Ajoneuvot | Moottoriurheilu | 5.9.2017

Kierros Kymiringillä: makeita mäkiä, kaarteissa kovaa

Liu’utan autoni rata-alueelle johtavan portin lävitse. Hetki on jännittävä. Vaikka kilpa-ajokekkerit ovat vielä kahden vuoden päässä, tuoreen suomalaisen moottoriradan muodot, kuten mittakaava muutenkin, ovat nähtävissä.

Eipä uskoisi, että paikalla oli vielä reilu vuosi sitten sankkaa umpimetsää. Nyt puut ympäröivät kaukana reunoilla, ja sieltä täältä, pienempien ja isompien kumpareiden väleistä, pilkottaa kaarteen sekä suorien kappaleita.

Vaikka työt ovat vielä kesken ja asvalttikin levittämättä, rata on jo ajettavassa kunnossa. Niinpä pääsemme hahmottamaan, miltä kisaaminen Suomen historian suurimmalla moottoriradalla aikanaan tuntuu.

Poikkeaa kaikessa

Kausalassa, Lahden ja Kouvolan välillä sijaitseva Kymiring eroaa vanhemmista moottoriradoistamme, kuten Ahvenistosta, Alastarosta, Botniaringistä, Kemorasta ja Motoparkista, oikeastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Rata on nopeampi, pidempi ja leveämpi, sen päällyste ja tasaisuus ovat paremmat, ja turva-alueet laajimmat mahdolliset. Ratavarikko 300-metrisine rakennuksineen on niin ikään Suomessa ennennäkemätön asia, kuten monipuoliset oheistoiminnotkin.

Ei siis ihme, että Kymiringin plakkarissa on sopimus MotoGP:n eli ratamoottoripyöräilyn kuninkuusluokan osakilpailun järjestämisestä kausilla 2019–2023, ja mahdollisuudet siintävät vieläkin pidemmälle – aina formula ykkösiin asti.

Korkeuseroja ja kumpuja

Jännittäviä kisoja varten radan profiilin on oltava mielenkiintoinen, ja nimenomaan tässä mielessä Kymiring vaikuttaa hyvin lupaavalta. Radan suunnittelussa on pyritty hyödyntämään mahdollisimman paljon alueen maaston muotoja, ja osittain niitä on jopa vahvistettukin.

Korkeuseroilla on saatu aikaan myös luonnollisia katselualueita, minkä ansiosta yleisö näkee autot tai moottoripyörät jopa yli minuutin ajan, kun muilla vastaavilla radoilla ne katoavat näkökentästä keskimäärin jo 8–12 sekunnin jälkeen.

Pituudeltaan ja kierrosajaltaan Kymiring vastaa kutakuinkin Espanjan Barcelonan GP-rataa, joka on tuttu kaikille formula ykkösiä seuraaville. Kyseessä on siis aidosti kansainvälisen vertailun kestävä rata – tai pikemminkin osa kansainvälisten ratojen verkostoa.

Jouheat kaarteet

Mielenkiintoa lisäävät Kymiringin kaarteet, jotka ovat silmiinpistävän jouheita heti startista alkaen. Tämä käy konkreettisesti ilmi, kun ryhdymme kiertämään rataa. Vauhtia ei voi epätasaisella kivipinnalla pitää paljon yllä, mutta radan luonne käy silti selväksi.

Lähtösuoraa seuraava ensimmäinen oikea kaarre tulee vastaan varsin lyhyen kiihdytyksen jälkeen. Toisin kuin monilla muilla nykyaikaisilla radoilla, mutka on nopea, eli kilpailijoita ei pakata heti nippuun keinotekoiseen hidastusshikaaniin.

Ensimmäistä mutkaa seuraa kaksi nopeaa, alaspäin viettävää kaarretta, ja vauhti jarrutetaan pois vasta puolen kilometrin ajon jälkeen, radan kolmannessa, ylämäkeen viettävässä mutkassa. Odotettavissa on siis varsin mielenkiintoisia kisastartteja.

Pisin F1-suora

Meno jatkuu hyvin nopeana. Puolipyöreän oikean myötä laskeudutaan pitkälle takasuoralle, joka todellakin on pitkä – 1,2-kilometrinen. Esimerkiksi F1-sirkuksessa tällä hetkellä pisimpiä edustavan Kiinan GP-radan takasuora on 1,165 kilometrin mittainen!

Suoran päässä taitetaan jyrkästi oikealle, ja tässä paikassa nähtäneen aikanaan huimia ohituksia. Nyt edessä on kallio, joka on tarkoitus räjäyttää pian pois. Tämä läpiajomahdollisuus tullaan toteuttamaan Kymiringillä vielä tämän vuoden puolella.

Joudumme kiertämään seuraaviin mutkiin takakautta ja U-käännöksen myötä. Se ei tapa tunnelmaa, vaan pääsemme heti takaisin tempoon. Takasuoran jälkeisen neulansilmän jälkeen on vuorossa peräkkäisiä S-mutkia – Japanin Suzukan GP-radan malliin.

Aikuisten vuoristoradalla

Nyt Kymiring näyttää todella niitä korkeuserojaan. S-kaarteet ajetaan niin sanotusti sokkona, eli kuljettaja ei näe sisä- tai ulkokaarteen kanttikiviä, vaan joutuu puskemaan mäennyppylän päälle itseensä ja autoon/moottoripyörään luottaen.

S-mutkien jälkeinen, vasen pitkä puolipyöreä ”karusellimutka” tarjoaa ainakin kaksi nopeaa ajolinjaa, joita voi hyödyntää seuraavassa jarrutuksessa. Rata nousee jälleen voimakkaasti ylöspäin, ja mäen päällä on edessä kahden oikean yhdistelmä.

Tämäkin on toteutettu maukkaasti, sillä kaarreyhdistelmään syöksytään aluksi kovaa, ja vasta sen jälkeen on tehtävä kovempi jarrutus. Siitä kiihdytetään taas jyrkästi alamäkeen, jälleen osittain sokkona, mikä varmasti erottaa kuskit ajelijoista.

Loppuun asti sokkona

Nyt noustaan jo radan loppuosuudelle. Kahta vähän kiperämpää vasenta seuraa vielä yksi kipuaminen kukkulalle, ja pitkän pitkän, lähtösuoralle johtavan oikean ulostulo säilyy pimeänä loppuun asti. Samalla erkanee varikon sisäänmenokaista.

Vielä kiihdytys maalisuoralle, ja kierros on täynnä. Loppupäätelmä? Huima ja kunnianhimoinen rata, mistä puuttuvat tylsät, täysin tasaiset osuudet kokonaan. Kuin Ahveniston isoveli tai Nordschleifen pikkuveli, miten vain haluatte.

Tuskin maltamme odottaa vuoden päähän, kun Kymiring saa asvaltin päälleen. Silloin pääsemme koettamaan rataa vauhdin kanssa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että kyseessä on maailmanluokan rata, josta kannattaa olla suomalaisena ylpeä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen ja Kymiring

Kymiringin koko tarina kerrotaan laajassa artikkelissa Moottorin numerossa 9/2017, joka ilmestyy torstaina 7.9.2017. Lue se digitaalisesti Lehtiluukun kautta tai käy hakemassa oma lehtesi lähimmästä lehtipisteestä.

Katso Kymiringin tekemä videoesittely radasta