Käyttötesti käytetyllä: Lappiin peräkärryn kanssa

Kliseeksi noussut Lappiin ja takaisin ainoastaan tankkaus- ja vessatauoilla peräkärryn kanssa ei varmasti kuulu suurimman osan vuosittaiseen rutiiniin, mutta joskus tällainenkin tilanne voi tulla vastaan. Käytetty Golfimme suoriutui matkasta ongelmitta.

Takana hyvin nukuttu yö, auto ja peräkärry sekä eväitä Golfin etupenkillä. Siinä ainekset ajomatkalle Lappiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Siis pakolliset tankkaukset ja ehkä muutama ”luonto kutsuu” lurautus. Päämääränä Saariselkä ja peräkärryrenkaiden talvitestit Nokia testiradalla. Sääennuste lupaa kiristyvää pakkasta mikä on hyvä asia.

Hieman epäluottamusta herättää edeltävänä iltana syttynyt moottorin vikavalo, mutta mukana kulkeva vikadiagnostiikkalaite kertoi oireen johtuvan vain hetkellisestä ilmamassamittarin viasta.

Aikataulu antoi toki mahdollisuuden yöpyä Rovaniemellä. Kokemuksesta tiedän, että loppumatka saattaa muodostua rankaksi, varsinkin jos keli muuttuu pöllyäväksi lumipyryksi. Ei ollut tarkoitus ottaa mitään riskiä ja ajaa väkisin väsyneenä. Hotelli oli varattu varmuuden vuoksi. Kello 7:10 käytetty Golfimme tärähtää käyntiin. Muutaman minuutin lämmittelyn jälkeen alkaa matka kohti pohjoista.

Peräkärryssä 3 paria testirenkaita ja Golfin tavaratilassa ja jalkatiloihin kiinnitettynä lisäpainolastia 150 kilon verran. Siis hiekkaa muovikanistereissa tarkalleen ottaen. Ei ihan viisasta hommaa kuljettaa hiekkaa lappiin mutta rengastesti on vaatii 300 kilon kuorman peräkärryyn. Toinen puoli kulkee toisella autolla testimiehistön mukana.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lumisateessa alkumatka

Alkumatka alkaa huonosti. Lunta alkaa sataa taivaan täydeltä. Onneksi sade vasta alkoi, joten tienpinnat ovat vielä pitävät. Sääennusteen mukaan sade lakkaa jo Heinolan maisemissa, joten ei vielä syytä huoleen. Golfin ja peräkärryn yhdistelmä kulkee vakaasti. Kärryssä on kitkarenkaat joka tuo turvallista lisäpitoa yhdistelmälle. Lisäpainot ja peräkärry vie parhaan terän Golfin suorituskyvystä.

Varsinkin pitkissä ylämäissä pudotan vaihteen suosiolla alempaan pykälään, sillä DSG-automaattivaihteisto haluaa väkisin jurruttaa taloudellisesti matalilla kierroksilla. Vaihteiden ropaaminen tuo myös ajamiseen hieman aktiivisuutta. Pysyn paremmin virkeänäkin ajattelen itsekseni. Sunnuntaiaamun liikenne on lähes olematonta. Kuljettajan istuin antaa sopivasti tukea ja pakarat tuntuvat vielä tyytyväisiltä. Vakionopeussäädin pitää matkavauhdin tasaisena ja myös nykylainsäädännön sallimat 100 km/h osuudet sujuvat suurinta sallittua nopeutta kärrystä huolimatta. Keli on mainio ja nyt lunta ei enää sada.

Etupenkillä evästä

Tikkakosken kohdalla pakkanen on kiristynyt jo yli 10 asteen ja on aika tankata auto ja sen kuljettaja. Golf tarvitsee täydennystä koska lähdin matkaan puolityhjällä tankilla. Matkaa on kertynyt tähän mennessä 266 km. Kello on varttia vaille kymmenen kun käännän keulan Nesteen tankkauspisteelle. Nappaan aamupalaksi kahvimukissa tuoretta kahvia ja ruisleivän. Verensokerin nostatukseen hankin samalla hieman hedelmiä sekä makeisia. Muutama tölkki energiajuomaa kruunaa epäterveelliset matkaevääni. Tasainen napostelu saa matkan joutumaan nopeammin. Tärkeintä on ettei syö mitään raskasta. Makkaraperunat hyydyttää energiatasot varmasti. Nyt mennään ”kevyesti” herkutellen kohti pohjoista.

Alkaa monien mielestä matkan tylsin osuus kohti Oulua. Kaunista lumimaisemaa on silmänkantamattomiin. Ei tämä nyt niin tylsää ole. Matka joutuu kuin huomaamatta. Mietin miten monta taukoa olisi jo pidetty jos matkalla oltaisiin perheen kanssa. Oulussa hotelliin ihan viimeistään. Nyt huristelen ylpeästi Oulun ohitse nokka kohti Kemiä. Alkaa jo hämärtää kun lähestyn Simon kunnanrajaa. Navigaattori ehdottaa kääntymistä tielle 924. En noudata ohjetta vaan päättelen Kemin kautta olevan varmempi ajaa peräkärryn kanssa.

On aika tankata auto ja helpottaa oloa muutaman energiajuoman ja kahvien aiheuttaman nestekertymän takia. Samalla peruutan rohkeasti Rovaniemen hotellivarauksen. Olo on virkeä eikä väsymyksestä ole merkkiäkään. Tämä taitaa onnistua. Kello on 20 yli kolme iltapäivällä kun ohitan joulupukin pajan.

Loppumatka pitkillä valoilla

Rovaniemi jää taakse kun iltapäivä taittuu kohti iltaa. Tähän asti rekkoja on ollut koko matkan aikana vain muutamia. Nyt näyttää onni kääntyvän sillä edessä kulkee lumipilveä perässään vetävä täysperävaunurekka. Ohittaminen ei tule kuulonkaan vaan tyydyn ajamaan turvallisen matkan päässä lumimyrskyn takana. Auton lämpömittari näyttää -21 C. Kirkas tähtitaivaan kansi tuikki jo tähtiä. On kohta pakko pysähtyä jaloittelemaan ja alan jo tähtäillä sopivaa levähdyspaikkaa. Silmät väsyvät nopeasti kun tuijottaa hypnoottisia rekan takavaloja. Sodankylään ei enää ole kuin muutama kilometri ja toivon mielessäni että rekkakuskin kahvihammasta alkaisi kolottaa.

Rekka kääntyy Sodankylään tauolle. Kiitos! Kiitän ääneen sen kuljettajaa. Tie aukeaa vihdoin eteeni kirkkaana ja vapaana. Matkan loppu alkaa jo häämöttää. Eväistä on jäljellä yksi energiajuomatölkki ja banaani. Suklaat on loppu, samoin evässämpylät. Salmiakit hupenivat jo Oulun kohdalla. Täällä pilkkopimeällä kairalla osaa arvostaa Golfin nokalla olevan lisävalon tuomaa loistoa. On oltava tarkkana mahdollisten porojen varalta. Koskaan niitä ei ole omalle kohdalle vielä osunut eikä osu tälläkään reissulla.

Kakslauttasen kohdalla voi jo huokaista. Perille päästiin ja yllättävän helposti yli tuhat kilometriä on taivalta takanapäin. Kello on 20 yli kahdeksan illalla kun käännän virta-avaimesta Golfin sammuksiin Saariselän K-marketin parkkipaikalla. Tasan 13 tuntia ja 1040 kilometriä.

Seuraavana päivänä vuorossa rengastesti, jonka jälkeen tiistaina matka takaisin etelään – joka sujuu sekin ongelmitta ja auton ikä huomioon ottaen hämmästyttävän vaivattomasti ja mukavasti.

Teksti ja kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy