Maistiainen: Porsche Taycan 4S – vihdoinkin sähköauto ajamisesta nauttivalle

Taycan 4S yhdistää sähkövoimalinjan ja Porschen vahvuudet yhdeksi upeaksi paketiksi.

Ulkolämpötila pyörii -23 celsiusasteen tuntumassa, ja aurinko käy vain näyttämässä kellertävää kajoa horisontissa. Sinertärtävässä pimeydessä Porsche Taycan 4S:n perää halkova lediraita saa auton näyttämään futuristiselta. Auto ei oikein sovi sen paremmin paikallisen S-Marketin pihaan kuin Nesteen kylmäasemankaan ääreen.

Sähköauto on nyt keskellä talvea. Porsche on päättänyt julkaista odotetun Taycan-mallinsa perusversion Suomen Levillä, ja maantielenkin jälkeen luvassa on iltapäivällinen jäärataa.

Taycan 4S seuraa aiemmin julkaistuja Taycan Turbo ja Turbo S -versiota. Se on malliston perusta, ja malliston järkivalinta. Se on saatavilla 79,3 kilowattitunnin teoreettisen kapasiteetin Performance-akulla tai Turbosta tutulla 93,4 kWh Performance Plus -akulla (Porsche ei ilmoita käytettävää kapasiteettia). Isompiakkuinen liikkuu 490 hevosvoiman turvin, perusmalli tyytyy 435 hevoseen. Lähtöjärjestelmällä sähkövoimalinjasta puristetaan vielä hivenen lisävoimaa, 571 ja 530 hv. Kumpikin saavuttaa satasen neljässä sekunnissa, sen jälkeen suuriakkuinen ottaa hivenen etumatkaa.

Mukavaksi varusteltu

Lapissa alla on isompiakkuinen versio. Muutenkin kyseinen Taycan 4S on varsin laveasti varusteltu, tekniikkapuoli kattaa aktiivisen takatasauspyörästön lisäksi muun muassa hiilikuitukeraamiset PCCB-jarrut. Niiden äärimmäinen kuumuudenkesto tuskin tulee hyötykäyttöön, sillä valitettavasti alla pyörivät urheilulliset kitkarenkaat.

Futuristisen perinteikäs

Taycan tuntuu heti Porschelta. Autossa istutaan matalalla, mutta ulos näkee silti hyvin. Pyöriä kohti ylös kohoavan konepellin linjat tuovat mieleen 911-mallin, samoin ohjauspyörä. Täysdigitaalinen mittaristo on astetta futuristisempi tulkinta perinteistä. Näyttöpaneeli on pääpiirteissään selkeä, mutta muokattavuutta kaipaisi lisää. Ohjauspyörän kehän taakse jäävän ulkolämpötilamittarin paikan vaihtaisi mieluusti rengaspainenäytön kanssa.

Ohjauksessa on liikkeelle lähdöstä alkaen tiettyä jämäkkyyttä, muttei keinotekoista tahmeutta. Auton koon ja jäisen tien liukkauden aistii heti, vaikka vauhdin myötä ohjaus jäykkeneekin ehkä enemmän, kuin näissä oloissa olisi tarpeen. Kaasu- ja jarrutuntuma eivät Porschen muista malleista poikkea. Erinomainen saavutus, kun huomio hidastimen hallitsevan energiaa talteen ottavan moottorijarrutuksen, levyjarrujen ja lukkiutumattoman jarrujärjestelmän kokonaisuutta.

Kilometrit taittuvat

Maantietä Taycan nielee eleettä: jäisen asvaltin röpelöt tasoittuvat hienosti, menossa on positiivista suuren auton tuntua. Melutaso on sähkövoimalinjasta ja kitkarengastuksesta johtuen lähinnä satunnaista jääpaakkujen ropinaa, etelän asvaltilla rengasääniä on odotettavissa enemmän. Sinne autolla voisi ajaa muutamalla istumalla, mitä nyt akkua pitäisi välillä ladata 386–463 kilometrin välein, ainakin WLTP-testin mukaan. Kylmä keli, kuvaustauot ja muutamat asiattomat liukkaudesta nauttimiset verottavat, ja WLTP:n mukaisen 22–26,2 kWh/100 km kulutuksen sijaan ajotietokone pyörii noin kolmenkympin lukemissa.

Toimintamatkaan, kuten myös latailuihin palaamme myöhemmin, mutta kerrottakoon auton varustuksen kattavan 11 kilowatin AC-laturin, parhaimmillaan 270 kilowatin (225kW perusakulla) 800V CCS-pikalaturin. Jälkimmäinen on hieno luku, mutta käytännössä lähes kaikki Suomen pikalaturit ovat 400 volttisia, jolloin latausteho on vakiona maksimissaan 50 ja lisävarusteena 150 kilowattia.

Uhka vai mahdollisuus

Sitten jääradalle. Porsche Taycan lienee ensimmäisiä suuria määriä valmistettavia täyssähköautoja, joiden ajonvakautusjärjestelmä on täysin poiskytkettävissä valmistajan tahdosta yhdellä pitkällä painalluksella (eikä sulakkeilla). Neliveto on toteutettu kummankin akselin yhteyteen rakennetulla sähkömoottorilla, ja niiden loogisen sekä tehokkaan yhteistyön saavuttamiseksi Porschen insinöörit ovat saaneet tehdä pitkää päivää.

Siltä Taycan ainakin tuntuu: käytös on erittäin tarkkaa, erinomaisen ennakoitavaa ja auton yli 2 000 kiloon kohoavasta massasta huolimatta kiitettävän ketterää. Taycanin saa luisuun kuin takavetoauton, ja toisaalta tilan salliessa se oikenee etuvedon tavoin, tai sitten spinnin voi hitaassakin vauhdissa vaihtaa näyttävään 360 asteen pyöräytykseen, aivan kuin se olisi ollut suunniteltua.

Turha verrata

Pitäisikö Taycaniakin sitten verrata Teslaan? Moiset vertaukset enemmän suututtavat kuin valistavat ihmisiä, joten jätetään tarkat kannanotot Facebook-keskusteluihin.

Tyyliltään autot ovat sitä paitsi hyvin erilaisia: Taycan tuo esille sähköisyyttään vain sen verran kuin on tarpeellista, muuten se keskittyy olemaan sellainen auto, millaisia Porschet ovat: se on epäilemättä arvokas, mutta myös laadukkaista materiaaleista erinomaisesti viimeistelty ajoneuvo, jonka todelliset vahvuudet löytyvät lupausten ja tekniikkatietojen sijaan todellisesta ajokokemuksesta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen