Pärnu – ainutlaatuinen rantahelmi

Kiehtovan historian ja vilkkaan nykyisyyden virolainen kylpyläkaupunki soveltuu oivasti matkailuun mutta myös kotimaisen elokuvan näyttämöksi. Tarjolla on myös golfia ja rata-autoiluelämyksiä.

Pärnu on Viron kesäpääkaupunki ansaitusti. Pärnu on myös ainutlaatuinen hienohiekkainen rantahelmi, joka on osalle suomalaisia jopa salatuksi jäänyt matkakohde. Moni laivamatkailija jää Tallinnaan, vaikka lounais-Virossa meren rannalla sijaitseva kaunis ja kiehtova Pärnu on alle kahden tunnin ajomatkan päässä.

Pärnu on kuin pala aurinkoista Hankoa, pala Latvian upeaa Jurmalaa – ja vierailun jälkeen pala matkailijan sydäntä.

Parempi yhteys luvassa

Tallinnaan käy Helsingistä maailman vilkkaimmin liikennöity merireitti kolmen laivayhtiön voimin, joten ei ole vaikeaa löytää omiin aikatauluihin sopivaa laivayhteyttä. Ja muutamalla eurolla pääsee linja-auton kyytiin joko Tallinnan sataman D-terminaalista tai päälinja-autoasemalta.

Maantie Tallinnasta Pärnuun on tasainen ja suora, paitsi että ei ole. Pitkin matkaa väylän vierellä tehdään pohjarakenteita uudelle nelikaistaiselle tielle, jonka valmistuminen siintää noin 30 kuukauden päässä.

Kapea suuntaansa yksikaistainen tie ei tahdo enää vetää sujuvasti liikennettä, jota on keskimäärin 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Etäisyyttä kaupunkien välillä on noin 130 kilometriä, mutta ajoittain matkavauhti ei huimaa, on kapeikkoja ja kiertoreittejä. Osuudella ei juuri ole ohituspaikkoja ja raskasta liikennettä on tiuhaan – ympäri vuorokauden.

Pitkä kylpylähistoria

Pärnu tunnetaan pitkästä kylpylähistoriastaan, joka alkoi vuodesta vuodesta 1838 ja pitkien hienohiekkaisten rantojen kunnostamisesta. Tarjolla oli usein ulkomaisille vieraille merivesikylpyjä ja meriuintia, talvella saunomista.

Kylpylähistoria näkyy yhä siten, että vähänkin suuremmissa hotelleissa on oma kylpyläosastonsa. Kaupungissa on yhdeksän hyvinvointi- tai hoitokylpylää. Niitä edustaa modernin tyylikkäästi hotellikylpylä Hedon Spa.

Hedon ei varmasti ole kaupungin edullisin kylpylä, mutta varmasti tarjonnan laadukkainta päätä. Esimerkiksi kahden yöpymisen Aikaa nautinnoille -paketti kahden hengen huoneessa maksaa huonetyypistä ja ajankohdasta riippuen 612–1 264 euroa. Hintaa sisältyy aamiaisen lisäksi kaksi tunnin hierontasessiota, hiljaisen kylpylän vierailu kahdelle sekä kolmen ruokalajin illallinen kahdelle hotellin Akord-ravintolassa.

Kaupungin tunnetuin hotelli

Rannahotellin valtteja ovat kaunis funkkisarkkitehtuuri ja äärimmäisen otollinen sijainti. Kaupungin kuuluisin rakennus valmistui vuonna 1937. Hotellin kävi läpi mittavan remontin vuosina 1992–1994.

Hotellinjohtaja Oliver Paasik kertoo, että huoneita on 55, joista 11 on sviittejä. Hotellissa on myös kylpylä, ravintola ja kokoustiloja.

Hotellin huoneet ovat valoisia ja tyylikkäitä, ikkunapintaa riittää. Jos käy hyvin, saa huoneen merinäköalalla.

Hotellin Anika Spa -kylpylässä on tarjolla monenlaisia hoitoja kuten kasvohoitoja, hierontoja sekä manikyyri- ja pedikyyripalveluja. Esimerkiksi 50 minuutin hieronta maksaa 60 euroa, vartaloa kuoriva kuuma suklaanaamio 75 euroa.

Hotelli näyttää kauempaa tyystin ehyeltä ja hohtavan valkoiselta, lähempää tarkasteltuna käy ilmi, että suolainen merituuli ja talven pakkaset ovat tehneet tekosensa: rautakaiteet kukkivat siellä täällä ruostetta, ulkopinta kaipaisi paikka paikoin maalauskertaa tai kahta.

Toisaalta säröt vain tekevät rakennuksesta aidon: tämä ei ole vanhaa arkkitehtuuria imitoiva uudelleen rakennettu kulissi vaan näyttävä rakennus, jolla on historiansa.

Elokuvallisen runollinen rantaviiva

Pärnun puistoissa ja hyvin hoidetuilla omakotitalojen pihoilla silmä lepää. Huomaa, että olemme Helsinkiä etelämmässä. Hevoskastanjat, kirsikkapuut sekä muut puut ja kasvit kukkivat rehevinä ja täyteläisen värisinä.

Pärnun idylliset kaupunkinäkymät ja huikea ranta kelpaavat matkailijoiden ihasteltavaksi mutta peräti myös elokuvan yhdeksi roolihahmoksi. Pärnussa kuvataan paraikaa Pamela Tolan ohjauksessa Hyviä vuosia -elokuvaa. Siinä kuusihenkinen ystäväporukka kokoontuu joka vuosi viikoksi viettämään yhteistä lomaa Pärnuun.

Pärnu on kietonut elokuvan tuottajan ja toisen käsikirjoittajan Aleksi Bardyn syleilyynsä ja saa miehen liki runolliseksi.

Bardysta tuntuu liki uskomattomalta olla Pärnun ikonisen Rannahotellin edustalla seuraamassa, kuinka teksti muuttuu kuviksi. Bardy kertoo, että hän on käsikirjoittanut Katja Kallion tarinan tapahtumaan nimenomaan Pärnussa.

– Elokuvan seitsemäs keskeinen henkilö on Pärnu. Kaupunki ei ole pelkästään maisema, vaan myös keskeismetafora: kaupungin kauniit kasvot kertovat tarinaa myös menneistä vaiheista, niillä on historia ja kerroksia. Kaupunki rajoittuu hiekkarantaan, mereen ja taivaaseen. Se on äärettömyyden äärellä, kuten ihminen ajassa.

Pääsen onnekkaasti osaksi elokuvaa kohtaukseen, jossa Jonna Järnefelt ja Taneli Mäkelä kohtaavat rantaviivan tuntumassa. Tehtäväni on vaativa: makoilla liikkumatta rantatuolilla ja katsella taivaalle. Nyt saa jännittää kohtauksen säilymistä lopputulokseen asti aina alkuvuoteen 2027, jolloin lämminhenkinen draamaelokuva saa ensi-iltansa.

Muissa pääosissa näyttelevät Irina Pulkka, Tommi Eronen, Milka Ahlroth ja Antti Virmavirta. Hyviä vuosia perustuu Aino Jolkkosen alkuperäisideaan.

Norsuja, norsuja, norsuja

Aamun heleä valo on ihastuttava ja kutsuu käveleskelemään rantaviivalle. Välillä on käännettävä selkä tuulelle, jottei joudu nieleksimään hienoa hiekkaa.

Ja toisaalta illan saadessa huomaa, että tuuli on tyyntynyt vain odotellakseen yön selän taittumista ja seuraavan päivän tuiverruksia.  

Rannalla tai kaupungin ytimessäkään ei voi olla havaitsematta kivisiä norsuja. Niitä on kaikkialla.

On iso norsu vesiliukumäkenä kärsä veteen laskeutuen, on pieniä kivinorsuja kävelyreittien päissä, on norsuja kärsä pystyssä, on norsuja kärsä maata viistäen, on isompia ja pienempiä norsuja.

On pakko kysyä paikallisilta, mistä ihmeestä on kyse?

Norsuinnostuksen syntysyyt painottuvat vähän eri lailla sen mukaan, kuka kertoo käsityksensä. Yksi tarina nivoutuu aikoinaan kaupungissa vierailleeseen sirkusseurueeseen ja kaupungin läpi norsun johdolla järjestettyyn kulkueeseen.

Todennäköisempi ja useammin kuultu selitys lienee nykyisen teatterirakennuksen ja kirjaston välisellä alueella sijainnut keskiaikaisen ritarilinnan porttirakennus, jota kaupunkilaiset alkoivat sen ulkonäön vuoksi kutsua elefanttivarastoksi. Se johti myös rakennuksen edessä kulkeneen kadun nimeämiseen kärsäkkään ystävämme mukaan.

Norsuhulluus on avittanut jopa kaupallisten suhteiden solmimista, sillä intialaisen kauppavaltuuskunnan kerrotaan lämmenneen auliiksi nähtyään Pärnun katukuvaan kuuluvat ja kaupunkilaisten vaalimat älykkäät nisäkkäät.

Polkien haltuun

Pärnussa on mukavaa kävellä suuntaapa lehmuskujien kautta kaupungin uumeniin ja kävelykaduille tai meren rannalla sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Se avautuu ihasteltavaksi 600-metriä pitkällä puisella luontopolulla, joka vie yli rantaruovikon ja kosteikon, jolla viihtyvät niin sammakot kuin monet lintulajitkin. Luontopolku soveltuu myös lastenvaunuille ja pyörätuoleille.

Pärnun vanhankaupungin vanhin säilynyt rakennus, Punainen torni, on peräisin 1400-luvulta. Vanhankaupungin ytimen Rüütli-kävelykatu on ohittamaton flaneerauskohde.

Pärnu avautuu matkailijalle aivan erinomaisen jouhevasti ja helposti pyörän satulasta: maasto on tasaista. Ranta-alue, puistot ja keskusta ovat hyvin yhteydessä toisiinsa ja välimatkat ovat lyhyitä. Rannahotellin likellä sijaitsee pyörävuokraamo.

Pärnussa ja sen vanhankaupungin alueella voi poljeskella omin päinkin, mutta paikan henki avautuu erityisen kiehtovasti, jos pyöräretkelle saa paikallisen oppaan.

Meillä käy hyvä tuuri, sillä oppaaksemme käy joviaali ja sanavalmis Jari Koivisto. Erilaisilla työmatkoilla kotimaassa ja ulkomailla on vuosikymmenten aikana tullut kohdattua varmaan satoja oppaita, Koivisto nousee heittämällä kärkiviisikkoon.

Koivistolla on ollut asunto Pärnussa 24 vuotta, joten ei ole yllätys, että vahva paikallistuntemus välittyy pidäkkeettä.

Pyöräletkaamme johdattava mies huikkaa vähän väliä tervehdyksiä vastaantulijoille ja talonsa pihapuutarhoilla ahkeroiville. Hän tuntee ja hänet tunnetaan.

Polkien pääsee hetkessä ympäri alueen, sillä kaikkialla on tasaista, vain rannan tuntuman navakka tuuli mereltä käy vastukseksi.

Koivisto kertoo hauskoja tarinoita, jotka liittyvät milloin johonkin suosittuun kahvilaan, milloin vehmaan Brackmannin puiston historiaan ja milloin paraikaa kunnostettavaan valkoiseen pitsihuvilaan.

Pärnun rakennuskanta on sanalla sanoen vaihtelevaa. Vieri vieressä on sulassa sovussa vanhaa funkkista, ultramoderneja suoria linjoja ja historiallisia pitsihuviloita.

Seisahdumme jugendtyylisen Villa Ammenden luo. Vuonna 1905 valmistuneessa rakennuksessa toimii nykyisin hotelli. Avarassa puutarhassa järjestetään konsertteja ja muita tapahtumia.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Porsche Ring on moottoriurheilurata Papsaaressa, noin 10 kilometrin päässä Pärnun ytimestä. Radalla on mahdollista ajaa neljällä eri pituisella reitillä, joista pisin on 3,2 kilometriä. Kokonaisuuteen kuuluvat myös offroad-radat.

Kristoffer Tamm kertoo turva- ja käytösohjeet radalla ajamiselle ja sitten allekirjoitusta alle ja kypärä päähän. On aika koetella omia rajoja asvaltilla istahtamalla Toyota GT86 -urheiluauton ratin taakse.

Sää on ajoelämykselle suosiollinen: aurinko on helottanut koko aamupäivän täydeltä terältä, rata on kuiva ja auton renkaat lämpenevät mukavasti jo parin kierroksen ajamisella, joten viimeisille kierroksille voi nostaa vauhtia.

Toyota GT86 kiihtyy mukavan kerkeästi. Huippuvauhti autolla on 210 kilometriä tunnissa, mutta sellaista haipakkaan en uskalla vahtia nostaa. Sitten koen todellisen vauhti-irrottelun, kun paikan omistaja ja kilpa-ajotaustan omaava Andres Hall suhauttaa ohitse keltaisella Porschella mallinimeltään 718 Boxster GTS 4.0.

Mustat jarrutusjäljet kielivät siitä, missä kohtaa muut noin keskimäärin ovat iskeneet oikean jalkaterän jarrupolkimelle. Kierros kierrokselta, sitä uskaltautuu jarruttamaan myöhemmin ja myöhemmin. Jarrut myös purevat tehokkaasti, joten niihin ja toisaalta sivupitoon sisäkurvin kanttareilla voi luottaa.

Onpas hauskaa, mutta sitten se jo loppuukin. Olisipa ollut aikaa ajaa vielä kymmenen tai kaksikymmentä kierrosta lisää! Autosta noustessa huomaa otsan hiestyneen kypärän alla ja käsivarsien sekä ranteiden olevan aivan maitohapoilla ratin puristamisesta.