Koeajo: Tesla Model 3 Performance – se on vain auto

Historian eniten ennakkotilattu auto Tesla Model 3 on täällä. Kannattiko vuosien odotus? Hyvää: Ajettavuus, suorituskyky, voimalinja, virkistävää tekniikan hyödyntämistä. Huonoa: Takatilat, viimeistely, istuimet, ohjaus varauksin.

Teslaa rakastetaan. Teslaa vihataan. Tuotanto-ongelmissa kamppailevaan teknologiajohtajaan kohdistuva huomio ei ole missään suhteessa valmistuneiden autojen määrään. Palstatila kuvaa yhtiöön liittyvää potentiaalia ja jännitteitä.

Yksi jännite hellitti, kun 325 000 ennakkovarauksen jälkeen Model 3:n tuotanto saatiin lopulta siihen vauhtiin, että autoja riittää nyt Eurooppaankin.

Ei vielä halpa

Tosin 35 000 dollarin kansansähköautosta ei vielä ole kyse: Suomessa edullisin Model 3, Standard Range Plus, maksaa 51 473 euroa. Sillä saa takavetomallin, jonka toimintamatkaksi WLTP-mittaus lupaa 415 kilometriä. Seuraava askel on 560 km kulkeva Long Range, 62 556 euroa.

Ensimmäisenä Tesla tarjosi koeajoon lippulaivaa, Model 3 Performancea. 72 921 euron lähtöhintaa vastaan saa nelivedon, 530 kilometrin WLTP-toimintamatkan ja 3,4 sekunnin kiihtyvyyden nollasta sataan. Hienoja ja huimia lukuja.

Model 3 on BMW 3-sarjan kokoluokkaa. Akseliväli on vähän pidempi, kokonaispituus lyhyempi. Viistosta perästä huolimatta korirakenne on perinteinen neliovinen sedan. Korimateriaalin pääaineena on teräs, kun isommat Teslat luottavat alumiiniin. Silti auton kokonaismassaksi ilmoitetaan sähköautoksi kohtuullinen 1847 kiloa.

Erilainen heti alkuun

Kokemus alkaa ovenkahvoista. Koripintaan kätketyt kahvat eivät ponnahda ylös, vaan saranoituvat painamalla esiin. Yhden käden käyttö vaatii totuttelua, mutta onnistuu.

Sama pätee sisätiloihin: näkymä kuljettajan istuimelta on avara, alkuun futuristinenkin. Pinnat ovat pelkistettyjä, painikkeita ja kytkimiä ei juuri löydy. Perinteisen mittaristokyhmyn puuttuessa kojelauta jää matalaksi, joten autossa tuntuu istuvan tavallista korkeammalla ikkunalinjaan nähden.

Keskipisteenä on suuri kosketusnäyttö. Sen kautta nähdään nopeus, kartta, asetukset, pyyhkimien käyttö (kertapyyhkäys viiksellä), peilien ja ohjauspyörän säädöt ja hansikaslokeron avaus, siis ikkunannostimia ja hätävilkkuja vaille aivan kaikki auton toiminnot. Näyttö reagoi nopeasti ja valikkorakenne on selkeä, joten avarakatseinen tottuu ratkaisuun nopeasti. Kaikesta paistaa Teslan olevan sinut tietotekniikan kanssa, Spotifyn kaltaiset toiminnot on yhdistetty luontevasti järjestelmään.

Laatu?

Teslan suosima minimalismi on tyylisuunta, mutta nyt myös budjettitekijä. Rönsyjen lisäksi on karsittu kustannustekijöitä, kuten painikkeita. Kojelautaa halkova puulista tuntuu laadukkaalle. Muut muovit hyväksyy, jos Model 3:sta pitää autona, ja haukkuu, jos Model 3:sta ei pidä. Teslaan liittyvät mielipiteet ovat vahvoja.

Ajoasento säätyy mainioksi, mutta ylipehmeä istuin ei ole huippumukava. Takaistuin on hyvin coupemainen: selkänoja on pysty ja istuinosa matalalla. Muuten tilaa on asiallisesti, tavaratilassa jopa runsaasti.

Avaimena puhelin

Model 3:n avaimena toimii omistajan älypuhelin, jonka läsnäolo avaa ovet. Sen jälkeen auto on ajovalmis, eli turvavyön lisäksi pitää kytkeä vain vaihde päälle.

Tesla ei valitettavasti saanut järjestettyä puhelinkäyttöä koeajoon, joten puhelimella ohjattavien etätoimintojen (kuten Summon, jolla auto ajaa pysäköintiruudusta kutsujan luo) puutteen lisäksi kärsimme luottokortin kokoisesta läpyskäavaimesta. Vara-avain avaa ovet kosketuksella B-pilariin, ja ajoon lähtö vaatii hyväksynnän keskikonsolin mukitelinettä pyyhkäisemällä.

Upea voimalinja

Model 3:n voimalinja on hieno. Kaasupoljin ohjaa sähkömoottoreita, jarrupoljin käyttää pelkkiä levyjarruja. Kaasunvaste on erinomaisesti säädetty. Nopeuden muutokset onnistuvat moottorijarrutuksesta pienien nopeudennostojen kautta teräviin kiihdytyksiin luontevasti. Kävelynopeuden yläpuolella ajo sujuu yhdellä polkimella, kiitos voimakkaan moottorijarrutuksen.

Pyydettäessä auto reagoi hyvin sähäkästi, mikä saa Model 3:n tuntumaan kevyeltä ja näppärältä.

Täyskaasulla kiihtyvyys mykistää tai naurattaa kokijasta riippuen. Model 3 saavutti valmistajan lupaaman kiihtyvyyden viisi kertaa peräkkäin. Se riittänee useimmille, joten emme testanneet pidemmälle.

Pääseekö perille?

Tärkeämpi riittävyyskysymys liittyy toimintamatkaan. Valtaosalle se lienee enemmän kuin riittävä, muutaman sadan kilometrin päiväajolla ei tarvitse edes pohtia asiaa. Noin 75 kilowattitunnin akku riittää kevätsäässä sekalaisessa ajossa 350–500 kilometriin. Moottoritiellä kulutus nousee (23–25 kWh/100km), joten pikalaturia tarvinnee noin 300 kilometrin kohdalla.

Model 3:n lataus onnistuu vakiintuneella CCS-pistokkeella. Pikalatausteho yltää 145 kilowattiin, vaihtovirtalataus onnistuu 11 kilowatilla (3x16A). Latausportin luukku aukeaa nätisti sähköllä, ja johdoille löytyy onkalo tavaratilan välipohjasta. Valmistajan kokemus sähköautoista näkyy.

Viimeistely?

Entä itse autopuoli? Model 3:n valmistuslaadusta on kirjoitettu paljon, toisaalta tuskin yhdenkään muun merkin tuotteita tutkitaan yhtä tarkasti. Koeajoyksilöstä löytää pohjamaalia saranoiden vierestä, ja paikoin sisusta nitisee kuin vanhassa avoautossa. Tuulensuhinoitakin kuuluu varsin paljon. Virheiden merkittävyyden saa jokainen päättää itse, ja vasta aika näyttää todellisen luotettavuuden.

Kaksijakoiset kehut

Ajettavuus on monimutkaisempi kysymys. Model 3 tekee kaiken arjessa vaadittavan varsin hyvin: nopean ohjauksen ansiosta kaupunkiajo on helppoa ja moottoritietaipaleet sujuvat vaivatta.

Toisaalta kyse on erittäin korkean suorituskyvyn ajoneuvosta, ja se aiheuttaa ristiriidan. Perusmalleihin verrattuna alustaa on jämäköitetty, jarruja parannettu ja vanteissa siirrytty 20-tuumaisiin. Kyyti on napakkaa, ja rengasmelu huomattavaa.

Toisaalta istuimia ei ole parannettu, joten sinänsä lupaavasta kaarrekäyttäytymisestä on vaikea nauttia. Äärirajoilla ja liukkaalla kelillä ohjaus paljastuu tunnoltaan täysin keinotekoiseksi, ja ajonvakautuskin toimii pidon rajoilla karkeasti. Istuinten ja ohjauksen takia turvaverkkoa keventävää Track-tilaa ei tohdi kilparadan ulkopuolella kokeilla, ja rata-ajokin tuntuu vähän oudolta ajatukselta.

Sinä ajat itse

Paljon huomiota saanut Autopilot-ajoavustin toimii Model 3:ssa kohtalaisesti. Kyse ei ole autonomiasta, vaan kehittyneestä kaista-avustimesta – kuljettajan on pidettävä kädet ratissa ja huomio liikenteessä. Model 3 siis pitää itsensä kaistalla lukuisten muiden nykyautojen tapaan. Auto säilyttää ajolinjansa hyvin, mutta ajoittain koeajoyksilössä esiintyi pituussuuntaista nykimistä, aivan kuin auto ei olisi osannut päättää hidastaako vai kiihdyttääkö. Auto osaa vaihtaa kaistaa vilkulla, mutta prosessi on turhan hidastempoinen. Siirtyminen Autopilotille ja pois tapahtuu myös varsin kulmikkaasti. Toisaalta Tesla ottaa teknologiasta saksalaiskilpailijoita enemmän irti: lisävarustepaketilla Model 3 osaa matkata moottoritiellä navigaattorin ohjaamana rampilta rampille ja vieläpä ohittaa hitaampia ajoneuvoja.

Vain auto

Alun uutuudenhuuman jälkeen valtaosaan Tesla Model 3:n piirteistä tottuu yllättävän nopeasti. Vajaassa viikossa auto alkaa tuntua tavalliselle, vähän tylsällekin. Vasta silloin Teslan uutuutta todella ymmärtää: erikoisen ohjaamon ja huiman suorituskyvyn alta löytyy lopulta täyssähköinen kulkuneuvo, joka tekee sitä samaa kuin muutkin.

On lopulta varsin suuri kehu todeta, että Model 3 on vain auto.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen