Kävi hirvikolari – tiedätkö kuinka toimia tien päällä?

Riistakolarin sattuessa tärkeintä on auttaa mahdollisia loukkaantuneita ja estää lisävahingot varoittamalla muita autoilijoita – mutta siinä ei ole likikään kaikki mitä tulisi tietää!

On ilta, on jo hämärää, ajotaival kohti Mäntyharjun mökkiä on tuttu ja rauhaisa. Muita autoja näkyy vain harvakseltaan. Auton vauhti nousee alamäessä jonkun kilometrin yli 80 km/h -rajoituksen. Metsä vilistää silmissä oikealla ja vasemmalla. Peltoaukean alettua auton eteen rynnistää uroshirvi.

Hirvi kääntää päätään auton valoihin ja sitten rysähtää. Kuljettajan jalka ehtii käydä jarrulla ja ohjauspyörä kääntyä jo väistöliikkeeseen, mutta aikaa ei vain ole riittävästi.

Auton keula taklaa hirveltä jalat alta ja eläin kellahtaa konepellille ja tunkeutuu tuulilasin rikkoen auton matkustamoon sisälle. Turvatyynyt laukeavat ja auto heilahtaa rajusti, mutta pysähtyy pientareelle hieman poikittain. Tällä kertaa autoa ajanut selviää lievin vammoin, sillä hirvi osuu kuljettajasta oikealle, eikä autossa ole matkustajia.

Rytinää seuraa hiljaisuus

Autoon laskeutuu rytinän ja kirskumisen jälkeen hiljaisuus, auto moottorin on sammunut ja kuljettaja irrottaa tärisevin käsin turvavyönsä ja nousee autosta.

Järkyttynyt kuljettaja havaitsee hirven ilmeisen elottomaksi. Muita autoilijoita ei näy. Hieman vapisevin jaloin tienpientareella seisova kuski alkaa miettiä, mitä tulisi tehdä ja missä järjestyksessä. Kuljettaja hoksaa, että täytyy kaivaa esiin varoituskolmio ja alkaa etsiä jonnekin auton lattialle lennähtänyt matkapuhelin.

Varoita muuta liikennettä

Syksyn lisäksi riistaonnettomuuksia tapahtuu tieliikenteessä paljon myös touko–kesäkuussa. Varoitusmerkkeihin kannattaa niihinkin suhtautua vakavasti: hirvistä ja kauriseläimistä varoittavat merkit sijoitetaan tiestöllä sellaisiin paikkoihin, joissa tilastojen mukaan liikkuu enemmän hirvieläimiä.

Suomen riistakeskuksen nettisivuilla on erinomaisen kattava ja selkeä ohje autoilijoille, kuinka tulisi toimia, jos kolari sattuu omalle kohdalle tai autoilija tulee onnettomuuspaikalle hetimiten sen satuttua.

Mahdollisten loukkaantuneiden auttaminen on ensimmäisellä sijalla. Kannattaa ottaa hetimiten soittamalla tai 112-apin avulla yhteys hälytyskeskukseen.

Sen jälkeen on syytä varoittaa muuta liikennettä. Riistakeskus muistuttaa, että varoittamalla ehkäistään lisäonnettomuudet, jotka voivat olla seurauksiltaan jopa vakavampia kuin alkuperäinen onnettomuus.

Varoituskolmio tulee asettaa 200–300 metrin päähän onnettomuuspaikasta tien onnettomuusalttiille puolelle. Hätävilkut tulee kytkeä päälle ajoneuvosta, ja siirtää se mahdollisuuksien mukaan pois tieltä.

Poliisi tarvitaan paikalle

Riistakolarista tulee aina ilmoittaa poliisille ja kertoa mahdollisimman tarkoin onnettomuuspaikka.

Onnettomuuspaikalta ei tule omin päin sännätä matkaan, sillä poliisi tai hätäkeskus kertovat saako onnettomuuspaikalta lähteä.

Autoilijan on hyvä mieltää, että lieväkin törmäys eläimen kanssa voi johtaa eläimen loukkaantumiseen, eikä siitä jää välttämättä jälkiä onnettomuuspaikalle tai autoon. Myös lievistä törmäyksistä on syytä ilmoittaa.

”Jos ilmoitusta ei tehdä onnettomuuspaikalta, kannattaa nollata auton välimatkamittari ennen poistumista. Näin tietää tarkasti, miten pitkän matkan on ajanut ennen ilmoituksen tekemistä”, vinkataan riistakeskuksen kotisivuilla.

Riistakeskuksen mukaan poliisi tulee vain harvoin kolaripaikalle, mikäli ei ole sattunut henkilövahinkoja tai ole muuta erityistä syytä paikalle tuloon. Poliisi ottaa yhteyttä niin sanottuun suurriistavirka-apuryhmään, joka huolehtii kuolleesta tai loukkaantuneesta eläimestä. Kuolleet hirvieläimet ja villisiat kuuluvat alueen riistanhoitoyhdistykselle ja suurpedot valtiolle. Kuolleen eläimen luvaton ottaminen luetaan varkaudeksi.

Merkitse onnettomuuspaikka

Kolaripaikka tulee merkitä mieluusti erityisellä riistaonnettomuusmerkillä, joka sidotaan esimerkiksi kaiteeseen, aurausmerkkiin, puun oksaan tai muuhun sopivaan paikkaan, ohjeistaa riistakeskus.

Hoksaavainen tulostaa riistaonnettomuusmerkin valmiiksi autoon. Ellei riistaonnettomuusmerkkiä ole, merkitään kolaripaikka näkyvästi muutoin esimerkiksi muovikassilla. Riistakeskus neuvoo, että merkki asetetaan kohtaan, jossa onnettomuudessa kuollut eläin on tai josta loukkaantunut eläin on kadonnut metsään. Merkitseminen edesauttaa loukkaantuneen eläimen löytämistä.

”Ellei eläimen jäljitys onnistu, se kuolee hitaasti vammoihinsa. Tämä voidaan rinnastaa eläinrääkkäykseen”, riistakeskus muistuttaa.

Ja jos eläin on kuolleena tiellä, siirretään eläin mahdollisuuksien mukaan tien pientareelle.

Saako eläimen lopettaa?

Kolaripaikalla saa lopettaa loukkaantuneen riistaeläimen, mutta se tulee osata tehdä oikein, jottei lisätä eläimen kärsimyksiä. Tässä kohtaa on syytä käyttää vakaata harkintaa: vain harvalla autoilijalla on kokemusta esimerkiksi metsästyksen harrastajien tapaan eläimen oikeaoppisesta lopettamisesta.

Riistakeskuksen neuvo on selkeä: jos et itse voi lopettaa eläintä, pyydä apua tai odota kunnes poliisi tai suurriista virka-apuryhmä saapuu paikalle.

On syytä myös muistaa, että loukkaantunut eläin voi olla arvaamaton ja lähteä yhtäkkiä liikkeelle. Ohje karhu- ja villisikakolareissa on pääsääntöisesti pysyä autossa odottamassa poliisin saapumista – jos se on turvallisesti mahdollista. Loukkaantunut eläin on hyvin vaarallinen, kuolleen oloista eläintäkään ei pidä mennä lähestyä omin päin.

Lähde: Suomen riistakeskus, Liikenneturva

Artikkeli julkaistu alun perin 2.5.2021