Pääkirjoitus: Lääkärin panosta tarvitaan

Tuore ajoterveysraportti paljastaa, että 2014–2018 tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa sairaus oli riskitekijänä enemmän kuin joka toisessa tapauksessa.

Tuore ajoterveysraportti paljastaa havahduttavan seikan. Vuosina 2014–2018 tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa sairaus oli riskitekijänä enemmän kuin joka toisessa tapauksessa. Viiden vuoden ajalta tutkittiin yhteensä 907 kuolemaan johtanutta kolaria. Näistä 141 johtui suoraan kuljettajan saamasta sairauskohtauksesta ja niissä kuoli 169 ihmistä. Välittömän riskin lisäksi sairaus oli taustasyynä yhteensä 352 kolarissa, joissa kuoli 391 ihmistä.

Jälkikäteen jossittelu on yleensä turhaa, mutta katsotaan tulevaisuuteen: entä jos 100 liikennekuolemaa joka vuosi voitaisiin estää yhteen riskitekijään vaikuttamalla?

Kun sairauskohtaus johti suoraan onnettomuuden syntyyn, oli useimmiten kysymys sydänsairaudesta tai verenpainetaudista. Kun sairaus oli onnettomuuden taustariskinä, edelle kiilasivat päihderiippuvuus ja psyykkiset sairaudet.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat Suomessa kaikki kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet. Tutkinnan perusteella tiedetään, että äkillinenkään onnettomuuden aiheuttava sairauskohtaus ei yleensä tule yllättäen. Kuljettajan sairaus on yleensä ollut tiedossa ja hoidettavana jo pitkään. Tutkintaselostuksista käy valitettavasti ilmi myös se, että liian usein ei ole lainkaan tietoa, onko sairauden hoidon yhteydessä arvioitu sairauden vaikutusta ajokuntoon. Liian usein myös tiedetään, että arviointia ei ole tehty. Sairauskohtauksien ja sairauteen liittyvän toimintakyvyttömyyden ennustaminen on vaikeaa, mutta osassa tapauksista ajo-oikeuteen olisi pitänyt lain mukaan puuttua.

Liikennelääketiede vaatii omaa osaamistaan. Sitä ei synny ilman koulutusta, kokemusta ja tutkittua tietoa. Useisiin Suomen keskussairaaloihin on viime vuosina perustettu ns. ajopoli vaativien ajoterveysasioiden selvittämiseksi. Kun sairauksien riski liikenteessä on jo pitkään ollut tiedossa ja kun samalla tiedetään väestön ikääntymisen mitä ilmeisemmin lisäävän sairauskohtausten riskiä entisestään, niin tuntuu oudolta, että Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) olevaa liikennelääketieteen professorin vakanssia ei ole täytetty, vaikka edellisen viranhaltijan eläköitymisestä on aikaa jo yli kolme vuotta. Professuuri on Suomessa ainoa laatuaan ja siksi se on erityisen tärkeä.

Lähtölahjanaan emeritusprofessori keräsi rahoitusta seuraajalleen. Jo kerättyjen lahjoitusvarojen turvin osa-aikaisen liikennelääketieteen professorin virkaa olisi mahdollisuus ylläpitää viisi vuotta. Tuona aikana uusi professori ehkä jo ehtisi osoittaa tehtävänsä merkityksen ja jatkorahoituskin pystyttäisiin turvaamaan.

Rahoitus siis on, mutta milloin saamme uuden liikennelääketieteen professorin virkaansa? Toivottavasti pian, sillä liikenneturvallisuuden parantamiseen ei ole helppoja yksittäisiä keinoja vaan kaikkiin mahdollisuuksiin on tartuttava. Kun kuljettajan ajoterveys on joka toisen vakavan onnettomuuden taustalla, ei tätä riskitekijää voi sivuuttaa.