Parrasvalossa Land Rover Defender: tapahtui klassikon edellisessä osassa

Sillä välin kun Land Roverilla valmistaudutaan julkistamaan täysin uusi Defender, on hyvä aika tehdä katsaus pitkän linjan maasturimerkin kokeneimman mallin vaiherikkaaseen historiaan.

Vaikka vuodot ja Frankfurtin autonäyttely vihjaavat uuden Land Rover Defenderin olevan aivan kulman takana, on upouusi Defender erinomainen tekosyy vilkaista klassikkomallin historiaan. Millainen olikaan tie tarpeeseen syntyneestä Land Roverista aina viimeisiin tyyli-ikoneinakin toimineisiin Defendereihin?

Series I

Nykyisin Land Rover valmistaa huippuunsa hiottuja, varsin arvokkaita autoja, joilla voi yhtä lailla ajaa umpikorvessa kuin Oxford Streetillä. Koko tarina lähti liikkelle, toisen maailmasodan jälkeen, pellolta. Rover nimittäin ryhtyi vuonna 1948 valmistamaan maatalouden käyttöön sopivaa maastoautoa. Tästä tuli Land Rover Series I – kaikkien aikojen ensimmäinen Land Rover -malli.

Series I haluttiin tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti ja halvalla. Suorat pellit ja yksinkertainen rakenne ovat tuttuja puolustusteollisuudesta, kun ajoneuvoja on pitänyt tehdä nopeasti ja kustannustehokkaasti. Land Roverissa tätä ajatusta sovellettiin sitten maatalouskäyttöön. Sodanjälkeinen aika kirjaimellisesti näkyi ensimmäisten Series 1 -Lantikoiden pelleissä, sillä ne kaikki maalattiin englantilaisten Avro Anson -kuljetuskoneiden ohjaamoissa käytetyllä, sieltä ylijääneellä vaaleanvihreällä maalilla.

Ensimmäistä Series 1:tä liikutti 1,6-litrainen, 50-hevosvoimainen Rover-voimanlähde. Se kiihdytti maastoauton aikanaan 40 mailin- eli noin 64 kilometrin tuntivauhtiin 18 sekunnissa. Myöhemmin tuli myös kaksilitraisia, ensin bensiini-, mutta aikanaan myös dieselkäyttöisenä. Perusversio oli nk. pickup, joka oli kangaskattoinen ja kolmipaikkainen. Harvinaisempi versio station wagon kuljetti jo seitsemää henkeä.

Land Rover otettiin sotilaskäyttöön vuonna 1949, ja Series 1 palveli muun muassa Korean sodassa. Valmistuslisenssin Rover myi Belgiaan, Saksaan ja Espanjaan, myös osa Yhdysvaltoihin myydyistä autoista vietiin osina. Series 1:tä valmistettiin vuoteen 1958 mennessä yhteensä yli 211 000 kappaletta.

Series II, IIA ja III

Päivitetty Land Rover, eli Series II näki päivänvalon vuonna 1958. Akselivälejä oli kaksi, 88- ja 109-tuumainen. 109in Station Wagon oli eräänlainen perusversio, ainakin valmistusmääristä päätellen. Series II oli jonkin verran edeltäjäänsä leveämpi. Erikoisuutena 1960-luvun alussa esiteltiin tälle alustalle Forward Control -malli, joka oli maastokelpoinen kuorma-auto, jonka ohjaamo oli siis nimen mukaisesti etuakselin etupuolelle sijoitettuna.

Series II:ta kuljetti 2,25-litrainen bensiinikäyttöinen-, vuodesta 1961 alkaen myös samankokoinen dieselrivimoottori, josta irtosi tuolloin 62 hevosvoimaa. Vuonna 1967 markkinoille tuli 2,6-litrainen kuutoskone. 1960-luvulla Land Roverilla oli Yhdysvalloissa vaikeuksia päästörajojen kanssa, ja Station Wagon vedettiinkin vuonna 1967 pois sikäläisiltä markkinoilta. Nelisylinterisestä bensiinivoimanlähteestä esiteltiin seuraavana vuonna USA:han päästörajoitettu versio.

Alkaen vuodesta 1961 Series II:ta myytiin nimellä IIA. Malliversioiden erot ovat kuitenkin vain kosmeettisia. 109-tuumaisen Station Wagon Series IIA-version matkustajakapasiteetti oli peräti 12, tämä toi Britannian teillä muun muassa verohelpotuksia.

Series II:n tuotanto päättyi vuonna 1972, noin 340 000 valmistuneen yksilön jälkeen. Land Rover jatkoi tätä niin kutsuttua Series-sarjaansa vielä Series III:lla.

Tarinan jatko-osa ei järisyttävästi poikennut edeltäjästään, hyväksi havaittua mallia kun ei haluttu lähteä kovasti muuttamaan. Sen sijaan kevyitä päivityksiä tuli tekniikkaan, ulkonäössä uutta oli ajovalojen uusi sijoituspaikka pyöräkoteloissa. Moottoripuolella jatkokauden saivat kakkosesta tutut rivikoneet, mutta vuonna 1976 Stage 1 -malli toi keulan alle piristeeksi (Range) Roverin 3,5-litraisen V8:n.

Series-Land Roverit eivät missään tapauksessa olleet tekniikaltaan niitä kaikkein luotettavimpia autoja, mutta ehdoton käytännöllisyys, yksinkertainen tekniikka ja helposti saatavat varaosat korjasivat kyllä tilanteen. Tällaisessa autossa itse asiassa jo pelkkä huumori vie pitkälle.

110, 90…Defender!

Vuonna 1983 oli vuorossa Lantikan historian suurin mullistus. Auton ulkonäkö muuttui kaikille tutun uuden mallin kaltaiseksi; Maskista tuli yhtenäinen ja auto ikään kuin ryhdistyi monessa mielessä. Tuona vuonna esiteltiin Land Rover 110, eli ”one-ten”. Mallimerkintä kuvaa esi-isien tavoin akseliväliä tuumina. Vuoden kuluttua mukaan tuli kolmiovinen LR 90.

Muilta osin uusi Land Rover perustui moottoripalettiaan myöten hyvin pitkälti vanhaan Series III-malliin. Myös sisätilan osia päivitettiin 1980-luvulle, ja tekniikkaa päästiin lainaamaan Range Roverista. Tiivistettynä voisi sanoa Land Roverin ottaneen tässä kohtaa harppauksen sivistyneempään suuntaan, fokusta siirrettiin pelkästä työjuhdasta myös vapaa-ajan maastoauton suuntaan.

Työjuhdan roolia puolestaan pönkitettiin tuomalla markkinoille umpipakettiauto- ja avolavaversiot. Konepellin alle sai Series III:n 2,25-litraisten lisäksi Stage 1:stä tutun V8-bensiinin, joka oli siis niin ikään Rangesta tuttu ratkaisu. Korivaihtoehtoja laajennettiin vielä ennätyspitkälle, kun 127 ja 130 näkivät päivänvalon. Näille alustoille on tunnetusti viritetty jos jonkinlaista päällirakennetta paloautoista ambulansseihin ja matkailuautoihin.

1980-luvun lopussa oltiin jälleen muutosten edessä, kun Land Rover lanseerasi uuden menestysformaattinsa, Discoveryn. Tässä kohtaa vanha Lantikka tarvitsi vähintäänkin nimen ja uuden turbodieselmoottorin. Ja kuten Discoverynkin kohdalla, myös tämän nimen täytyi kummuta suoraan mallin DNA:sta. Mikä siis sen parempi kuin Defender?

Defenderin tarina jatkui ajoittaisten pienien muutoksien sävyttämänä. 2000-luvulla mallia on päivitetty ilmeeltään modernimpaan suuntaan pariin otteeseen. Nämäkin muutokset ovat olleet kuitenkin yksinomaan kosmeettisia, eikä vankka maastoauto menettänyt olemuksestaan piirtoakaan. Moottorivaihtoehtoja oli pitkin matkaa lukuisia, suosituimmat niistä 2,2- ja 2,5-litraiset Ford-sukuiset dieselit.

Myös korimalleja tarjoiltiin lähes joka lähtöön, saisiko olla henkilömalli, pakettiauto vai pickup? Entä millä koripituudella? Tarvitaanko tehtaan erikoisvarustusta vaikkapa nosturi- tai paloautoksi? Lista on tässäkin kohtaa pitkä. Defenderistä on tehty myös lukuisia sotilasversioita, se on yleisimpiä sotavoimien monikäyttöajoneuvoja niin Euroopassa kuin muuallakin. Myös Suomen armeija luottaa Defenderiin. Sen lisenssejä on niin ikään myyty, muiden muassa Israelin armeijalla on aivan oma Defenderiin perustuva MDT David -maastoauto. Unohtaa ei sovi myöskään lukuisia erilaisten pajojen tuottamia näyttäviä erikoismalleja. Onhan erikoisvalmisteista Defenderia on käytetty myös Bond-elokuvien liikkuvien kohtausten kuvausautona.

Kohti uusia seikkailuja

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Defenderin tuotanto. Tammikuun 29. päivänä vuonna 2016 Lode Lanen tuotantolinjalta ajettiin ulos 67 vuoden tuotannon jälkeen viimeinen yksilö koko tehdasväen ja kutsuvierasjoukon aplodien saattelemana. Tuotanto pysähtyi lukemaan 2 016 933.

Land Rover oli jo vuonna 2011 esitellyt mielenkiintoiset DC-konseptiautot, jotka ennakoivat tulevaa Defenderin seuraajaa. Edessä oli kuitenkin kahdeksan vuoden odotus. Vanhan mallin tuotannon päätyttyä valmistaja ei kerta kaikkiaan malttanut itsekään odottaa uuden Defenderin tuloa, siitä meillä on osoituksena esimerkiksi Land Roverin 70-vuotisjuhlan kunniaksi Range Rover Sportin voimalinjalla varustettu Defender Works V8. Tämä tapahtui kesällä 2018 – keskellä piinaavaa Defender-tyhjiötä.

Vuoden 2020 – kokonaan uusi – Land Rover Defender on jo nähty salakuvissa. Niiden perusteella se säilyttää lajilleen tyypillisen kulmikkuuden, mutta lainannee muotokieltä niin kahdeksan vuoden takaisesta DC100-konseptista kuin Discoverysta. Naamioidun maasturin kylkiin oli teipattu teksti: #BEST4X4XFAR. Lisää tuota pikaa julkaistavasta uutuudesta tihkuneita tietoja löytyy erilaisista ennakkojutuista.

Maailmassa ei ole kovin montaa Defenderin kaltaista autoa. Vastaehdokkaat taitavat rajoittua G-sarjan Mercedekseen, Jeep Wrangleriin ja UAZ Hunteriin. Ne kaikki omaavat vuosikymmenien perinteet lähes muuttumattomina. Kenties venäläistä lukuun ottamatta kaikki ovat rujosta olemuksestaan huolimatta – tai siis juuri siksi – nykyään hyvin kalliita ja arvostettuja autoja, kukin täysin omalla tavallaan. G-sarjalainen on ottanut aimo loikan hintakehityksessä, mutta valmistusmäärissä katsottuna Defender on omalla luvullaan. Eikä arvo siltikään laske.

Käytettyjen markkinoilla ympäri Eurooppaa on tarjolla jos jonkinlaista viritelmää, jopa täysin ajokelvottomia yksilöitä usean tonnin hintapyynnillä. Onhan toki tarjolla myös haluttuja, kulttiauton asemasta nauttivia Series-yksilöitä.
Land Rover Defenderin saappaisiin hyppääminen on siis äärimmäinen haaste tulokkaalle. Odotamme pian tapahtuvaa julkistusta suurella mielenkiinnolla.

Teksti: Benjamin Helander Kuvat: Land Rover