Pääkirjoitus: Mallioppilas maksaa kovan hinnan

Ongelman juuret ovat EU:n Suomelle vuonna 2016 asettamissa päästövähennystavoitteissa, jotka näyttävät yllättäneen virkamiehet ja hallituksen.

Parlamentaarinen liikenneverkon rahoitusta ja päästövähennystavoitteita pohtiva työryhmä ei saanut väliraporttiaan valmiiksi ilmoitetun aikataulun mukaan elokuussa. Uusi aikataulu väliraportille on tätä kirjoitettaessa ’elokuun aikana’. Jos siis hyvin käy, on raportti julkaistu jo Moottori 9/2017 -lehden ilmestyessä.

Työryhmän työ oli vaikeuksissa, koska yhteisymmärrystä ei saavutettu siitä, mitä pitäisi tukea. Tukitoimia väistämättä tarvitaan, jos Suomi mielii päästä sille asetettuihin erittäin kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

Ongelman juuret ovat EU:n Suomelle vuonna 2016 asettamissa päästövähennystavoitteissa, jotka näyttävät yllättäneen virkamiehet ja hallituksen. Euroopan komissio asetti tavoitteet, kuinka paljon kunkin EU-maan tulisi vähentää päästökaupan ulkopuolisia kasvihuonepäästöjään vuoteen 2030 mennessä. Päästöjen vähennystarve vaihteli 0–40 % välillä. Siinä missä Suomelle asetettiin 39 %:n vähennystavoite, esimerkiksi Puolan ja Kroatian vähennystarpeeksi komissio asetti seitsemän prosenttia. Suomessa suurin päästökaupan ulkopuolisten päästöjen aiheuttaja on liikenne (39 %).

Suomessa on tehty ja tehdään jatkuvasti isoja asioita entistä paremman ja puhtaamman ympäristön puolesta. Kenties tästä sokaistuneena edunvalvojamme EU-pöydissä eivät ole osanneet suhteuttaa asioita oikein. Kun olemme jo tehneet paljon, on jatkokehitys huomattavasti vaativampaa, hitaampaa ja kalliimpaa kuin kehityksen ensiaskeleet.

EU-ympyröissä on tietenkin mukava nostaa esiin hienoja saavutuksiamme, mutta samalla pitäisi tarkasti pitää huoli siitä, että emme haali kohtuuttomia rasitteita omaksi kiusaksemme. Nyt on konkretisoitumassa se ikävä totuus, että jokainen suomalainen joutuu maksumieheksi, jos EU:sta meille asetetut vähennystavoitteet aiotaan saavuttaa. Parlamentaarisen työryhmän linjaukset valmistuessaan kertonevat, kuinka kovaksi hinta muodostuu.

Vinkkejä suomalaisten taakan keventämiseen tarjoaa vuosi sitten julkaistu, kansainvälisen autoteollisuuden ja polttoainevalmistajien yhteenliittymän teettämä selvitys, jossa arvioitiin päästöjen vähentämiskeinoja tieliikenteessä vuoteen 2030.

Selvityksessä todettiin, että tieliikenteessä nopein ja kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä on lisätä kehittyneiden biopolttoaineiden käyttöä. Biopolttoaineiden käyttö vaikuttaa sekä olemassa olevien että uusien autojen päästöihin, eikä vaadi uutta jakelujärjestelmää.

Päästöt vähenevät vuoteen 2030 mennessä autokannan uusiutuessa, energiatehokkuuden parantuessa ja uusien käyttövoimien lisääntyessä. Se ei vielä riitä täyttämään EU:n asettamia tavoitteita.

Raskaan liikenteen osuus tieliikenteen päästöistä tulee nousemaan vuoteen 2030 mennessä. Käyttövoimavaihtoehdot ovat raskaassa liikenteessä rajoitetummat kuin henkilöautoissa, joten korkeaseosbiopolttoaineiden rooli korostuu nimenomaan raskaan liikenteen päästöjen vähentämisessä.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen ohjauksessa pitää huomioida teknologianeutraalisti sekä ajoneuvot että niiden käyttämä energia yhtenä kokonaisuutena. Tämä tekee vähähiilisistä vaihtoehdoista houkuttelevia kuluttajien näkökulmasta.

Mallioppilas joutuu maksamaan, mutta laskun loppusummaan voi vielä itse vaikuttaa.