Löytöretkellä Barcelonan takamailla – viinin ja Picasson inspiraation lähteillä

Tutkimusmatkamme suomalaisille vähemmän tunnettuun Kataloniaan jatkuu. Nyt jätetään jäähyväiset Costa Bravalle ja suunnataan Andorran vierestä Montserrat-vuorten takapuolen kautta vanhaan maahan eli Terra Altaan. Piipahdamme vahingossa myös Aragoniassa.

Löytöretken ensimmäisessä osassa ajoimme Barcelonasta rannikkoa seuraten lähes Ranskan rajalle. Costa Brava on varma valinta lomakohteeksi, ja etenkin sen pohjoisosista löytyy uskomattomia paikkoja. Linkki tuohon juttuun aukeaa tästä. Olimme liikkeellä juuri uudistuneella Seat Aronalla. Linkki sen koeajoon aukeaa puolestaan tästä.

Nyt jätämme haikeat hyvästit hienolle Cap de Creusin niemimaalle, kun suuntaamme pittoreskin El Port de la Selvan pikkukaupungin kautta taas merta reunustaville kukkuloille ja kohti Sant Pere de Rodes -luostaria.

Meri ja kukkulat/vuoret on aina vain yhtä hieno yhdistelmä. Yhdistelmä, johon ei Suomessa törmää. Näitä maisemia voisi ihastella loputtomiin. Vierivä rengas ei kuitenkaan sammaloidu.

Samalla hyvästelemme Aronan sivupeilistä taakse jäävän merelle vähäksi aikaa.

Maisemat ovat taas upeat. Pyöreitä ja vehreitä kukkuloita katsellessa voisi kuvitella olevansa Espanjan sijaan jossain Väli- tai Etelä-Amerikassa.

Ja tiet ovat myös taas kerran mahtavia. Ne kiemurtelevat kukkuloita nuollen kuin nälkäiset käärmeet. Tie on kuin täysikokoinen Scalextric-rata.

Kun munkkeja janotti

Sant Pere de Rodes on historiallinen luostari – joita Espanjassa riittää. Luostarin historia ulottuu pitkälle yli tuhannen vuoden päähän aina 800-luvulle asti. Luostari on myös tuttu monille vaeltajille, sillä se sijaitsee kuuluisan Pyhän Jaakobin eli Camino de Santiago -vaellusreitin varrella – tai siis yhden sen version varrella. Reitillä on monta polkua.

Munkeilla oli aikoinaan tärkeä rooli paitsi uskonnossa myös alueen taloudelle; ja etenkin luostarin omalle taloudelle. Luostarit olivat keskiajalla suuria viinintuottajia, joskin iso osa tuotannosta päätyi lopulta munkkien omaan suuhun. Kun pohjoisemmassa Euroopassa munkit joivat useamman litran olutta päivässä, etelässä viiniä kului usein yli litra päivässä.