Koeajo: Jeep Avenger – Kaupunkikujien pikkukovis

Jeep Avenger on ensimmäinen täyssähköinen Jeep, mutta samalla se erottuu edukseen samalla tekniikalla tehtyihin konsernisisariin verrattuna. Hyvää: kaupunkiajettavuus, tyyli. Huonoa: kulutus moottoritiellä suhteutettuna akun kokoon.

Stellantiksen merkkiarmeija saattaa paikoin herättää kysymyksiä siitä, miten samalle perusrakenteelle tehdyt autot voivat erottua toisistaan. Jeep Avenger onnistuu kuitenkin tekemään pesäeroa sisariinsa verrattuna.

Jeepin täyssähköinen on alkuvaiheessa ainoastaan etuvetoinen, mikä ainakin Renegaden myynnin perusteella sopii ehdottomalle enemmistölle eurooppalaisia ostajia. Tehtaan mukaan Jeepin olemus onkin olla luokkansa pätevin, mitä Avenger lieneekin segmentissään. Lähestymiskulma 20° ja varsinkin jättökulma 32° ovat kaupunkiautolle hyvät.

Yli 600 omaa osaa

Etu- ja takaylitykset on saatu sisarmalleja lyhyemmiksi suunnittelemalla törmäysalueet uudelleen. Samalla maavaraa on nostettu noin 200 millimetriin. Muhkeat puskurit ja helmat on suunniteltu olemaan auton uloimmat pisteet, jotta mahdolliset kaupunkielämän kolhut tulisivat helposti vaihdettaviin osiin maalipintojen sijaan.

Sisätiloissakin Jeep kulkee omaa polkuaan, joten tutut järjestelmät ovat saaneet hiukan erilaiset kuoret. Kojelaudasta löytyy myös isommista autoista tuttu tavarahylly. Keskikonsolissa olevan lokeron magneettinen kansilärpäke on lisävaruste, mikä tuntuu harkitsemattomalta yksityiskohdalta mallistossa.

Jeep on myös piilottanut pitkin autoa erilaisia viittauksia alkuperäiseen sotilas-Jeepiin tai seitsenloviseen maskiin. Takavalojen ristimuoto on lainattu jerrykannun kylkiprässäyksistä. Tuulilasin reunaan tehty tähtiä katseleva hahmo muistuttaa myös ajon aikana auton olevan jotain hiukan erilaista.

Kompaktiin autoon ei mahdu määräänsä enempää, mutta edessä Avenger toimii hyvin muhkeanpuoleisten istuinten ansiosta. Takana matkustusmukavuus on paljon kiinni oman koon lisäksi etumatkustajan pituudesta. Tavaratila on samaa tasoa kilpakumppaneiden kanssa.

Ennemmin seututeitä

54 kilowattitunnin akun ansiosta Jeep Avengerin WLTP-toimintamatka on yli 400 kilometriä. Sekalaisessa taajama-ajossa lukema onkin saavutettavissa, mutta moottoritiellä kulutus kasvaa voimakkaasti. Avengerin ilmanvastuskerroin on 0,33, mitä ei voi pitää erityisen hyvänä. Kun akkuakaan ei yleensä ladata täpötäydeksi, kutistuu käytännön toimintamatka latausten välillä motarilla noin 200 kilometriin säästötoimista ja nopeuden vähentämisestä huolimatta. Toimintamatka-arvio päivittyy hiljalleen matkan edetessä.

Muuten Jeep Avenger on sähköjensä puolesta tyypillistä päivitettyä Stellantiksen E-CMP:tä, eli 115 kW sähkömoottori ja 100 kilowatin latauksen huipputeho eivät aiheuta hämmästelyä. Type 2 -latauksen huipputeho on 11 kW. Lämpöpumppu on vakiovaruste.

Ratin takana Jeep Avenger tuntuu pirteältä kaupunkiautolta. Juuri ja juuri yli nelimetrinen kompaktiauto haluaa vaihtaa suuntaa yllättävän pirteästi ja kallistelematta, sillä sähkömalli on tehty selvästi maailmalla nähtyä polttomoottoriversiota jämäkämmäksi. Avengerin sähköversion alusta onkin melko napakka, mutta luonteeltaan liikkeitään hallitseva.

Yhteiskomponenteista huolimatta Jeep on saanut sopivasti vapautta tehdä Avengerista näköisensä ja oloisensa auto, joka saattaa hyvinkin olla houkuttelevin kaikista Stellantiksen pikkusähkäreistä – ainakin jos auton tilat riittävät omaan käyttöön.

Longitude-varustelulla Jeep Avengerin hinnat alkavat 39 990 eurosta, ja ennen koeajettua huippuversio Summitia varustelussa on väliportaana vielä Altitude. Hauskana yksityiskohtana kaikki ulkovärit on nimetty luonnonelementtien mukaan.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen