Continental MK II vm. 1957 – Rolls-Roycen tappaja

Continental MKII suunniteltiin aikanaan maailman hienoimmaksi autoksi. Jenkeissä se maksoi enemmän kuin Rolls-Royce. Matti Äyräväisen mielestä se on vasta lähtökohta hienon auton rakentamiselle.

Teknisesti onnistunut mutta kaupallisesti täysin epäonnistunut Rolls-Roycen tappaja. Näin voidaan perusteellisesti määritellä Ford Motor Companyn Continental-osaston luoma ”maailman hienoin auto”.

Tasan 63 vuotta sitten Pariisin autonäyttelyssä esiteltyä todella kallista Continental MKII -mallia valmistettiin ensimmäisenä tuotantovuotena (1956) vain 2 550 kappaletta ja seuraavana vuonna vaatimattomat 446 kappaletta.

Ford päätti tämän jälkeen haudata koko mallin ja korvata sen uusilla tavanomaisemmilla malleilla. Ford-Lincoln -kytkennän takia autoa nimitetään usein virheellisesti Lincoln Continentaliksi, mutta MKII:n suunnittelun yhteydessäse sai merkikseen pelkästään Continental, ilman Lincoln-alkuosaa.

Merijalkaväen sotaveteraanin vanha

Porvoolainen Matti Äyräväinen oli iskenyt silmänsä Continentalin luksusmalliin. Etsintä jouduttiin ulottamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ruotsalaisella myyjällä oli tiedossa kaksi yksilöä Jenkeissä, joista Kaliforniasta merijalkaväen sotaveteraanin pihasta löytynyt yksilö hankittiin lopulta Suomeen vuonna 2006.

Huoltokirjan mukaan sillä oli viimeisen 16 vuoden aikana ajettu vain 2000 mailia ja viimeisimmän huollon yhteydessä kirjaan oli kirjoitettu ”needs more use”, tarvitsee enemmän käyttöä.

Auto oli ostohetkellä käyntikuntoinen, jopa käytännössä kunhan kuusi vuotta vanhat bensat ensin vaihdettiin uusiin. Se katsastettiin ja rekisteröitiin ja sillä jopa osallistuttiin samana vuonna jo cruising-kokoontumisiin, ennen kuin se purettiin ja alkoi kuuden ja puolen vuoden rakennusurakka.

Suunnitelmissa oli ulkoisen ehostuksen ohella uusia moottori ja vaihteisto sekä vaihtaa alle ilmajousitus. Aivan siihen eivät muutokset lopulta jääneet…

Muutosten määrä kasvaa

Moottoriksi tuli GM:n ”Nascar Proven” -kisalohko AFR-kansilla ja ne saivat seurakseen Lysholm-ruuviahtimen ja Laminova-lämmönvaihtimet.

Kolmivaihteinen 4L80 -automaatti puolestaan sai GM Performance Partsin Supermatic TCU-ohjauksen. Siihen voidaan ohjelmoida kaksi eri moodia ja lisäksi käyttöön saadaan erillinen dynomoodi.

Moottori on selvästi alkuperäistä pienempi, jolloin sitä saatiin samalla siirrettyä 14 senttiä taaksepäin, kokonaan etuakselin takapuolelle.

Ilmajousituskaan ei luonnollisesti mennyt bolt-on -periaatteella, vaan muutoksia jouduttiin tekemään runkoon ja alustaan. Samoin lattiaa ja kardaanitunnelia jouduttiin muokkaamaan uuden tekniikan ja kolmituumaisen pakoputken tieltä. Moottorinohjauksesksi valittiin Motec M84.

Suurin ulkoinen muutossuunnitelma oli tavarasäiliön kannen hallitsevan varapyöräkotelon poistaminen.

Rungon ja korin alkuperäinen tehtaan työnjälki ja toleranssit osoittautuivat ala-arvoisiksi. Alustasta poistettiin massat, hiekkapuhallus tehtiin lopulta kahteen kertaan ja maalipinnan ja sen alla olevan pakkelin hiominenkin teetti töitä. Pelkästään koritinaa irrotettiin seitsemän kiloa! Sitä oli käytetty mittavirheiden korjaamiseen.

Positiivista oli se, että varsinaisia ruostevaurioita ei Kalifornia-auton rungossa juuri ollut. Runko oli puikkohitsattu kasaan, eikä sauma ollut kaikista kohdista tehtaalla osunut edes molempiin liitettäviin kappaleisiin.

3 000 viilattavaa pintaa

Urakka jatkui kaikkien kromattujen osien käsittelyllä. Kaikkiaan niitä oli noin 150 kappaletta, isoimpina puskurit ja maski, pienimpinä katkaisijoiden napit.

Työläimmäksi osoittautui sinkkivalumaskin pohjatyöt, sillä maskissa oli 750 nelikulmaista reikää, mikä puolestaan tarkoitti noin 3000 viilattavaa ja hiottavaa pintaa. Kaikki pultit, mutterit ja aluslevyt sinkattiin ja keltapassivoitiin uudelleen.

Ilmajousituksen lisäksi alustaan rakennettiin taakse nelilinkkituenta. Johtosarjat rakennettiin uudelleen ja kaikkiaan sähköjohtoa kului 400 metriä, josta yli 50 metriä pelkästään kuljettajan oven sisään.

Sisustuksessa säilytettiin alkuperäinen tyyli, joskin kaikki rakennettiin uudelleen. Mittareiksi vaihdettiin AutoMeterit, joista poistettiiin kehykset ja lasit ja mittarit asennettiin alkuperäisiin kehyksiin.

Ovien ikkunalistat ja auton helmalistat näyttävät kuin kromatuilta, mutta ne on valmistettu rosterista. Tuulilasi teetettiin Kuttilan autolasissa.

Hämähäkkejä kyydissä

Kun auto tuotiin Jenkeistä Suomeen, kaupantekijäisiksi mukana tuli mustaleski-hämähäkkejä. Yksi niistä valettiin ratin keskiöön.

Väriksi Äyräväinen valitsi Toyotan platinasävyn. Ulkokuoren maalauksen teki Pekka Niiranen Porvoosta, mutta pohjatyöt, alustan ja sisustan maalaustöistä vastasi maestro Äyräväinen itse.

Auto on ollut jo muutaman vuoden valmis, mutta ennen viime viikonlopun Lahden näyttelyä se on ollut esillä vain pari kertaa. Oulun näyttelyyn se vietiin sateesta huolimatta ajamalla, sillä Matin mielestä auto on tehty ajettavaksi.

Todella pitkä konepelti, 50-luvun muotisuuntauksesta poiketen ”siivetön” ja linjakas Continental MKII on viimeistelyn tasoltaan ehkäpä Suomen hienoin näyttelyauto. Kaikki piiloon jäävät rakenteet on tehty samalla pieteetillä kuin ulkoasukin.

Äyräväiselle on ehdotettu auton viemistä takaisin Jenkkeihin ja siellä näyttelyihin, mutta porvoolainen ei ole asiasta innostunut. Auto kun on edelleen tehty ajettavaksi, ei kuljetettavaksi kontissa näyttelyihin.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala