Maistiainen: Kawasaki Z 650 – kulmikas, mutta silti sileäksi hiottu

Kawasaki on muutamassa vuodessa hionut Z-nakumallistonsa ominaisuuksista turhat kulmat pois. Kawasaki Z 650 on tyyppiesimerkki ajamisen helppoudesta.

Selkeät kuutiotilavuusrajat ovat moottoripyörämarkkinoilla hämärtyneet olemattomiin. Enää ei ole esimerkiksi selkeitä 500- tai 750-kuutioisten luokkia, vaan eri merkeillä iskutilavuudet vaihtelevat reilustikin, vaikka pyörät muilta ominaisuuksiltaan kilpailisivatkin samassa luokassa. Esimerkiksi Kawasaki Z 650:n yläpuolella oleva 948-kuutioinen Z 900 on kamppaillut samojen ostajien sieluista sata kuutiota pienemmän Yamaha MT-09:n ja lähes parisataa kuutiota pienemmän Triumph Street Triplen kanssa. Pienimmän iskutilavuuden Triumph on vieläpä tästä kolmikosta hankintahinnaltaan selvästi kallein.

Tasainen kolmikko

Z 650 ja sen kilpailijat ovat yllättäen hyvinkin lähellä toisiaan iskutilavuudeltaan muodostaen 650–700-kuutioisten perusnakupyörien tasaisen kolmikon. Kawasakin kaksisylinterisen rivimoottorin iskutilavuus on 649 kuutiota, Yamaha MT-07:n rivikakkonen 689 kuutiota ja uunituoreen Triumph Trident 660:n rivikolmonen on iskutilavuudeltaan 659 kuutiota. Tehot ovat samassa järjestyksessä 68, 74 ja 81 hevosvoimaa, ja vääntölukemat vieläkin tasaisemmat 64, 67 ja 64 newtonmetriä. Akselivälit ovat nekin lähes identtiset ja kaikkien kolmen paino tankattuna sopii viiden kilon haarukkaan. Hinnaltaan kaikki kolme osuvat yhdeksän ja kymmenen tuhannen euron väliin.

Kaikkia näitä pyöriä yhdistää sekin, että ne pyrkivät kaikin keinoin olemaan mahdollisimman neutraaleja, helppoja ja tasaisia ominaisuuksiltaan. Sellaisia, joihin on helppo rakastua lyhyellä koeajolla, ja jotka sopivat yhtä hyvin aloittelijalle kuin sellaiselle kokeneemmallekin motoristille, joka vain haluaa nautiskella moottorista ja kahdesta pyörästä vailla ”turhia” varusteita.

Tasaisuus valttia

Kawasaki on onnistunut tasaisuuden tavoittelussaan jopa niin hyvin, että Z 650:n olemassaolo on helppo unohtaa, kun miettii pyörävaihtoehtoja tässä luokassa. Silti – tai siksi – sen tasaiset ominaisuudet viehättävätkin koeajon aikana. Toimittajana joutuu oikein pinnistelemään, että sen neutraaleista ominaisuuksista jää jotakin kirjoitettavaa mieleen. Millään osa-alueella se ei aiheuta sporttipyörämäisiä elämyksiä muttei toisaalta pettymyksiäkään. Tasaisuus on valttia. Ajaminen on vaivatonta eikä siitä juuri jää jälkipolville kerrottavaa, ja hyvin pitkälle samanlaisia ovat sen kilpailijatkin.

Kawasakin suurimmat särmät ovatkin muotoilussa. Se noudattaa Z-mallisarjan tunnusomaista terävää muotoilua ja väritystä. Samalla se on luonnollinen osa mallisarjaa, joka alkaa Z 125:sta ja jatkuu A2-luokan Z 400:n kautta Z 650:n yli malliston suurimpiin Z 900:een ja viime kaudeksi esiteltyyn 200-hevosvoimaiseen ja kompressoriahdettuun Z H2:een.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus