Ilmiöksi noussut kartturi Reeta Hämäläinen: ”Rallin aikana yöunet jäävät neljään tuntiin”

”Oikee jouhee yli. Kaheksan liukasta. Vasen laita, oikea laita kirraa vähän”. Nuoren naisen innostunut ääni suodattuu esiin ralliauton voimanlähteen tuoman metelin yläpuolelle. Olemme sisällä Hyundai i20N Rally 2:n kyydissä, jonka ohjauspyörää kääntää Emil Lindholm.

Nuottia lukee persoonallisella tavallaan Reeta Hämäläinen, joka nousi viime vuoden Secto Rally Finlandissa kartturi-ilmiöksi, sillä hänen tapansa lukea rallinuotteja poikkeaa usein kovin monotonisesta nuotinlukutyylistä selvästi. Välillä äänenpainot kuulostavat melkein laulamiselta. Rikos ei ole harkittu, vaan muovautunut tällaiseksi yhteistyön tuloksena.

– Se vaan on sellainen, joka toimii mulle ja Emilille. Tärkeintä tässä on se, että nuotti menee jakeluun. Meille tämä tyyli tulee luonnostaan.

Nuotit ovat ajotaidon ohella yksi tärkeimmistä seikoista rallissa. Vaikka pätkät ovat kuskeille vuosien saatossa käyneet tutuiksi, ei rallipolulla voi luottaa muistiin samaan tapaan kuin moottoriradalla, jossa samoja mutkia hierotaan tuhansia tunteja. Kartturin ilmoille laukomat muistisäännöt ovat elintärkeitä.

– Nuotit ovat Emilin sanelemat ja tekemät, minä vain puhtaaksikirjoitan ne. Toki sanon, jos näen pätkällä jotain mitä Emil ei näe, selventää Hämäläinen.

Kuski ja kartturi viettävät autossa pitkiä aikoja yhdessä. Reeta Hämäläinen kertoo viettävänsä enemmän aikaa Emil Lindholmin kanssa kuin oman puolisonsa rinnalla. Siksi kemioiden on oltava kunnossa, sillä tympeää naamaa tuskin jaksaisi katsella kymmeniä tunteja päivässä.

Kaksikkona Hämäläinen ja Lindholm sopivat hyvin yhteen. Molemmat ovat työnsä suhteen pedantteja, mutta ihmisinä helppoja ja mukavia. Kaksikosta on lyhyessä ajassa muodostunut hyvät ystävät, mikä auttaa jaksamaan raskaat ralliviikonloput sarjassa, joka kiertää ympäri maailman.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Stressikäyrä on korkealla

Ralliautoilijan ja kartturin arki on täynnä ohjelmaa. Varsinaisen työn, eli rallin ajamisen lisäksi työnkuva on vuosien saatossa muuttunut entistä sosiaalisemmaksi, sillä haastatteluja, ja muita tapaamisia on kisaviikon aikana paljon. Lisäksi kaksikko katsoo pätkiltä videoita ja hioo nuotteja. Yöunet ja lepo jäävät toissijaisiksi. Vaikka haastatteluhetkellä eletään rallin ensimmäistä varsinaista päivää, saattaa Hämäläisen silmistä nähdä pienen väsymyksen. Hymy ei kuitenkaan hyydy missään vaiheessa.

– Stressikäyrä on kyllä korkealla, sillä yöunet eivät ole neljää tuntia pidempiä. Kun päivä alkaa aamukuudelta ja loppuu iltayhdeksältä, niin ei siinä paljon ehdi nukkua.

Suomen MM-ralli on jokaiselle siniristilippua edustavalle autokunnalle erityinen – niin myös kaksikolle Lindholm-Hämäläinen. Tien varrella on paljon kannattajia ja varikolla piisaa kiinnostuneita. Ihmisten kanssa juttelemiselle ei vain yksinkertaisesti ole riittävästi aikaa, mistä Hämäläinen näyttää kokevan hieman huonoa omatuntoa.

- Me arvostamme faneja äärimmäisen paljon ja siksi harmittaa, ettei aikaa vain ole tarpeeksi.

Unen lisäksi haasteita on myös ruokailun suhteen, sillä pitkän ajopäivän aikana haukkapalaa ehtii nappaamaan vain yhden kerran. Tien päällä ollaan 5–7 tuntia kerrallaan ja huoltotauon aikana parsitaan kasaan niin auto kuin sen sisällä olevat urheilijat.

– Se on aika rajua, että me ei saada ottaa päivälenkin aikana apua tai ruokaa vastaan keneltäkään.

Yleisön tarjoamat kisamakkarat pitää siis jättää syömättä, mutta toisaalta näin fyysisessä lajissa moinen ei välttämättä tulisi muutenkaan mieleen. Autourheilun huipulla on oltava kovassa fyysisessä kunnossa. Myös kartturin paikalla.

Hämäläinen on selvästi viihtynyt urheilun parissa aiemminkin. Kilpaileminen on tullut tutuksi lapsuudessa koripallon ja ratsastuksen merkeissä. Sieltä lienee peräisin myös voitontahto, joka on perusedellytys menestymiselle korkealla tasolla.

Nainen miesten maailmassa

Reeta Hämäläinen on outolintu rallipilttuussa, sillä kyseessä on varsin miehinen maailma. Kuskit, kartturit, mekaanikot, logistiikkakuskit ja tallien muu henkilöstö ovat usein varsin miespainotteisia. Tämä on maailma, jossa naiset ovat perinteisesti käyskennelleet palkintokorokkeella pitämässä kylttejä ja näyttämässä kauniilta.

– Naisten ja tyttöjen määrään vaikuttaa tottakai perinteiset sukupuoliroolit. Siitä ei ole kauan, kun oli tavallista antaa pojalle käteen auto ja tytölle Barbie. Onneksi nykypäivänä ajatellaan enemmän niin, että tytöt ja pojat voivat tehdä samoja asioita.

Hämäläinen on varmasti omalta osaltaan muuttamassa rallimaailmaa vähemmän sukupuolisidonnaiseksi, vaikka hän ei toki ole ainoa nainen moottoriurheilussa. 80-luvun hulluina vuosina Michéle Mouton kiersi rallin MM-sarjaa ja menestyi miesten rinnalla. Sittemmin naiskuljettajia ei huipulla ole juuri näkynyt. Mikä on sääli.

Hämäläinen näkisi mielellään lisää naisia ralliautojen sisällä. Moottoriurheilu on nimittäin yksi harvoista lajeista, joissa fysiikka ei aseta yhtä suuria rajoitteita kuin vaikkapa painononostossa, tenniksessä tai jalkapallossa.

– Ralliautossa sukupuoli ei korostu.

Haastatteluhetkellä Reeta ja Emil eivät ole päässeet aloittamaan virallista taivaltaan Suomen MM-rallissa, sillä takana on vain torstaiaamuinen Shakedown. Kysyttäessä kisan tavoitteista, edustaa vastaus perinteistä suomalaista vaatimattomuutta.

– Tehdään niin hyvin kuin osataan ja katsomaan mihin se riittää, vastaa Reeta hymy kasvoillaan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy