Liikenne 6.12.2017
Ensimmäisenä onnettomuuspaikalla – VR-laseissa ensiapuopin tulevaisuus?
Virtuaalitodellisuuden avulla ensiaputaitojen harjoittelu ottaa harppauksen kohti tosielämää. Modernissa opetustilanteessa jokainen ehtii onnettomuuspaikalle ensimmäisten joukossa.
Ensiaputaitojen opetteleminen on pahimmassa tapauksessa puuduttava urakka luokkatilassa, jonka kurssilainen kärvistelee läpi vahvan kahvin avulla sinnitellen.
Mielikuva kalvosulkeisista ja luennosta on todennäköisesti vanhentunut, mutta lisävirtaa opetukseen tuovien videoiden, kuvamateriaalin ja harjoitusten avulla luokka on edelleen luokka, eikä itsensä mielikuvitteleminen tieliikenneonnettomuuspaikalle ole kovin helppoa.
Ei, ellei laita päähänsä vr-laseja, korvilleen kuulokkeita ja anna virtuaalitodellisuuden viedä mennessään.
VR Safe on koulutuskonsepti, jonka avulla tosielämän hätätilanteissa toimimista voi harjoitella entistä todenmukaisemmin.
VR Safe vie ensimmäisenä onnettomuuspaikalle
Lasit päässä edessä avautuu tie, keli on kesäinen ja apukuskin paikalta tarkasteltuna kaikki on hyvin.
Kuljettaja puhuu työpuhelua ja päätä kääntämällä voi vilkaista takapenkille tai nauttia maisemista. Takavuosien opetusfilmeistä tuttua paatosta ei ole ilmassa, virtuaalimatka taittuu pikemminkin letkeästi, kunnes edessä näkyy savua.
Vastaan tallustelee kännykkään puhuva mopopoika kypärä kädessään, mopo on jäänyt penkalle ja kaksi autoa savuttaa ilmeisen nokkakolarin jäljiltä toisella puolella tietä.
Onnettomuuspaikalla ei ole muita, mutta kuljettaja säntää apuun. Lasit päässä ei voi rientää perässä, ei ainakaan vielä, vaikka tunnelma onkin varsin autenttinen. Havainnoida sentään voi. Ja läheltä katsomallakin oppii.
Kokemus on yllättävän todellinen. Oikealta lähestyy rekka, sitä tekisi mieli väistää kauemmas penkalle, vaikka ammattiautoilija selvästi hidastaa pysähtyäkseen apuun.
112-sovellus, hätäpuhelu, ensiapu, huomioliivi, sammutin, lisävahinkojen estäminen, oma turvallisuus…monta asiaa pitäisi muistaa ja paljon tulisi myös tehdä.
Toinen loukkaantuneista on hiljaa, toinen puhuu ja muistaa tapahtumat, mutta mihin ihmeeseen hävisi mopopoika? Entä kuka veisi varoituskolmion paikalleen?
Virtuaalimaailmassa osallistumiskynnys vaikuttaa olevan varsin alhaalla. Kouluttajien mukaan ole lainkaan tavatonta, että videoon eläytyvä kurssilainen kommentoi tapahtumia ja antaa ohjeita ääneen.
Suoritus ei ole täydellinen
Lasien takaa tarkasteltuna onnettomuuspaikalla toimitaan esimerkillisesti, mutta täydellinen suoritus ei ole. Eikä sen ole tarkoituskaan olla.
VR Safe yhdistää virtuaalitodellisuuden tarjoamat mahdollisuudet kokemukselliseen oppimiseen. Vastaavaa ei ole aiemmin Suomessa tehty ainakaan tavallisille kansalaisille suunnatun ensiapukoulutuksen saralla.
Koulutuskonsepti syntyi tarpeesta elävöittää ensiapukoulutusta realistisempaan suuntaan. Konseptin kehittäjät Hanna Immonen ja Kaisa Telilä (kuvassa oikealla) ovat molemmat kokeneita ensiapukouluttajia.
Videoharjoitus kehittää omaa havainnointia, aktivoi teoriapainotteista oppia käytännön toimintaan ja antaa tilaa parannusehdotuksille. Niistä keskustellaan sen jälkeen kun onnettomuuspaikalle saapuvat virtuaalimaailman vpk:n pelastajat ja ottavat vähitellen ohjat pelastustyöstä ja ensiavusta.
– Videolle on jätetty tilaa omille havainnoille. Eri ihmiset havainnoivat katsellessaan varsin erilaisia asioita, Hanna Immonen kertoo.
Purkukeskustelu ammattitaitoisen kouluttajan kanssa viimeistelee opetuskokonaisuuden.
Onnettomuuspaikalla on uskallettava toimia
Parhaassa tapauksessa koulutusmuoto madaltaa uskalluskynnystä ja auttaa tarttumaan toimeen onnettomuuspaikalla.
Siinä suomalaisilla riittääkin parannettavaa, sillä LähiTapiolan syksyllä teettämän kyselyn mukaan peräti 52 prosenttia vastaajista koki, ettei uskaltaisi toimia ensiapua vaativassa tilanteessa. Aiheesta uutisoi ensimmäisenä MTV.
Tarvetta auttamiselle kuitenkin riittää. Yksistään vuonna 2016 poliisin tietoon tuli 2473 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta. Liikenneviraston tilastojen mukaan näissä onnettomuuksissa loukkantui 3232 ja menehtyi 192 ihmistä.
– Tieliikennelaki edellyttää auttamista, mutta valitettavasti moni ajaa onnettomuuspaikan ohi, Kaisa Telilä kertoo.
Liikenneonnettomuuksissa uhreista merkittävä osa menehtyy tukehtumalla. Tajuttoman hengitys estyy, jos pää riippuu rintakehää vasten. Hengitystien avaaminen ei vaadi paljon, mutta voi pelastaa hämmästyttävän monen hengen, jos paikalle saapuvat uskaltavat auttaa heti.
Juuri auttamiskynnyksen madaltamiseen virtuaaliharjoittelua voi suositella vahvasti muun ensiapukoulutuksen tukena. Lasit päässä ja kuulokkeet korvilla siirtymä luokkatilasta kolaripaikalle on yllättävän lyhyt.
