Tšekkoslovakian suurin ghetto ja keskitysleiri saa miettimään ihmisten epäinhimillisyyttä

6.7.2025

Matkailu

Teksti Vesa Eskola

Kuva Vesa Eskola

Auschwitz-Birkenau, Dachau, Treblinka… tunnettuja keskitysleirejä, mutta erilaisia natsien ”ei toivotuille” rakentamia leirejä oli toisen maailmansodan aikaan ympäri Eurooppaa. Noin 60 kilometriä Prahasta pohjoiseen sijaitseva Terezín pysäyttää, vaikkei se tuhoamisleiri ollutkaan.

”Yö, viisitoista vaille kaksi. Voi näitä kauheita luteita! On mahdotonta nukkua… Ne ryömivät seinillä, pussilakanoissa, ympäri kehoamme, putoavat yllä olevista punkista suoraan kasvoillemme.” Näin kirjoitti vuonna 1929 syntynyt ja kesällä 1944 vasta 15-vuotias Helga Hošková-Weissová päiväkirjaansa. Hän oli ollut Terezínin ghettossa tuolloin kaksi ja puoli vuotta.

Helga oli yksi noin 150 000:sta Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavallan alueelle rakennetun suurimman keskitysleirin läpi kulkeneista ihmisistä. Hänet ja hänen äitinsä kuljetettiin myöhemmin myös useammalle tuhoamisleirille – myös Auschwitziin – mutta Helga säästyi kuin ihmeen kaupalla hengissä. Helgan päiväkirja julkaistiin kirjana huhtikuussa 2013.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vankilaksi muutettu linnoitus

Terezínin ghetto ja keskitysleiri sijaitsee vanhassa 1700-luvun lopulla Habsburgien rakentamassa linnoituksessa. Siinä on kaksi osaa; itse kaupungin sisällä oleva linnoitettu osa sekä kaupungin ulkopuolella oleva pienempi linnoitus.

Yhteensä niihin molempiin tutustumiseen kuluu useampi tunti. Jos haluaa päästä vähemmällä, kannattaa käydä vain pienemmässä linnoituksessa, joka toimii paitsi museona myös muistomerkkinä.

Jo tämä pysäyttää jo riittävästi – etenkin kun linnoitukseen saavutaan ohittamalla ensin sen ulkopuolella oleva iso hautausmaa.

Saksalainen ironia aiheuttaa yhä kylmiä väreitä.

Myös saksalaisesta huumorintajusta kertova ja useissa leireissä toistunut korulause Arbeit macht frei eli työ vapauttaa on maalattuna linnoituksen yhden portin yläpuolelle.

Isommassa linnoituksessa on elämästä ghetossa kertova museo, mutta koska pienempi linnoitus on erillään kaupungista ja säilynyt täten paremmin alkuperäisessä asussaan, siellä on helpompi tuntea, millainen leiri aikoinaan oli.

Oheisesta linkistä aukeava virtuaalikierros alueeseen auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Pysähdyttävin yksityiskohta on suuremmasta ghetosta pois vievät junaraiteet. Niiden päätepiste oli monelle kuolema. Vain 1,5 prosenttia Terezínistä pois lähetetyistä selvisi sodasta hengissä.

Ja tottakai myös ghetosta kertova museo on sekin vierailun arvoinen.

Siirto- ja näännytysleiri

Terezínistä tehtiin vuonna 1940 leiri aluksi lähinnä Tšekin alueella olleille juutalaisille. Sinne sijoitettiin vanhempia ihmisiä, joiden laskelmoitiin kuolevan nopeammin leirin huonoissa olosuhteissa.

Kun natsit hiovat myöhemmin juutalaisten tuhoamiseksi tehtyjä suunnitelmiaan, Terezínistä tuli leiri, jonka kautta siirrettiin ihmisiä syvemmälle itään. Terezínin kautta kulki paljon myös juutalaisia Saksasta, Itävallasta, Tanskasta, Alankomaista, Luxemburgista, Puolasta ja muilta Saksan miehittämiltä alueilta.

Heillä kaikilla on omat tarinansa. Suurin osa niistä on murheellisia, mutta mukaan mahtuu myös pari kauniimpaa tarinaa; esimerkiksi se, miten tanskalaisten pelastamiseksi Ruotsin punainen risti teki pelastusoperaation Terezíniin vain vähän ennen sodan päättymistä.

Yhteensä Terezínin leirin läpi kulki sodan loppuun mennessä yli 150 000 juutalaista. Moni heistä päätyi lopulta tuhoamisleireille Auschwitziin, Majdanekiin ja Treblinkaan.

Leirin sairaala. Kun vankeja oli jo alussa muutama tuhat ja myöhemmin moninkertaisesti, jokainen osaa laskea terveydenhuollon tason.

Ja vaikkei Terezín ollut tuhoamisleiri, myös siellä kuoli noin 33 000 vankia. Syynä olivat leirin kauhistuttavat puitteet: aliravitsemus, sairaudet ja epäinhimilliset olosuhteet. Vankeja myös kidutettiin kuoliaaksi sadoittain.

Leirillä kuoli hirvittävissä olosuhteissa niin paljon ihmisiä, että leirin yhteyteen jouduttiin lopulta rakentamaan uusi krematorio.

Propagandaleiri

Terezín – saksaksi Theresienstadt – toimi myös osana natsien propagandaa, missä saksalaisille itselleen välitettiin kuvaa juutalaisten uudelleen asuttamisesta itään. Terezínissä tehtiin myös propagandaelokuvia, ja sinne päästettiin myös kesällä 1944 ulkopuolisia punaisen ristin edustajia – ja tietysti, vasta kun valmistelut tätä varten oli tehty: pihoille istutettu puutarhoja, huoneet maalattu ja nääntyneimmät vangit lähetetty pois tuhoamisleireille.

Valhe on tunnetusti hyvä silloin, kun se on tehty helposti uskottavaksi.

Varsinainen ghetto linnoitetun kaupungin sisällä. Pienempi linnoitus on tästä oikealle joen toisella puolen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kahden leirin väkeä

Terezín koostuu siis kahdesta osasta. Kaupungissa olevan ison linnoituksen sisällä sijaitsi varsinainen ghetto ja sen ulkopuolella olevassa, Elbeen laskevan Eger-joen toisella puolen olevassa, pienemmässä linnoituksessa sijaitsi erillinen keskitysleiri ja Gestapon vankila.

Pienemmässä linnoituksessa kerrotaan paikan historia sekä keskitysleirin elämästä. Olosuhteet täällä olivat myös selvästi alkeellisemmat kuin isommassa ghetossa.

Pienemmässä linnoituksessa vangit olivat pääosin yhteismajoituksessa isoissa huoneissa, mutta osa oli vangittuna myös eristettynä erittäin pienissä selleissä.

Pienessä huoneessa seistessä seinät kirjaimellisesti kaatuvat päälle. Kädet levitettynä ylettyy helposti koskettamaan huoneen vastakkaisia seiniä. Kapea punkka täyttää suurimman osan huoneesta.

Osassa huoneissa kerrotaan tarkemmin leirin historiasta ja esillä on myös erilaisia esineitä auttamassa vierailijaa maalaamaan päänsä sisällä tuota kammottavaa ajankuvaa.

Myös SS-vartijoiden julmuuksista kerrotaan sodan jälkeen kerättyjen todistajalausuntojen avulla. Nuo tarinat ovat puistattavaa luettavaa. Esillä on luonnollisesti myös runsaasti vanhoja valokuvia.

Myös erilaisia dokumentteja on säästynyt, vaikka vartijat yrittivätkin sodan lopulla tuhota niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Myös erilaisten leirien käyttö osana kolmannen valtakunnan työvoimaa käydään läpi, etenkin se, miten natsien ponnistelut sodan loppua kohden kasvoivat. Aliravitut vangit joutuivat tekemään ylipitkiä päiviä, kunnes nääntyivät taakkansa alla.

Pienen linnoituksen yhteydessä toimii myös vaihtuva näyttely, ja Moottorin vierailun aikaan siellä oli esillä mustalaisten kohtelusta natsien vallan alla kertova näyttely.

Ihminen on peto

Terezínin muistomerkiltä pois käveltäessä olo on taas kerran tyhjä. Surullinen. Sitä on vaikea ymmärtää, miten paha ihminen voi toista kohtaan olla. Vielä surullisempaa on se, että sama raakuus toistuu yhä sukupolvesta toiseen.

Ja Terezín toimi vankilana jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. Silloin sen kuuluisin vanki oli Gavrilo Princip, mies joka aloitti ensimmäisen maailmansodan ammuttuaan Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandia ja hänen vaimoaan, Hohenbergin herttuatar Sofiaa.

Gavrilo myös kuoli Terezínissä – tuberkuloosiin, ja vain alle neljä vuotta tuomionsa alkamisesta eli ennen kuin ensimmäinen maailmansota ehti loppua. Hän oli kuollessaan vasta 23-vuotias.

Terezínin kotisivut: https://www.pamatnik-terezin.cz/?lang=en