Koulujen alkaminen nosti liikennetur­ vallisuuden jälleen parrasvaloihin. Ensimmäisiä koulupäiviä turvattiin vapaaehtoisten ja poliisin voimin useilla paikkakunnilla. Keltaliivin tai sini­valkoisen ajoneuvon näkyminen vaikuttikin omin silmin katsottuna rauhoittavan liiken­ teen kiirettä.

Mutta entä sitten, kun lukukausi on ensimmäisten jännittävien päivien jälkeen saateltu käyntiin? Miten hyvin lapselle hoe­tut säännöt ja ohjeet pysyvät mielessä, kun koulupäivistä tulee tuttua arkea ja kaveripiiri kasvaa? Rentous uutta arkea kohtaan lisääntyy ja samalla ensimmäisten päivien jännityksen ylläpitämä tarkkaavaisuus voi herpaantua. Samalla keltaliivit ovat jo palanneet omaan arkeensa ja sinivalkoisilla ajoneuvoilla on huo­lenaan seuraavat painopistealueet.

Liikenneturvallisuus on numeroiden valos­sa aaltoliikettä. Viime vuonna saavutettiin liikennekuolemien määrällä mitattuna huip­ putulos: tieliikenteessä kuoli ennakkotietojen mukaan vain 211 ihmistä. Jokainen kuolema on aina inhimillisesti katsoen liikaa, mutta tilastojen valossa luku on erittäin hyvä.

Tänä vuonna helmi–maaliskuu oli synkkää aikaa. Tieliikenteessä kuoli silloin enemmän ihmisiä kuin viime vuonna samaan aikaan. Huhtikuu yllätti iloisesti, kun tieliikenteessä selvittiin yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa ilman ainutta­kaan kuolemaa. Hyvä tilanne jatkui alkukesäs­tä, jolloin liikennekuolemien määrä pysyi alle viime vuoden lukujen. Heinäkuussa saimme karun muistutuksen siitä, miten pienestä asiat ovat joskus kiinni. Yhden vuorokauden aikana tieliikenteessä menehtyi peräti kahdeksan ihmistä.

Vuosi sitten syyskuu vei tieliikenteessä 29 ihmisen hengen. Luku on synkkä, vaikka koko vuoden tasolla päästiin ennätyksellisen hyvään tulokseen. Tämän vuoden aaltoileva kehitys on toistaiseksi pitänyt meidät suurin piirtein viime vuoden tasolla, kun tarkastellaan koko alkuvuoden tilannetta. Mutta juuri nyt meillä on mahdollisuus saavuttaa tilastoissa jälleen uusi iloinen etappi: voimme vielä alittaa vii­me vuoden ennätyksellisen alhaisen liikenne­kuolemien määrän.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta kou­luvuosi alkoi hyvin. Pidetään tämä tilanne jatkossakin niin koulujen läheisyydessä kuin muuallakin liikenteessä. Keskitytään ja tark­kaillaan muuta liikennettä.

Tavoite entistäkin pienemmistä liikenne­ kuolemien määrästä saavutetaan yhteistyöllä. Meidän aikuisten tehtävänä on olla valppaa­na erityisesti lasten ja nuorten liikkujien va­ralta. Mutta samalla myös toistemme. Valp­paus ja tarkkaavaisuus auttaa ennakoimaan omia tai muiden tekemiä virheitä. Mitä jos ottaisimme käyttöön vielä yhden säännön? Jos et ole varma, kumman kuuluu väistää, väistä sinä! Uskallan väittää, että laajasti to­teutuessaan tämä periaate rauhoittaisi lii­kennettä taajamissa ja levittäisi leppoisuutta myös pidempien matkojen liikenteeseen.

Kokeillaanko?