Maistiainen: Ineos Grenadier haluaa olla markkinoiden maastokykyisin
Uusi automerkki on täällä – ja tällä kertaa sen taustalla ei ole vain uusi brändi tutulle autoyhtiölle. Ineos Grenadier on petrokemiajätin ensimmäinen auto, jonka on tarkoitus olla luokkansa maastokykyisin.
Kuten moni jo tietää, viitisen vuotta sitten brittimiljardööri Sir Jim Radcliffe sai idean uudesta aluevaltauksesta Ineos-petrokemiayhtiöllään. Näin sai alkunsa Ineos Grenadier -maastoauto, jonka oli määrä olla luokkansa maastokelpoisin, kestävin ja hyödyllisin ajoneuvo.
Projektissa käytettiin alihankkijoina useita autoalan kokeneimpiin kuuluvia yrityksiä. Osia ja kehitystyötä on ollut tekemässä muun muassa Magna-Steyr, Carrado ja Brembo. Moottorivalikoima on BMW:n käsialaa, ja vaihteistona on aina kahdeksanportainen ZF:n automaatti. Autot valmistetaan Daimlerin entisellä tehtaalla Ranskassa, joka siirtyi Ineoksen omistukseen työntekijöineen.
Auto muistuttaa ulkonäöltään jopa kyseenalaisen paljon alkuperäistä Land Rover Defenderiä, jonka valmistus ”sattumalta” päättyi suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Grenadierin kehitystyö alkoi. Auton ulkomuotoa puitiin käräjilläkin, mutta mitään estettä uuden maastoauton muodoille ei lopulta löytynyt.
Ulkonäöstä huolimatta auton kerrotaan olevan rakennettu aivan puhtaalta pöydältä, ja kehityksessä on yritetty miettiä asioita hieman laatikon ulkopuolelta – näin alusta asti auton suunnittelu kun ei ole hirmuisen yleistä automaailmassa.
Maasto- tai maantievarustein
Puhtaalta pöydältä lähdettäessäkin on päädytty varsin perinteiseen maastoauton rakenteeseen, eli tikapuurunkoon ja jäykkiin akseleihin. Auto on 4 896 millimetriä pitkä, 2 146 mm leveä ja 2 036 mm korkea. Mistään pienestä ja ketterästä maastoautosta ei siis ole kyse.
Moottorivaihtoehtoja on kaksi: kolmilitraiset BMW:n bensiini ja diesel. Suomessa todennäköisesti suositumman dieselin taktiset lukemat on 183 kilowattia (249 hv) ja 550 newtonmetriä. Bensiinimoottorin vastaavat luvut on 210 kW (286 hv) ja 450 nm.
Auto on saatavilla Suomessa aluksi joko Trialmaster- tai Roadmaster-varustelulla, joka tarkoittaa nimien mukaisesti sitä suuntautuuko auto enemmän maastoon vai tielle. Trialmaster-versio on vakiona varusteltu Rough Packagella, joka tuo mukanaan muun muassa tasauspyörästön lukot eteen ja taakse, keskilukko kuuluu kaikkiin versioihin vakiona. Lisäksi malliin kuuluu all terrain -renkaat 17-tuumaisilla peltivanteilla. Roadmasterin etuina on muun muassa alumiinivanteet ja nahkaverhoilu. Station wagon tai Utility wagon -pakettiautoina autoa ei toistaiseksi Suomeen tuoda.
Varpaat veteen
Auton sisätiloja ihmetellessä ja painikkeita hypistellessä ihmetyttää kaikkien kytkimien löysyys. Ikään kuin ne olisivat jo valmiiksi väljiksi paineltuja. Syy tälle löytyy valmistajan edustajalta: painikkeet on suunniteltu kestämään pölyä ja vettä, kun sovitus ei ole liian tiukka, mahdollisesti niihin pääsevä vesi pääsee todennäköisesti myös pois niistä.
Vettä auto kestää muutenkin, lattioissa on poistoventtiilit, jotta auton lattialle kertyneet mudat voi huuhtoa pois vedellä. Veden poisto tapahtuu lattiassa sijaitsevasta propusta.
Recaron istuin tuntuu tukevalta ja mukavalta. Vaihdekeppi on tuttu esimerkiksi muutaman vuoden takaisista Bemareista, ja paksu ohjauspyöräkin tuntuu olevan samantapainen kuin baijerilaisissa.
Koeajolla päästiin käymään maantien lisäksi helpohkolla maastoradalla, jonka yhdessä kohdassa päästiin kuitenkin melkoisen reippaaseen ristiriipuntaan, joka ei tuottanut etu- ja takalukolliselle mallille minkäänlaisia ongelmia. Tarkemmin ajotuntumiin niin tiellä kuin sen ulkopuolella palataan myöhemmin varsinaisen koeajon muodossa.
