Koeajo: Kia Sportage – käytännöllisyys edellä
Turbon vaikutus on väkevä. Hyvää: takamatkustajien tilat, moottoriäänten eristys, takuu. Huonoa: Alavääntö, englanninkielinen käyttöjärjestelmä, etuvetoon ei saa automaattivaihteistoa.
Uudesta Kia Sportage:sta näkee selvästi paremmin ulos kuin edeltäjästään. Erottuvaa, melko rohkeaa muotoilua ei ole unohdettu, mutta nyt käytännöllisyys on selvästi ollut enemmän mukana suunnittelussa.
Auto on vain neljä senttiä pidempi, mutta takana matkustavien tilat vaikuttavat runsailta. Peräkkäin voi istuttaa jopa kaksimetriset karjut.
Tavaratila on kasvatettu ilman varapyörää 503 litraan eli 38 litraa aiempaa suuremmaksi. Kontissa ei ole erityisiä hienouksia, mutta lastauskorkeus on madaltunut, ja ruumasta saa lähes tasaisen, kun takaistuimet kippaa nurin. Takaistuinten selkänojan kulmaa voi vaihtaa istumis- tai kuljetustarpeiden mukaan.
Etuistuimissa saa hyvän, ryhdikkään asennon, vaikka reisituki on lyhyenlainen
Kaista-avustin paimentaa
Auton mukavuutta on parannettu myös äänieristystä petraamalla. Moottoriäänet on häivytetty hyvin. Rengasäänet nousevat hallitseviksi, mutta ainakin kesärenkailla ja sileällä asvaltilla taajuus pysyy melko siedettävänä.
Ääntä pitää aktiivinen kaista-avustin, mikäli se on päälle kytkettynä. Auto piipittää kimakasti, jos ajoneuvo uhkaa lipua kaistaviivan yli ilman suuntamerkkiä. Lisäksi ratti veivautuu ohjaamaan itsestään takaisin kaistalle, mikäli kuljettaja ei reagoi. Kaista-avustin tulee vakiovarusteena jo toiseksi halvimmassa EX-varustetasossa. Saman varustelun päälle saa vielä tukun muita aktiivisia avustimia ja mm. kääntyvät kaksoisksenonit, jos on valmis pulittamaan yli 4 000 euroa lisää.
Vauhti uhkaa hyytyä
Tasaisessa ajossa vapaasti hengittävällä 1,6 litran bensiinimoottorillakin pärjää. Hevosvoimat pääsevät valloilleen vasta korkeissa käyntinopeuksissa. Ylämäissä on veivattava vaihdekeppiä urakalla tai vauhti hyytyy.
Kia Sportagen etuvetoisiin malleihin ei ole automaattivaihteistoa saatavilla, mikä on melkoinen puute. Onneksi manuaalin vaihteensiirto toimii juohevasti.
Noin seitsemän kymmenestä edellisen sukupolven Sportagen ostajasta valitsi etuvedon. Halvimmasta nelivedosta pitää maksaa yli kymppitonni enemmän.
Jos ei ole kokemusta ahdetuista turbomoottoreista, vapaasti hengittävän bensiinimoottorin heikko alavääntö tuskin häiritsee. Mutta jos ajaa perätysten myös tarjolla olevia turbomoottoreita, kuten koeajossa, turbon vääntöön ei voi olla ihastumatta.
Uusi moottori vakuuttaa
Aivan uutena vaihtoehtona tarjolle tulee 1,6-litrainen, 177 hevosvoiman bensiiniturbo, joka korvaa kaksilitraisen 166 hevosvoiman vaparin. Turbomoottorin vääntö on käytössä jo matalilla kierroksilla, ja huippukin tulee vastaan 60 newtonmetriä korkeammalla kuin neljä desiä isommassa edeltäjässä.
Kiihtyvyysarvo nollasta sataan on lähes kaksi sekuntia parempi, ja kulutustakin on saatu alaspäin.
Kian bensiiniturbo ei silti ole aivan taloudellisimmasta päästä. Nelivetomallissa uuden kaksoiskytkinautomaatin kanssa ylletään 7,5 litran viralliseen kulutukseen ja etuvetoisessa käsin vaihdettavassa Sportagessa 7,3 litraan.
Pääsimme maistamaan kolmattakin moottoria, dieseleistä keskimmäistä. Kaksilitraisesta otetaan tehoa 136 hevosvoimaa ja vääntöä 373 newtonmetriä. Väännön muhkeus tuntuu etenkin kiihdytyksissä ja ohituksissa, ja kulutus jää tuntuvasti bensiiniturboa pienemmäksi.
Uusi Sportage on helposti lähestyttävä auto. Sen säätimien käyttölogiikka on helposti ymmärrettävä, ja runsaat tilat sekä kohtuullinen maavara tekevät siitä monikäyttöisen kumppanin. Nelivedolla vaihtoehdot vain lisääntyvät, mikäli ostajan rahkeet siihen riittävät.
