Rakkauskirjeet, lahjapaketit, kukat ja leivonnaiset kulkivat tällä Renaultin koppipakulla kätevästi jo ennen toista maailmansotaa

Pienet pakut ovat aina olleet suosittuja Ranskassa. Nykyautoissa tätä sukupuuta edustaa Renault Kangoo. Sitä edelsi Tipparellun umpiversio, jota puolestaan edelsi tämä Juvaquatre Fourgonnette.

Kävimme viime vuonna tutustumassa Renaultin hyötyajoneuvojen tuotekehitykseen Ranskassa (linkki) ja samassa yhteydessä pääsimme myös useamman klassikkopakun rattiin. Ajoimme useamman Estafetten (linkki), mutta sydämemme vei tämä pieni 3,72 metriä pitkä koppiauto.

Auto on Nina Riccin väreissä, mikä on rehellistä ajankuvaa, sillä kyseinen ranskalainen muotitalo omisti aikoinaan Juvaquatren.

Lyhyeksi jäänyt startti ja uusi yritys

Renault esitteli kompaktin Juvaquatren Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1937. Se oli Renaultin ensimmäinen ns. kansanauto eli kompaktimpi ja vähemmän ylellinen kuin muut Renaultin mallit. Silti siinä oli monia Renaultille uusia teknisiä piirteitä, mm. itsekantava teräskori sekä erillisjousitus edessä. Myynti alkoi kaksiovisilla korimalleilla, mutta pian esiteltiin myös sekä coupé että rättikatto että tämän tarinan sankari eli umpikorinen hyötyajoneuvo. Camionetteja tehtiin runsaasti mm. Ranskan postille.

Kaksiovinen sedan ei oikein myynyt, joten vuonna 1939 esiteltiin lopulta myös neliovinen versio. Toinen maailmansota kuitenkin lähes pysäytti kaikkein henkilöautojen tuotannon.

Sodan jälkeen jatkettiin siitä, mihin oli jääty, ja Juvaquatre oli Renaultin ainoa tuotannossa oleva malli. Ja kun VW Kuplan inspiroima Renaultin uusi kansanauto eli 4CV korvasi vuonna 1948 Juvaquatren henkilöversiot, pikkupakujen tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1960 asti. Syy oli yksinkertainen: 4CV oli takamoottorinen, joten siitä ei vastaavaa hyötyajoneuvoa pystynyt tekemään. Siksi umpikorisen Juvaquatren rinnalle syntyi myös viisipaikkainen farmari.

Olympiahengessä

Kierrämme hitaasti autoa ympäri. Se on oman aikakautensa näköinen tuote. Muotoilu on suoraviivaisen selkeää. Keula on kokonaisuuteen nähden pitkähkö. Siellä on hyvin tilaa litraiselle neloskoneelle.

Monet Opelin ystävät näkevät Juvaquatressa yhtäläisyyksiä Olympiaan. Ajovalot ovat kiinni korissa, eivät pyöränkoteloissa. Tämä oli 1930-luvun lopulla melko uutta, Euroopassa vastaavaa oli nähty juuri Olympiassa pari vuotta aikaisemmin. USA:n Detroitissa pioneerina tässä oli toiminut puolestaan Hupmobile, jonka Aerodynamic mallin muodot piirsi vuonna 1934 tunnettu moniosaaja ja muotoilija Raymond Loewy.

Tavaraversioissa oli yhteneväinen etuosa henkiöautoversioiden kanssa. Se myös pysyi samanlaisena aina tuotannon loppuun asti. Teknisesti autot toki kehittyivät.

Ranskalaiset ovat yllättävän rationaalisia ihmisiä – ainakin mitä autoihin tulee. Toki edustusautoilla on niilläkin on ollut aina roolinsa Ranskassa, mutta maan autoteollisuuden suurimmat merkkipaalut osuvat kuitenkin pienempiin autoihin.