Moottori 100 vuotta: Matkamme Saksan halki 16.–22.7.1933

Julkaisemme lyhennelmän eräästä matkakertomuksesta, joka löytyi historiantutkijan arkistoista saatteella ”Autoklubilaisten matka Saksaan”. Vaikka kaikkia tietoja ei ole voitu vahvistaa, on kyseessä joka tapauksessa suomalais-saksalaisen seurueen mielenkiintoinen kiertomatka 1930-luvun alun Saksaan. Kertomus on osin mainio katsaus menneisyyteen ja sen ajan henkeen, osin muistutus automatkailun vielä näinäkin päivinä toistuvista teemoista.

Olimme jo pitkään suunnitelleet tekevämme tänä kesänä todellisen ”bensanpolttomatkan” Saksan halki. Joukkomme oli suomalaisten ystävien myötä kasvanut jo varsin suureksi – oikeastaan liian lukuisaksi NSU 7/34-autollemme. Joukkoon kuuluivat Else-äiti, Erika, Suomesta tulleet Ulla, Dieter ja Rosemarie sekä kuljettaja Jochen. Pienoisesta ahtaudesta huolimatta saimme aikaan toimivan istumajärjestyksen.

Otimme mukaan vain välttämättömät vaatteet, ja auton vasemmalle astinlaudalle kiinnitimme kapean laatikon, johon pakattiin ruokailuvälineet ym. Tien päällä ei siis voitu hienostella, mutta siitä ei meille ollutkaan kysymys: halusimme nähdä paljon Saksaa!

Sunnuntai 16.7.: Auto haettiin tallista, ja vähän jälkeen yhdeksän se seisoi talon edessä Rathausstrasse 68:ssa. Vähän jälkeen kymmenen NSU:mme 34 hevosvoimaa alkoivat pehmeästi liikuttaa meitä.

Matka alkoi, hyvästi Berliini, hyvästi Mariendorf! Miltä meistä tuntuikaan! Nyt olimme irrallaan arjen yksitoikkoisuudesta, suruista ja hankaluuksista! Ajoimme halki kauniin saksalaisen maan, halusimme nähdä myös seutuja, jotka olimme siihen saakka tunteneet vain kuvista. Onko mitään hienompaa ja vapauttavampaa kuin ajaminen pois suurkaupungista, ohikiitävä maa kaikessa monipuolisuudessaan, uudet, meille tuntemattomat saksalaiset kaupungit – ja se vapauden ja riippumattomuuden tunne, jonka auto, tuo rullaava, kaiken tavoittava kotimme meille antoi. Matkan aikana saatoimme aina tietää että mukanamme kulki pala kotiseutua, saimme tarvittaessa aina oman katon päämme päälle.

Ajaessamme itäisestä Lichterfeldestä kohti Teltowia ajattelin ensin, että minun ei pitäisi kiihdyttää yli 50 kilometrin tuntinopeuteen. Mutta kuten aina, kun taas tottuu autoon ja ajamiseen, sitä ajattelee, ettei pikku lisänopeus lainkaan haittaa. Kohta ajoimmekin kuuttakymppiä.

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 8 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.