Koeajo: Merkkinsä suosituin uudistui – Mitsubishi ASX
Suosittu pikkumaasturi, Mitsubishi ASX, on uudistunut edukseen. Hyvää: tehokas tilankäyttö, vaivattomuus, varustelu, viimeistely. Huonoa: kulutus, kuskin istuin, melutaso, tunnoton ohjaus.
Mitsubishi ASX esiteltiin jo vuonna 2010 Nissan Qashqain menestyksen jalanjäljissä. Siinä missä Nissan on pantu jo kokonaan uusiksi kolme vuotta sitten, Mitsubishin pitäisi pärjätä vieläkin pelkällä ilmeen uudistamisella. Toisaalta Suomessa ostajat ovat löytäneet ASX:n vasta viime vuosina ja se on noussut merkin myydyimmäksi malliksi.
Mitsubishi on kärsinyt malliston näivettymisen lisäksi päästöhuijauksista Japanissa. Toivottavasti tuore omistaja Nissan saa nostettua merkin uuteen nousuun. Vai oliko Nissanilla mielessä vain oman konserninsa (Nissan-Renault-Lada-Mitsubishi) nostaminen maailman kolmanneksi suurimmaksi autonvalmistajaksi?
Kromilla ehostettu
Mitsubishi ASX:n keulan ”shark nose” -ilme vaihtunut ”dynamic shieldiksi”. Vain maski ja puskuri vaihtamalla ulkonäkö on muuttunut merkittävästi, leveä kromilista on taiteltu samoin kuin isommassa Outlanderissakin. Takaa ja sivulta ASX näyttää tutulta.
Sisällä suurin muutos on uusi kosketusnäyttö sovelluksineen, muutoin niin materiaalit kuin kojelautakin ovat ennallaan.
Varustetasoja on tästedes kaksi, Invite on jo runsas ja Intense Navi tuo vielä muun muassa ksenonit, elektronisen avaimen ja navigaattorin. Valitettavasti uusimpia elektronisia turvajärjestelmiä ei ole tarjolla.
Kevyeksi tehostettu
ASX on ulkomitoiltaan kompakti, mutta tilat ovat silti kilpailukykyiset niin takapenkillä kuin tavaratilassakin. Takana riittää polvitilaa pitkänkin kuskin takana, mutta kalliimman varustetason lasikatto nipistää pääntiloja. Leveyttä ei ole ylenpalttisesti, mutta tasainen muotoilematon istuin helpottaa kolmenkin sovittautumista.
ASX ei ole aivan niin näppärä kuin ulkomitoista voisi päätellä. Pitkä akseliväli tekee kääntymisestä kankeaa ja muhkeiden muotojen ulottuvuutta on vaikea arvioida. Kevyt ohjaus auttaa pyörittelyä, mutta vastaavasti tunnottomuus kiusaa maantiellä.
Jousitus on säädetty mukavuuspainotteiseksi, äänieristystä olisi voinut pakata mukaan enemmänkin. Ensimmäisenä väsähtää kuljettaja, istuin ei tue tarpeeksi reisiä eikä ristiselkää.
Väännöllä kuorrutettu
Tarjolla on kolme eri moottoria. Bensiinimoottori on 1,6-litrainen (117 hv) ja sen yhteydessä on aina viisivaihteinen käsivaihteisto ja etuveto. Dieselmalleja on kaksi, molemmat nelivetoisia. Manuaalivaihteiden kanssa diesel on 1,6 (114 hv) ja kuusivaihteisen automaattivaihteiston kanssa 2,3-litrainen (150 hv).
Koeajossa oli tällä kertaa kallein versio isoimmalla moottorilla. Rutka vääntö ja automaatti tekevät ajosta vaivatonta, mutta suoritusarvoiltaan iso moottori ei ole sen nopeampi kuin kaksi muutakaan. Perinteinen momentinmuuntimella varustettu automaatti osaa hyödyntää vääntöä alakierroksilla ehkä liikaakin värinöiden saattelemana. Silti se onnistuu tuhlaamaan polttoainetta yli seitsemän litraa satasella.
Vaikka huippumalli tuntuu kalliilta, ei muidenkaan nelivetoiset dieselautomaatit ole yhtään sen halvempia.
