Pääkirjoitus: Tilastojen piilot saatava auki

Virallisen tilaston mukaan vuonna 2020 tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantui vakavasti vain 408 ihmistä. Valitettavasti tilasto näyttää paljon kauniimmalta kuin todellisuus.

Uusien autojen yhä parempi turvatekniikka auttaa vähentämään liikennekuolemia ja tietenkin myös loukkaantumisia. Toisaalta säästetty henki voi merkitä vakavaa loukkaantumista, mikä vaatii pitkän ja kalliin toipumisajan ja aiheuttaa myös huomattavaa henkistä kärsimystä. Tehokkaiden liikenteen turvallisuutta parantavien toimenpiteiden kehittämisen edellytys on laadukas tilastoihin pohjaava tieto. Lisäksi tuo tieto pitää olla kehittäjien käytettävissä mahdollisimman tuoreena, jotta havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti. Vakavat loukkaantumiset on saatava yhtä järjestelmällisen seurannan ja kehittämistyön kohteeksi kuin liikenteessä tapahtuneet kuolemat.

Kun valtaosa liikenteen vakavista loukkaantumisista jää liikenneturvallisuuden kehittämisen kannalta pimentoon, vaatii tilanne pikaista kehittämistä.

Viralliset tilastot myös valmistuvat hitaasti. Yli vuoden viive on pitkä aika. Tilannetta voidaan korjata entistä kattavammalla ennakkotietojen käytöllä.

Virallisen tilaston mukaan vuonna 2020 tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantui vakavasti vain 408 ihmistä. Valitettavasti tilasto näyttää paljon kauniimmalta kuin todellisuus. Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari arvioi, että todellinen tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrä voi olla jopa 1 500 ihmistä. Jos todellisuus on kolminkertainen verrattuna tilaston kertomaan, on tilanne kehitystyön näkökulmasta todella heikko. Ero virallisen tilaston ja arvioidun todellisuuden välillä johtuu siitä, että Tilastokeskuksen ylläpitämä virallinen tilasto perustuu vain poliisin tietoon tulleisiin tapauksiin. Kun poliisi ei kaikilla onnettomuuspaikoilla käy, jää myös tärkeää tietoa loukkaantumisista ja niiden vakavuudesta piiloon.

Eivätkä tässä ole vielä kaikki haasteet. Lisää kirjavuutta tilastoinnin koukeroihin tuo se, että tietoja on hajallaan eri tahojen omissa tilastoissa ja eri tahot myös kirjaavat niitä osin toisistaan eroavilla tavoilla. Loukkaantumisten vakavuutta kirjataan eri tavoin eri järjestelmissä, mutta erityisesti taustatietojen puute on haaste liikenneturvallisuuden kehittämisen näkökulmasta. Loukkaantumisen laadun lisäksi on saatava mahdollisimman kattavat tiedot tapahtumapaikasta ja olosuhteista, jotta kehittämistyölle on todellista pohjaa.

Vallitsevat haasteet ovat olleet tiedossa pitkään ja niihin on myös yritetty etsiä ratkaisuja. Tällä hetkellä näyttää lupaavimmalta työ, jota tehdään Onnettomuustietoinstituutin johdolla. Tietoja keräävillä tahoilla on tahto saada tilastointia kehitetyksi ja yhteistyötä tehdään. Kullakin taholla työtä tehdään kuitenkin muun työn ohessa, eikä tähän projektiin ole osoitettu erikseen resursseja. Valitettavasti tarpeellinen tilastoinnin kehitys eri tahojen keräämien tietojen yhteen saattamiseksi tullee näin ollen viemään paljon aikaa. Resursseja ei ole koskaan liikaa, mutta silti toivoisi, että löytyisi tapa osoittaa tälle projektille resurssit ja selkeä tavoiteaikataulu. Siitä hyötyisi koko liikenneturvallisuustyö.