Maistiainen: Ford Mustang Mach1 – Voiman suloinen sinfonia

Ford Mustang Mach1 on modernin automaailman outolintu. Sen muhkea V8 soittaa voiman sinfoniaa perinteitä kunnioittaen ja päästöistä viis veisaten.

Painan Fordin keskikonsolissa sijaitsevaa start-nappia ja korviini tulvii vapaasti hengittävän kahdeksikon matala murahdus. Napin painaminen on aiheuttanut prosessin, jollaista parin vuosikymmenen jälkeen tullaan muistelemaan historian siipien havinana.

Fordin konepellin alla majailee 5-litrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori, jonka sisällä on juuri käynnistynyt raaka prosessi. Auton sylintereihin syötetään bensiinin ja ilman seosta, joka sytytetään kipinällä. Palotilaan aiheutuva paine työntää männän liikkeelle ja näin syntyy autoa liikuttava voima.

Mustang Mach1:n kaltaisen automallin julkaiseminen tällaiseen maailmanaikaan vaatii pokerinaamaa. Kun autoteollisuuden lainalaisuudet vaativat sähköistämään malleja, on perinteisen polttomoottoriauton valmistaminen melkein rikollista. Kuka hullu kehtaa markkinoida vapaasti hengittävällä bensiinimoottorilla varustettua autoa?

Kaiken päälle Mustang Mach1:n vaihteisto on kuusivaihteinen manuaali. Laatikko on Tremecin valmistama ja peräisin Shelby GT350:stä. Tuntuma on täsmällinen ja vaihdekepin liike lyhyt. Autossa on Rev Matching- järjestelmä, eli moottorinohjaus heittää pienemmälle vaihdon yhteydessä välikaasun, jotta pykälät menevät siveämmin sisään. Tosikuskit voivat toki kytkeä ominaisuuden pois.

Ulkomuoto huokuu muskelimaailmaa. Kylkien ja konepellin teippaukset luovat luonnetta ja aggressiivisuutta. Kaikki on tehty tyylillä, ei yliampuvasti. Diffuusorin reunoilta tuijottavat molemmin puolin tuplaputket, joiden välityksellä äänimaailma tuotetaan atmosfääriin.

Suoraan Shelbyn ja GT:n väliin

Mach1 on Mustang-perheen suorituskykyisin versio, joka lainaa vaihteiston lisäksi muitakin komponentteja legendaarisesta Shelbystä. Esimerkiksi diffuusori, pakosarja, öljynlauhdutin ja alustan palikoita on lainattu GT350:stä. Jarrut ovat Brembon kuusimäntäiset radiaalit.

Mach1 istahtaa Mustang-mallistossa Shelbyn ja GT:n välimaastoon. Se on hieno kompromissi, joka paikkaa monia puutteita perus-GT:ssä, mutta hinta ei nouse Shelby-tasolle. Kompromissi on onnistunut, vaikka voimaa Mach 1 tarjoaa vain 10 hevosta enemmän kuin perusmallin GT.

Merkittävin ero perusmalliin on alustassa, josta löytyy riittävästi jämäkkyyttä rata-ajoa silmällä pitäen. Mustang ei painavana autona ole maapallon nopein ratatykki, mutta parempi alusta ja jarruvarustus vievät sitä kelvollisempaan suuntaan. MagnaRide–alusta säätyy ajotilan mukaan mukavasta ratakovaksi.

Tällä maistiaisreissulla radalle ei ollut mahdollisuutta päästä, mutta mutkatiellä alusta näytti potentiaalinsa. Sähköisesti säätyvä alusta on erittäin jämäkkä ja huonokuntoisella tieverkostolla liioitellun kova. Asetelmat hyväksi rata-alustaksi ovat siis olemassa.

Ratamoodi päälle ja nirvanaan

Mach1:n ajomoodeista löytyy suoraan rata-asetus, joka poistaa luistoneston, tukevoittaa alustan ja tiukentaa ohjaustuntuman. Ilman luistonestoa renkaat lyövät naurettavan helposti joutavaa, sillä 338 kW (460 hv) ja 529 Nm takapyörille tuotettuna on merkittävä määrä voimaa.

TrackApps -valikosta löytyy myös Line lock -niminen applikaatio, joka lukitsee etuakselin nappia painamalla. Sen avulla kokemattomampikin kuski voi tehdä näyttäviä burniksia suorastaan naurettavan helposti. Takarenkaat tuottavat vaivatta valkoisen paksun savupilven, kun kumi muuttaa olomuotoaan toiseksi.

Suorituskykymielessä polttomoottorilla varustettu muskeliauto ei luonnollisesti pärjää sähköön luottaville automalleille. 4,8 sekuntia sataseen on hyvä, mutta samaan lukemaan yltää laaja joukko mitäänsanomattomalta vaikuttavia sähköautoja. Mustangin kohdalla kyse on tietenkin paljon muustakin kuin pelkästä kiihdytyslukemasta.

Muhkean kokoisessa polttomoottoriautossa on jotain selittämätöntä tenhoa. Se on kuin tunnelmallinen rintamamiestalo, josta puuttuu homeen haju, narisevat portaat ja puhkiruostuneet rännit. Mikäli Fordin V8-koneen majesteettinen jylinä ei saa sydäntä pamppailemaan, kannattaa tarkistaa löytyykö ranteesta pulssia lainkaan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala