Koeajo: Voyah Free – Kiinalainen luksus-sähkäri vakuuttaa, mutta jättää myös toiveita

Voyah Free osoittaa, että kiinalaismerkit voivat hyvin haastaa Premium-autot myös Euroopassa. Hyvää: mukavuus, voimalinja, ulkonäkö, varustelu Huonoa: lataushaasteet

Kiinalaismerkkien aalto on vyörymässä Eurooppaan. Meikäläisittäin myyntinsä ovat jo aloittaneet BYD, MG ja Maxus. Huhuja myynnin aloittamisesta on kuulunut myös Nion suunnalta, mutta ainakaan vielä homma ei ole realisoitunut. Uusin tulokas on Voyah, joka tarjoaa asiakkailleen Premiumia monessa suhteessa.

Voyah hyökkää Suomeen ensin yhdellä ainoalla mallilla, joka kantaa nimeä Free. Varustetasojakin on vain yksi, mutta se on niin hulppeasti varusteltu, ettei lisää osaa oikein kaivata. Hieman myöhemmin maahan on saapumassa myös Dream ja Passion -mallit.

Free on Voyah-malliston tavanomaisin automali. Se on luksusta hehkuva SUV-henkinen limppu, jossa on hyvät sisätilat, rajusti voimaa ja kookas ajoakku. Kaikesta huokuu luksus ja halu haastaa erityisesti eurooppalaiset laatuautot. Istuimet ovat nahkaa ja tikkaukset kielivät ekslusiivisuutta.

Auton kojelaudassa oleva mittariston ja kahden tietoviihdenäytön yhdistelmä nojaa hieman Mercedesin MBUX:n suuntaan, mutta sen toiminta on viety jopa Mersua pidemmälle. Kolmesta näytöstä koostuva kookas TFT-näyttö nimittäin liikkuu ylös ja alas käynnistettäessä ja ajotiloja vaihdellessa. Se, mitä hyötyä liikkeestä on, jää hieman epäselväksi, mutta ehkä sillä on vain haluttu todistella jotain.

Ohjaamo on moderni, ja osin jopa tyylikäskin. Toki tyyli on aina katsoja silmässä ja Voyahin designista näkee kyllä, että kyseessä on kiinalaiseen makuun herkuteltu auto. Tyylitaju on paikoin hieman hakusessa. Tyylikkyys jää paikoin muovisuuden varjoon.

Kiinalaiskääreet ovat näyttävät

Ulkomuodosta ei voi sanoa samaa, sillä Freen korilinjat on veistelty tyylikkäiksi. Keulan pystyrimoitus on kromia ja tuo mieleen italialaiset autobrändit. Sen keskellä hohkaa LED-logo, joka on etenkin pimeässä tyylikäs veto. Auton takaosassa on aristokraattisuutta, ja kokonaisuus toimii.

Voyahin ovenkahvat ponnahtavat esiin avainten lähestyessä autoa ja ajon aikana ne painuvat muun korin tasolle. Yksityiskohta on tuttu monen muun valmistajan mallistosta, mutta toimii se kiinalaisittainkin. Freen vanteet ovat tyylikkäät ja ne sopivat keulan rimoituksen kanssa täydellisesti yhteen.

Kyseessä on samaan aikaan kookkaan ja siron näköinen auto. Mitat ovat hulppeat, mutta muotoilu hukkaa hieman auton suurta kokoa. Kun sitä katselee hieman kauempaa, ei uskoisi, että kyseessä on lähes viisimetrinen järkäle. Vasta viereen käveleminen paljastaa kokoluokan.

Voimalinja on vaikuttava sekä paperilla että käytännössä. Tehoa on karvan auki 500 hevosvoimaa (360 kW) ja vääntöä 720 Nm. Takamoottori tuottaa 200 kW ja etumoottori 160 kW. Voyah liikahtaa nelivedon turvin nollasta sataan 4,4 sekunnissa ja huippuja on 200 km/h. Ajoakun nettosumma on 100 kWh, joten WLTP-lukema on 500 kilometriä.

Vaikka akku on kookas, ei 500 kilometriä per lataus ole ainakaan muutaman asteen plussakelissä millään tasolla realistinen. Keskikulutus pyöri 27–28 kWh tienoilla, joten 100 kW akussa riittää potkua 350 kilometrin matkaan. Toki auto on kookas, mutta kulutusta voi silti pitää hieman korkeana.

Suorituskykyä Voyahissa piisaa, minkä takaavat 489 hevosvoimaa ja 720. 4,4 sekunnin kiihtyvyyslukema tuntuu realistiselta jopa kostealla asfaltilla, sillä neliveto auttaa tilanteeseen. Paikaltaan repäisy on tuntuva, muttei sentään Teslamainen muulinpotku.

Kaikki varusteet vakiona

Ajotilat vaikuttavat kiihtyvyyteen selkeästi. Eco-tilassa voimapotentiaalia rajoitetaan tuntuvasti ja kaasun pohjaan tallaaminen ei aiheuta vastaavaa kiskaisua kuin urheilullisin ajotila. Kaikki tehot saadaan käyttöön Performance–ajotilassa, jolloin ilmajousitus myös laskee alustan alimmilleen ja mittaristo painautuu muutaman sentin keskikonsolin sisään.

Jotain varustelutasosta kertoo se, että mittariston keskelle saa halutessaan pimeänäköavustimen, joka auttaa marraskuisen synkkyyden keskellä tunnistamaan edessä kulkevia jalankulkijoita. Näkymä saisi tosin olla hieman laajempi, sillä nyt näkökenttä jää auttamatta kapeaksi, eikä sen kautta havaitse kunnolla tietä lähestyviä jalankulkijoita.

Lisäksi autosta löytyy himmennettävä panoraamakatto, mikä tarkoittaa sitä, että maitolasimaisen katon saa himmennettyä napista painamalla kuin taikaiskusta. Audiojärjestelmä on Dynaudion valmistama ja varsin laadukas. Lisäksi etujakkarat hierovat, lämpiävät tai viilenevät.

Latauksen suhteen Voyah edustaa hyvää keskitasoa, muttei missään nimessä markkinoiden huippua. Pikalatausnopeus on maksimissaan 100 kW ja AC-laturi on 11 kW. Autossa on akun esilämmitys, mikä auttaa latausnopeuden toteutumista kotimaisessa ilmastossa. Koeajon aikana maksimilatausteho pyöri noin 90 kW:n tienoilla, mutta ilahduttavasti se pysyi korkealla lähelle 90 prosentin varaustasoa.

Voyah Freen ajomukavuus on kohdillaan, eikä sitä voi missään nimessä moittia verrattuna eurooppalaisiin, japanilaisiin tai jenkkiläisiin kilpailijoihinsa nähden. Itse asiassa se on montaa meikäläisittäin tunnetumpaa mallia mukavampi, hiljaisempi ja tyylikkäämpi. Etenkin comfort-ajotilassa alusta tarjoaa mukavat kyydit.

Lataus tekee temput

Haasteitakin koeajolla esiintyi, ja suurin niistä liittyi latausluukun toimintaan. Voyahin latausluukun avaaminen tapahtuu tietoviihdejärjestelmän kosketusnäytön välityksellä, ja painiketta saa alkuun etsiä yllättävän monen valikon takaa. Erillinen painike tai luukun avaaminen vaikkapa kaukosäätimestä ei tekisi pahaa.

Suurin haaste oli kuitenkin siinä, että latausluukku ei suinkaan avautunut painikkeella, sillä luukun suojakansi kanitti pahasti vastaan. Varttitunnin ränkläämisen jälkeen totesin, että luukku ei tule avautumaan ilman manuaalista avitusta, ja nappasin latausluukun kannen irti. Tämän jälkeen latausluukku suostui avautumaan napista. Ei niin kovin kätevää, mutta ongelma lienee autokohtainen.

Haasteita oli latauksen suhteen muutenkin, sillä koeajon aikana jouduin törmäämään tilanteeseen, jossa Free kieltäytyi vastaanottamasta sähköä pikalaturista. Kotilaturilla ongelma oli puolestaan se, ettei auto suostunut irrottamaan latauspiuhaa. Lopulta taistelu tuotti tulosta, kun laturin nappasi irti voimavirrasta ja kytki takaisin.

Kiinalainen DNA näkyy Voyahin kohdalla monessa asiassa, ja yksi niistä on satunnaiset näytöille tulevat hieroglyfit. Kun auton pohjakieli on kiinaksi, vilahtavat ne esimerkiksi auton kameranäytöissä peruuttaessa ja puhelun saapuessa. On jännää, miten ne vaikuttavat mielikuvaan laadusta negatiivisesti, mutta niin se vain menee.

No entä se hinta sitten? Kiinalaisautojen suuri kilpailuvaltti uusilla markkinoilla pitäisi toki olla juuri hinta. Voyah Freen hintalapussa lukee 79 900 euroa, mikä on täkäläisittäin tuntemattoman brändin autosta tukeva summa. Autossa on vain yksi varustelutaso, joka on varsin kattava. Jos verrokkina käytetään Premium-autoa, eli Mercedes-Benz EQE:tä, on hintaero tuntuva. Reippaammin varusteltuna EQE:n hinta kohoaa yli 120 000 euroon, eli eroa on 40 000 euroa.

Hinnan ja laadun suhteen Voyah tarjoaa varsin paljon. Tähän hintaluokkaan esimerkiksi eurooppalaisten laatumerkkien varustelutasosta joutuu tinkimään selvästi, eikä hierovista nahkajakkaroista kannata haaveilla. Jos painotus on varustelussa, ajomukavuudessa ja näyttävyydessä, tarjoaa Free oivan mahdollisuuden. Jos auto ostetaan brändin vuoksi, kannattaa katse suunnata toisaalle.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala