Itä-Viron kiehtovat salaisuudet automatkailijalle – valtteina Sakan kartano ja koskematon luonto

Peipsijärven ympäristön ainutlaatuinen luonto, Sakan taiten kunnostettu kartano, uusi Kurro-kylpylähotelli ja käsityöläisoluet houkuttavat seikkailemaan.

On tyystin väärässä, jos joku väittää, että Peipsijärven maisemat ovat hankalasti tavoitettavaa virolaista takamaata.

Automatkailu omin päin käy vaivatta, sillä perille vie hyväkuntoinen tie.

Automatkailija hurauttaa Tallinnasta Peipsin rannoille alle kolmessa tunnissa, rivakamminkin jos ei välitä E263-tien Mäekülan ja Põltsamaan välisistä kiinteistä nopeusvalvontakameroista!

Käsityöläisoluita villistä idästä

Matkalla Peipsijärvelle kannattaa pitää tauko Purtsen kylällä ja sen panimolla.

Pieni, kodikas ja lämminhenkinen käyntikohde kannattaa asetella auton navigaattoriin valmiiksi jo Tallinnassa, josta ajaa panimolle puolessatoista tunnissa. Ajomatkaa Tallinnasta Narvaan johtavan E20-valtatiellä on edessä 140 kilometriä. Jos Panimolle suuntaa Narvasta, on Purtsessa perillä alle tunnissa.

Purtse Mekituba on arvostettu virolainen pienpanimo, joka kiteyttää ominaislaatunsa kolmeen sanaan: käsityöläisoluita villistä idästä. Panimon kattilat sijaitsevat entiseen Purtsen kyläsepän pajassa. Purtsen kylässä on vain noin 250 asukasta.

Valikoimaa on mukavasti: on alkoholitonta olutta, tšekkiläistyylistä pilsneriä, tummaa brown alea, viiden eri maltaan mainiota lageria ja belgialaisvaikutteista vehnäolutta, esittelee paikan isäntä, omistaja ja panimomestari Innar Marmor.

– Me aloitimme tuotannon vuonna 2016 ja ensimmäiset oluet saatiin myyntiin seuraavana vuonna. Vuosituotantomme on varsin pientä, vain noin 100 000 litraa.

Pysyväisesti valikoimissa on 10–14 olutta ja panimomestarin omaksikin vaihteluksi aina muutamia kausi- tai kokeiluoluita.

Tallinnasta kotoisin oleva Marmor kertoo innostuneesti monenlaisista laajennusideoista, jota on tarjonnut viereisen maatilan rakennusten ja tonttimaan ostaminen.

– Kyllä tämä on minun intohimoni, aiempi työni ei niinkään, Marmor huokaa ja kertoo työskennelleensä autojen varaosien myyjänä.

Oma suu napsaa panimon tunnetuimman oluen vaahdotessa lasissa. Kämp laagriõlu on saksalaistyylinen 4,7 prosentin lager, jonka väri on kuulas vaalea ja vaahtonsa kuohkea. Mallas ja humala ovat oivassa tasapainossa.

Ja jos on aikaa maiskutella kielen päällä, löytyy jalosta käyttöjuomasta makuvivahteita vaniljasta.

Onneksi auton tavaratilassa on vielä väljää: Purtsen panimolta ei voi kuvitella lähtevänsä ilman tuliaisia.

Hiekkarantaa, ikimetsiä ja villejä eläimiä

Käyskentely Peipsin rannalla avaa monenlaisia ja kiehtovia näkymiä. On tiheähköä rantamännikköä, avarampia osuuksia ja hiekkadyynejä. Näillä seuduin on Viron pisin 32-kilometrinen hiekkaranta. Rannan märässä ja hienojakoisessa hiekassa on hauska kävellä paljain jaloin ja jättää jälkensä, mutta on täällä käyskennellyt muitakin: hiekassa on nuoren karhun tassujen jättämät painaumat. Karhu lienee ollut rannalla jonkun tunnin varhemmin.

Viron ja Venäjän rajalla sijaitseva Peipsijärvi on Viron suurin ja Euroopan suurimpia luonnonjärviä Laatokan, Äänisen, Vänernin ja Saimaan jälkeen.

Peipsijärven ruokakulttuurin valtteja ovat sipulit ja kuha sekä muut järvikalat. Olen kerran saanut maistaa paikallisen kalastaja Marko Mesin valmistamaa neljän kalan – ahven, kuha, lahna, särki – keittoa. Vieläkin elpyy makumuistoja valkosipulilla ryyditetystä kirkasliemisestä keitosta.

Alutagusen alue tunnetaan Viron laajimmista koskemattomista metsistään.

Kansallispuiston mäntyjen siimeksessä voi patikoida ja pyöräillä. Peipsijärveen eteläpäästään rajautuvan Alutagusen järvirikkaalla alueella on soita ja rämeitä sekä sieni- ja marjarikkaat metsämaastot, jotka muistuttavat taigavyöhykkeen ikimetsiä.

Luontopolkujen tiheä verkosto

Tutustuminen kannattaa aloittaa Kauksin kylässä sijaitsevasta luontokeskukselta, jossa saa hyvän kokonaiskäsityksen vuonna 2018 perustetusta kansallispuistosta. Paikallisilta kannattaa kysellä reittivaihtoehdoista ennen omin päin metsään säntäämistä.

Kansallispuistossa on tiheä vaellus- ja luontopolkujen verkosto, joka tarjoaa vaativuudeltaan erilaisia jotoksia. Usein varsin helppokulkuiset reitit on merkitty kävelysuunnankin osoittavin kyltein. Pisimmät reitit kulkevat koko alueen läpi.

Esimerkiksi Porunin luontopolku (edestakaisin 10 km) vie Poruni-joen vartta aina Narvajokeen saakka, Viron ja Venäjän rajan tuntumaan. Reitillä voi ihastella liki koskematonta lehtomaista aarnimetsää, jossa kasvaa yli 200 vuotta vanhoja lehmuksia.

Patikoidessa ei välttämättä tarvitse liikkua yksin, vaikkei ihminen välttämättä havaitsekaan muita kulkijoita.

– Kyllä meillä riittää eläimistöä, on susia, karhuja, ilveksiä, villisikoja, hirviä, metsäkanalintuja, pöllöjä ja liito-oravia, Heinar Juuse luettelee. Hän on Viron valtion metsähallinnon (Riigimetsa Majandamise Keskus) palveluksessa ja Alutagusen kansallispuiston vierailualueen johtaja.

Nyt ollaan Viron harvimpaan asutulla seutukunnassa, jossa on vain 2,7 asukasta/neliökilometri. Mutta on täällä oltu ennenkin.

– Asutusta alueella on ollut varhaiselta kivikaudelta alkaen, Juuse kertoo.

Mestarimiekkailijan Sakan kartano

Uusrenessanssia edustava Sakan kartano Suomenlahden rannalla on Virossa harvinaisuus eli täysin kunnostettu kartanokokonaisuus.

Kartanon omistajan tausta on hauska, sillä Tõnis Kaasik, 77,on entinen Viron mestari miekkailussa (vuosina 1966 ja 1968). Viron ympäristöministerinä hän toimi vuosina 1991–1992.

Vannoutuneella luonnon puolustajalla riittää monipolvisia, hauskoja ja vähemmän hauskoja kertomuksia. Toukokuun ensimmäisenä päivänä 1971 luonnossa samoillut vesiputousten kartoittaja tuli nimittäin pidätetyksi.

– Neuvostosotilaat pidättivät minut yhden päivän ajaksi vakoilijaksi epäiltynä. Nyt kokemus toki jo naurattaa, muttei silloin, olin tosi vihainen.

Kaasik jäi paitsi virolaisista vappuhulinoista. Erityisesti Tartossa vappu on suuri opiskelijajuhla.

Huippuravintola mutta kohtuuhinta

Kartanon keittiö on kuulu ympäri maan, sitä on kehuttu Itä-Viron parhaaksi a la carte -ravintolaksi. Ruokailu on varsin kohtuuhintaista, sillä ruokalistan pääruuat maksavat 12–29 euroa. Lounaalla käy selväksi, että kala on täällä aina hyvä valinta.

Ontikan luonnonsuojelualueella sijaitsevan kartanon päärakennuksessa on majoittujille vain 29 huonetta, joten tunnelma on rauhallinen ja kodikas. Hotellisiiven minikylpylässä voi saunoa ja käydä vartalohoidoissa. Kylpylä on sen verran pieni, että sinne pääsee vain ennakkovarauksella.

Eri rakennusten historia on monipolvinen. Esimerkiksi konserttien ja konferenssien järjestelyihin soveltuva Herraskartanon juhlasali oli alun perin Meretorn (Meritorni): jyrkänteen partaalle rakennettu Neuvostoliiton rajavartiolaitoksen valonheitinrakennus.

Viron presidenttien makuuhuone

Kierrämme kartanon päärakennuksen huoneissa ja näemme päärakennuksen morsiussviitin sekä yläkerran huoneen, jonka sängyssä ovat yöpyneet kaikki Viron presidentit tuoreinta tapausta lukuun ottamatta – vielä.

Alakerrassa on seinällä sukuvaakuna, jonka alla on teksti latinaksi: meritis crescunt honores. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa kunnia kasvaa ansioiden mukaan.

Jatkamme alueeseen tutustumista. Tuuli tuivertaa mereltä sitkaasti. Seisomme klintin päällä, josta alkaa uusi metallinen kierreportaikko johonkin alas. Kuten koulun maantiedon tunneilta kaikki muistavat, klintti on sedimenttikiveen eroosion vaikutuksesta syöpynyt laaja törmä eli kliffi.

Mielikuvituksellisesti kiertyvät portaat laskeutuvat korkealta rantajyrkänteeltä merenrantaan. Korkeuseroa alas on viitisenkymmentä metriä, mutta kartanon isännän jalat käyvät kerkeästi.

– Porrasaskelmia on kaikkiaan 234, huikkaa Kaasik, tasanteelle seisahtuen javarmistaen, että me nuoremmat pysymme perässä.

Hurja ukko ja hyvässä kunnossa.

Kurro – kylpylä nykytvistillä

Virolla on perinteitä terveys- ja hyvinvointimatkailussa. Mutahoidoilla hemmoteltiin Virossa kävijöitä jo 1800-luvun alkupuolella, ja saunalla on ollut tärkeä rooli virolaisessa hyvinvointikulttuurissa vuosisatoja. Jos automatkailija viipyy alueella yön yli, on Kurro Loodusspaa vahva suositus. Luontoa huomioiden rakennettu ja näyttävä kylpylähotelli sijaitsee Uuskülassa eli käytännössä Peipsijärven rannalla.

Kurron valtteina ovat kiehtova arkkitehtuuri, altaat, saunat ja hoidot sekä ympäröivä pakahduttavan kaunis luonto eli metsäinen Alutagusen kansallispuisto.

Moottori kertoi kiinnostavasta kohteesta aiemmin otsikolla Kurro – elämyksellinen ja huima kylpylähotelli.

Automatkan ohittamaton – Tikupoiss

Viron suurin tien varren huoltamoravintola Tikupoiss sijaitsee Järvamaalla Tallinnan–Tarton maantien varrella.

Paikka on ihan ohittamaton, sillä sieltä saa kaiken, mitä autoreissulla voi tarvita. Tikupoississa voi ravita niin auton kuin matkaseurueen. Ravintolassa on noin 130–150 istumapaikkaa. Katon alla on yllättävän monipuolinen kauppa, josta saa monenlaista suolaista tai makeata matkaevästä.

Tikupoiss on perheystävällinen välietappi, jossa on sisätiloissa leikkinurkkaus ja ulkoterassilla hiekkalaatikko. Tikupoiss on avoinna jokaisena päivänä kello 9–21.

Ulkona pysäköintialueen reunassa on ilmeisesti jokaisena päivänä auki oleva tori, jossa unkarilainen mies myy muun muassa valkosipulilettejä, sieniä, hedelmiä ja monenlaista muutakin.

Purtse Mekituba

Alutagusen kansallispuisto

Sakan kartano

Tikupoiss