Koeajo: Yamaha R7 – Riittääkö 72 hevosvoimaa ratapyörälle?

Yamahan moottori on koeteltu monissa liemissä. Twini on istutettu MT-07:n ja Teneren sydämeksi, ja nyt on vuorossa supersport. Hyvää: ajamisen hauskuus, hinta, ulkonäkö Huonoa: pehmeä takajousitus

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana moottoripyörävalmistajat ovat kilpailleet siitä, kuka pystyy loihtimaan supersport-malleihinsa äärimmäisimpiä koneita. 200-hevosvoimaa ei tätä nykyä ole poikkeuksellinen teholukema, vaan enemmänkin vähimmäisvaatimus.

Samaan aikaan ostajille on alettu valmistaa myös miedompia vaihtoehtoja, sillä hyvin harva pystyy hyödyntämään Moto-GP –tehoreservin omaavan prätkän voimapotentiaalia. Vastavetona supertehokkaille moottoripyörille tarjotaan pienempitehoisia sporttipyöriä, kuten Yamaha R7.

Paperilla Yamahan 73-hevosovimainen twini ei välttämättä ole kaikkein optimaalisin moottori supersport-pyörään. R7:n tapauksessa kyseessä on 689-kuutioinen ja kaksisylinterinen voimanlähde, jonka epätasaisen sytytysjärjestys luo koneelle poikkeuksellisen luonteen. Moottori ei tunnu perinteiseltä twiniltä, ja tehontunne on lukemiaan parempi.

Koeajettu pyörä on varustettu Akrapovicin putkistolla. Teholisää on saattanut tulla muutama hevosvoima, mutta suuremmat muutokset ovat tulleet painoon ja äänimaailmaan.

Raaka ja tehokas äänimaailma uuden putkiston avulla

Koeajo tapahtuu pääosin Motoparkin moottoriradalla Virtasalmella, jonne on saapunut hyvä nippu kaksipyöräisiä. R7 papattaa tyhjäkäynnillä radan vierustalla, ja Akrapovicin täysrännillä pyörä kuulostaa raa’alta ja tehokkaalta. Todellisuudessa tilanne on hieman toinen. Pyörä on kyllä tehokas, mutta jää silti voimassa jälkeen liki kaikille muille paikalle olevilla pyörille.

Yamaha uutuusmalli herättää kanssapyöräilijöissä uteliaisuutta, mutta samaan aikaan myös epäilyksen siitä, ettei Yamahasta ole haastetta muille. Voi kuinka vääräksi nuo ajatukset tullaan kohta osoittamaan.

Moottori tarjoaa heti radalla päästyä positiivisen yllätyksen. Vaikka huipputehoa ei ole jaettu ylitsevuotavasti, otetaan jokainen käytettävissä oleva hevosvoima käyttöön. Kone vääntää hienosti ja puhtaasti läpi kierrosalueen.

Nelisylinteriseen moottoriin verrattuna Yamahalla kannattaa ajaa pykälää suuremmalla vaihteella, sillä keskialueella moottori on parhaimmillaan. Mutkista lähdettäessä rivikakkosessa on mukavasti potkua, vaikka keula ei pyri nousemaan kohti taivasta pelkästä kaasusta.

Mutkat mennään Yamahan komennossa

Yamaha jaksaa mennä Motoparkin pääsuoralla reilut 200 km/h, mikä ei kyllä suoraan sanoen käynyt mielessä ennen koeajoa. Moottorissa riittää yllättäen lyöntiä nopeaan rata-ajoon. Toki useita kymmeniä hevosia tehokkaamman pyörät painavat karkuun suorilla, mutta mutkissa mennäänkin sitten Yamahan komennossa, mikäli kuskin taidot riittävät.

R7 paikkaa voimanpuutteen erinomaisella ajettavuudella. On hämmentävää, miten hienosti MT-07:ään pohjautuva pyörä on onnistuttu leipomaan ratavalmiiksi. Pyörä ole pelkkä MT-07 katesetillä, vaikka mallit ovat monessa suhteessa yhteneväisiä.

Pienehkö tehoreservi pakottaa kuskin hyödyntämään pyörän muita osa-alueita viimeiseen saakka. Kun suorilla potku ei riitä repimään sekunteja kellosta, pitää jarrutukset jättää viime tinkaan ja kaarrevauhti pitää mahdollisimman korkealla.

Jarrutus on helppo jättää viimeiseen mahdolliseen kohtaan, sillä monella supertehokkaalla pyörällä vauhtia on suoran päässä 40 km/h enemmän. Tuolloin jarrutus on kuumottavampi ja ajotapa kaikin puolin aggressiivisempi. Yamahalla ajaminen on rentoa, hauskaa ja palkitsevaa. Ajolinjojen hiominen näkyy positiivisesti kellossa.

Yllättävän tilava ajoasento

Vaikka kyseessä on pieni supersport, on kuskilla tilaa ajaa. Pyörä tuntuu lukemiaan suuremmalta joka suhteessa ja yli 180-senttinen kuski löytää mukavan ajoasennon helposti.  Ajoasento on voimakkaasti eteen nojaava, mutta tilavuutensa ansiosta se ei tunnu ahtaalta. Lisäksi asentoa on helppo vaihdella.

Pyörän suurimmat kehityspaikat ovat takajousituksessa ja jarruissa. Takajousi on etenkin painavammalle kuskille auttamatta liian pehmeä, eikä säätömahdollisuuksia juuri ole. Esijännityksen säätö sentään löytyy, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Keulasta säätöjä löytyy reippaammin.

Yamahan keulasta löytyy radiaalijarrut, mutta niiden tuntuma ei valitettavasti yllä samanlaiseen tarkkuuteen, kuin kalliimmissa versioissa. Esimerkiksi Brembon Stylemaan verrattuna Yamahan vastaavat jäävät kauas tuntumasta, mutta kalliimmilla jarruilla hintakin kipuaisi selvästi korkeammaksi. Jarrutehoa R7 tarjoaa kuitenkin hyvin ja tuntumaan tottuu pian.

R7:n kilpailijoihin voidaan laskea Kawasaki Ninja 650, Honda CBR650R ja Aprilia RS660. Kovimpaan kamppailuun kolmikosta Yamaha joutuu Aprilian kanssa, sillä 660-kuutioinen italopyörä paukuttaa kehiin 100 hevosvoimaa, järisyttävän määrän elektroniikkaa ja huippukomponentit. Tosin hintakin on useita tonneja kovempi.

Japanilaisvalmistajan keskiluokan supersport-pyörä osoittaa, että maksimaalinen huipputeho ei ole kaikki kaikessa. Hankintahinta pysyy paremmin kurissa ja rehellisesti sanoen suurin osa kuskeista ei kykene hyödyntämään yli 200-hevosvoimaisen pyörän potentiaalia.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala