Koeajo: Jaguar F-Pace 30d AWD Aut Portfolio – kissa kerää kehuja

Jaguar F-Pace toimii joka paikassa, ainakin malliston huippuversiona. Hyvää: moottori, ajettavuus, ajoasento. Huonoa: kaasupolkimen äkkinäisyys.

Kuten ensikoeajossa totesimme, Jaguar F-Pace on katumaasturiksi – ja nyky-Jaguariksi – tasapainoisen ja vauhdikkaan näköinen. Merkin sedaneista tuttuja möhkälemäisiä takavaloja ei ole käytetty, vaan maasturiin on valittu suipot, urheiluauto F-Typesta lainatut lamput. Myös lyhyt etuylitys tuo olemukseen mukavasti menevyyttä.

Jaguarin taivuttaminen katumaasturiksi ei tosin olisi ehkä onnistunut ilman merkin ilmeen täydellistä remonttia. Mutta nyt, kun kaikkien kissapetojen tunnuspiirteenä on valtava neliömäinen maski, on kuin se olisi tarkoitettu juuri tätä mallia varten.

Asiat ovat hyvin puntarissa myös F-Pacen sisällä. Ajoasento ja istuin ovat erinomaiset, ja tilaa riittää myös takapenkillä aina 190-senttiselle matkustajalle. Tavaratila ei ole hirveän syvä mutta pitkä ja selkeän muotoinen, miltei vailla kynnyksiä ja monipuolinen muunneltava.

Etevä ajettava

Ratin takana F-Pacesta oppii tykkäämään vielä enemmän. Koeajoauton V6-dieselin 700 newtonmetriä ovat saumattomasti käytössä pehmeän automaattivaihteiston kautta. Kuusi pyttyä myös kuulostavat hyvältä – ääntä saa hieman tullakin, jos se miellyttää korvia. Vain liikkeellelähdöissä auto liikahtaa eteenpäin turhan hyökkäävästi. Lieneekö tällä haettu vertauskuvaa logon loikkaavasta kissapedosta?

F-Pacen jousitusmukavuudesta on annettu vaihtelevia arvioita, mutta ainakin tämä yksilö suodatti tienpinnan terävät epätasaisuudet kohtuullisen hyvin, ja isoissa heitoissa meno oli jopa mukavaa. Kierrejouset ja 22-tuumaiset renkaat eivät aina tee täryjyrää. Muutenkin leveiden läskien haitat on onnistuttu minimoimaan: tienpinnan karkeudella ei ole sanottavaa vaikutusta melutasoon, eikä ohjaus vetele urissa.

F-Pace on kaiken aikaa tanakan tuntuinen, mutta reagoi tarvittaessa ohjauspyörän liikkeisiin terävästi. Korin huojahdukset tulevat esiin vasta pahoissa epätasaisuuksissa, mikä on korkeassa autossa täysin luonnollinen ilmiö. Taajama-ajossa auto tuntuu kokoistaan näppärämmältä: osittain tämä juontaa juurensa juuri tunnokkuudesta ja tavasta tehdä kaikki kuljettajan haluamin liikkein.

Pienin varauksin

Oikeastaan on aika hassua, että Jaguar uskalsi tehdä oman katumaasturinsa vasta nyt: osaamista näyttäisi riittävän tällä sektorilla vähintään yhtä paljon kuin henkilöautopuolellakin.

Lopullisen mielipiteen muodostamiseksi täytyy kuitenkin vielä kokeilla kaksilitraisella nelosdieselillä varustettua perusversiota. Samalla saadaan vastaus siihen, kuinka paljon joutuu tinkimään, kun hinnasta putoaa pois noin 20 000 euroa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen