Koeajo: Caterham Seven

Seven on kohta kuudenkymmenen vuoden ajan tarjonnut yhden automaailman ainutlaatuisimmista ajokokemuksista.

Kirkkonummen maaseudulla perinteikkääseen British Racing Green -väriin viimeistelty Seven tuntuu odottavan kuljettajaansa kuin herkkua vieraan kädestä haluava koira. Sen pallomaiset ajovalot nousevat keulaa kohti kapenevan konepellin reunoista luoden autolle poikkeuksellisen inhimillisen ilmeen.

Söpön ulkokuoren ei kuitenkaan kannata antaa hämätä liikaa. Seven on sekä höyhenen kevyt ja spartalainen urheiluauto, että ennen kaikkea yksi automaailman dinosauruksista.

Alkujaan katulailliseksi kilpa-autoksi vuonna 1957 suunnitellun auton filosofiasta alkaa päästä kiinni heti ensimetreillä. Ensimmäiseksi koeajoautoksi valikoituva Union Jack -lipulla koristeltu yksilö voi olla ”seiskojen” joukossa klassikkomainen kruiseri, mutta nykyaikaisen henkilöauton komentosillalta sen rattiin siirtyessä maailma muuttuu.

Ehkä parempi olisi puhua jopa ajan pysähtymisestä, sillä arkiset huolet eivät intiimiin matkustamoon mahdu.

Kapeaan ohjaamoon laskeutuminen vaatii hieman voimistelua ja notkeutta. Mikäli kenkävalinta on osunut liian leveisiin kävelykenkiin täytyy poistumisrituaalia harjoitella välittömästi. Erityisesti kaasu- ja jarrupoljin ovat erittäin lähellä toisiaan. Oikeaoppisten jalkineiden kanssa poljinasetelma mahdollistaa poikkeuksellisen helpot kaasun napautukset alaspäin vaihtojen yhteydessä.

Ajamisen iloa aidoimmillaan

Elämä alkaa hymyillä, jos ajoasennon saa kuntoon. Hallintalaitteet ovat tuntumaltaan hyvin aitoja. Erityisesti vaihdekepin läpi välittyy juuri sopivasti voimaa vaativa mekaaninen yhteys vaihteensiirtoon. Jopa jarrut ovat tehostamattomat.

Hallintalaitteet tarvitsevat huomattavasti nykyautoja enemmän voimaa, mutta Sevenillä ajaminen ei silti ole fyysisesti rankka kokemus. Ronskimpi bodari tuskin edes auton ohjaamoon mahtuisi.

Varhaisimmilla vuosillaan Seven ei juuri juhlinut ylimääräisillä hevosvoimilla. Alkupään autoja vauhditti Fordin neljäkymmentä hevosvoimainen sivuventtiilinelonen, joten suorituskykyä haettiin tinkimättömästä painonsäästöstä.

Vuosikymmenten myötä Seveihin laitettiin tehokkaampia moottoreita. Yksi hyvin tyypillinen vaihtoehto on myös vihreän koeajoauton keulalla työskentelevä Fordin 1,7-litrainen Crossflow. Suomalaisille se on tuttu esimerkiksi ykköskorin Escortin sporttimalleista.

Koeajetussa yksilössä moottori on viritetty noin 135 hevosvoiman tehoiseksi. Kahden tuplakaasuttajan läpi hengittävä työntötankomoottori tarjoaa persoonalliset imuäänet. Kiihdytyksissä kaasareista kantautuu rytmikäs papatus, joka kierrosten noustessa alkaa vähitellen tasoittua pakoäänien alle.

Syntynyt mutkiin

Ensimmäisten varsinaisten kurvien kohdalla auto alkaa päästä mukavuusalueelleen. Vain noin viidensadan kilogramman painoinen Seven kääntyy sisäkurviin minimalistisilla ohjauspyörän liikkeillä, mutta erinomaisen tuntuman ansiosta ohjauksen nopeus ei tule kuljettajalle yllätyksenä.

Miniatyyrikokoisen ohjauspyörän kautta navigoitava Seven kuuluu niihin autoihin, jotka etenevät mutkien läpi lähes pelkän katseen ohjaamana.

Auton kokonaisvaltainen tunnokkuus ja karismaattinen moottori saavat kuljettajan hymyyn rauhallisessakin ajossa. Nopeudesta riippumatta Sevenin kuljettaja tuntee ajavansa, eikä vain ohjaavansa autoa. Jousitukseltaan auto on kuitenkin yllättävän mukava.

Silti auton fiiliksessä on jotain hyvin nostalgista ja vanhoista vanhoista klassikkoautoista tuttua. Vihreä Seven tuntuu olevan kaikista nautinnollisimmillaan maaseututeitä kurvaillen.

Lotuksesta Caterhamiksi

Kohta kuudenkymmenen vuoden aikana Seven on muuttunut paljon. Alkujaan 1957 Lotuksen esittelemää autoa kehitettiin neljän sukupolven verran aikakauden muuttuviin vaatimuksiin reagoiden. Lopulta 1972 Sevenin tarina tuntui olevan ohitse.

Eräs Lotuksen jälleenmyyjä oli Sevenin kohtalosta toista mieltä. Hankittuaan Lotukselta oikeudet Seven-mallin valmistus alkoi Caterhamin kaupungin mukaan nimetyllä tuotemerkillä. Caterham elää vahvasti vielä tänä päivänä, ja itse asiassa vain pieni osa olemassa olevista Seveneistä on alkuperäisiä Lotuksia.

Kauniin Mustialan kartanon maisemissa nautitun lounaan jälkeen vaihdamme autoja British Sports Car Companyn Andrew Barriskellin kanssa. Häntä voi pitää Sevenien isänä Suomessa, vaikka joitakin yksilöitä on eksynyt maahamme jo vuosikymmeniä ennen hänen suomalaistumistaan.

Barriskell on paitsi Sevenien kävelevä tietosanakirja, hän myös viihtyy ratin takana. Loistavana esimerkkinä tästä on Pohjois-Amerikan mantereen halki suoritettu reissu suomalaiskilpisellä Sevenillä.

Barriskell on järjestänyt paikalle vihreän ja hyvin klassikkomaisen Sevenin lisäksi toisen urheilullisemmaksi rakennetun version. Pääasiassa vain etulokasuojien rakenteeltaan eroavasta ulkonäöstä ei uskoisi miten huomattava ero kahden eri Sevenin välillä voi olla.

Sama auto, eri fiilis

Montaa kilometriä ei eron huomatakseen tarvitse ajaa. Vain vuosi vihreän auton jälkeen valmistunut punainen yksilö tuntuu ensimetreiltä vakavalta urheiluautolta. Sen alusta on päivitetty vastaamaan myöhempää vuonna 1995 esiteltyä versiota, josta merkittävimpänä muutoksena on perinteisen jäykän taka-akselin korvaaminen De Dion -tuetulla versiolla. Kokonaisuus on paitsi nopea, se myös pursuaa ajonautintoa parhaimmillaan.

Vuosien aikana myös moottori on vaihtunut uudempaan Ford Zeteciin. Modernin polttoaineenruiskutuksen ja virittämisen ansiosta moottori tuottaa noin 210 hevosvoiman tehon. Se riittää 560 kilogramman painoiselle autolle mukavasti.

Kahden Sevenin huomattavan erilainen tunnelma on lopulta vain luonnollista. Alkujaan Englannin veroteknisistä syistä auto suunniteltiin rakennussarjaksi. Legenda kertoo, että verojen kiertämiseksi kasausohjeet olivat kiellettyjä. Niinpä sääntöjen taivuttamisen mestarina tunnettu Lotuksen perustaja Colin Chapman pakkasi osalaatikoihin purkuohjeet ja käski lukea ne käänteisessä järjestyksessä.

Vuosikymmenten aikana lähes kaikkia auton osia ja rakenteita on paranneltu. Koeajetuista autoista urheilullisemmassa ei välttämättä ole käsijarrukahvan lisäksi muita yhteisiä osia alkuperäisen Lotus Sevenin kanssa. Filosofia on kuitenkin pysynyt alkuperälle uskollisena.

Seven on vastustanut maailman muuttumista tehokkaasti. Se on aikakapseli vapaammilta ajoilta, joka keskittyy pelkän puhtaan ajonautinnon tuottamiseen. Silti auton näennäisen yksinkertaisessa konseptissa olisi suurille autonvalmistajille paljon opittavaa.

Jatkuvasti kiristyviin taloudellisuustavoitteisiin pääseminen edellyttää päivä päivältä enemmän samaa filosofiaa, joka on jo kuusikymmentä vuotta tehnyt Sevenistä niin nautinnollisen: lisää keveyttä.

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvat: Jari Saarentaus

Kiitokset: Andrew Barriskell (British Sports Car Company), Jukka Kivistö & Henric Bladh

Caterham Seven (vihreä)	Caterham Seven (punainen)
Vuosimalli: 1988	Vuosimalli: 1989
Moottori: Ford Crossflow 1,7. Noin 135 hv.	Moottori: Ford Zetec, 2.0 16V. Noin 210 hv.
Paino: 530 kg	Paino: 560 kg.

Hintaluokka: tyypillisesti 17 000 - 25 000 euroa