Maistiainen: Honda E näyttää superhaluttavalta, mutta millainen auto kuorien alta löytyy?

Sympaattinen Honda E on vuoden odotetuimpia sähköautouutuuksia. Monilta osin auto lunastaa odotukset, mutta aivan kaikki ominaisuudet eivät ole luokan huippua.

Honda E lienee niitä autoja, jotka myyvät paljon pelkän muotoilunsa vuoksi: pyöreät ajovalot antavat sähköautouutuudelle sympaattisen ilmeen, jota pelkistetyt pinnat ja osin alkuperäisen Civicin mieleen tuovat mittasuhteet vain korostavat.

Ulkonäön odotukset vähintäänkin lunastetaan sisällä: selkeät muodot, puumaiset listat ja runsaasti oviinkin riittänyt kangasverhoilu antavat laadukkaan perustan, joka kuorrutetaan läpi auton ulottuvalla viiden näyttöruudun komentokeskuksella. Jos Muji myisi (taas) autoja, ne voisivat olla E:n kaltaisia.

Sisällä lämmin tunnelma

Suuri näyttökokoelma ei suinkaan muuta muuten niin lämmintunnelmaista ohjaamoa ydinvoimalan hallintapaneeliksi: reunimmaiset ruudut toimivat virtuaalipeileinä, kuljettajan edessä on selkeä mittaristoruutu ja vain kaksi suurinta 12,3-tuumaista näyttöä vaativat operointia: niistä hallintaan asetuksia, navigointia, mediatoistoa, älypuhelinpeilausta ja muita toimintoja. Kahden ruudun sisällöt voi vaihtaa keskenään, joten tarvittaessa apukuljettaja voi ottaa navigointivastuun yhtä nappia klikkaamalla. Periaatteessa kaikki toimii sujuvasti, mutta lyhyellä koeajolla ehtii jo kyseenalaistaa, mihin moista ruutupintaa tarvitsee? Ei siitä toki haittakaan ole, sillä äänenvoimakkuudensäätö ja muut päätoiminnot hoituvat yhä perinteisin oikein rullin ja nappuloin. Päänäytöille voi siten halutessaan avata esimerkiksi virtuaaliakvaarion ruuhkaa piristämään. Japanilaisuus ei jää huomaamatta.

Peruskäyttöliittymä on varsin toimiva: ei mitenkään uraauurtava, mutta ensimetreillä ärsykkeitäkään ei esiintynyt.

Virtuaalipeilit muutakin kuin kikkailua

Hondan virtuaalipeilit toimivat hyvin ainakin kirkkaalla säällä. Ne sijaitsevat normaalilla sivupeilien korkeudella, joten suurin ero perinteisiin peileihin onkin se, ettei katsetta tarvitse siirtää niin paljoa sivulle. Audi E-tronista tuttu peilien etsiminen alaviistosta puuttuu japanilaistoteutuksesta. Lisäksi peilien säätö käy helposti perinteisin mekaanisin painikkein, joten näyttöpohjaisuudesta ei oikeastaan tarvitse välittää. Advance-varustetaso tuo autoon myös näyttöpohjaisen taustapeilin, joskin sen voi kytkeä myös perinteiseksi peiliksi. Virtuaalipeilien ehkä suurin etu onkin se, että niiden ansiosta näkyvyys etuviistoon on paljon parempi, sillä peilien katve puuttuu täysin.

Kaupungissa kotonaan

Tällaiset seikat Honda on huomioinut hyvin. Valmistaja kertoo avoimesti E:n olevan puhdas kaupunkiauto. 3,9-metrinen viisiovinen on takavetoinen, jotta etupyörien kääntymistä ei tarvitse vetoakselien takia rajoittaa. Kääntöympyräksi pyöristä mitattuna saadaankin vain 8,6 metriä, joten auton pyöräyttää ympäri lähes missä tahansa.

Kaupunkiin sopii myös auton voimalinja. Perusmallin 100-kilowattinen (136 hv) tai Advance-varustelun 113-kilowattinen (154 hv) sähkömoottori liikuttaa autoa taajamanopeuksissa sähäkästi ja välittömästi, vaikka satasen sprintti vaatiikin jo polttomoottorimaiset 8,3–9,0 sekuntia tehoversiosta riippuen.

Entä se toimintamatka?

Urbaaniin elämään sopii tosin myös toimintamatka: Honda E on varustettu aina teoreettiseltä kapasiteetiltaan 35,5 kilowattitunnin akulla. Käytettävissä olevaa kapasiteettia Honda ei ilmoita, mutta kyse lienee vajaasta 30 kilowattitunnista. Virallisten mittausten mukaan auto ei kuitenkaan ole järin taloudellinen: WLTP-toimintamatka on perusmallilla 222 km ja Advance-varustelulla 210 km. Tätä vastaavat myös valmistajan ilmoittamat kulutuslukemat 17,2 ja 17,8 kWh/100 km varustelutasosta riippuen. Kohtalaisen kompaktiksi ja sähköautoksi varsin kevyeksi (omamassa perusmallissa 1513 kg) ne ovat suuria – vertailun vuoksi hieman isommalla akulla (40 kWh) varustettu Hyundai Ioniq Electric saa WLTP-mittaukesssa kulutusarvon 13,8 kWh/100 km – Honda vie siis 25 prosenttia enemmän!

Toisaalta haittaako tämä urbaanissa kaupunkikäytössä? Reilu 200 kilometrin toimintamatka on jo tuskastuttava Helsinginkin ruuhkissa pyöriessä. Maahantuoja kertoo auton sopivan erityisen hyvin sähköautoilevan perheen kakkosautoksi.

Lataus

Hondan latauspistoke löytyy auton konepellin etureunasta. Vaihtosähkölatausta auto ottaa 6,6 kilowatin teholla, joskin valitettavasti vain yksivaiheisesti, joten useimmissa suomalaiskodeissa lataustehoa rajoittanee käytössä oleva virran määrä. Kilpailijoilla kovaa vauhtia yleistyvä kaksi- tai peräti kolmivaihelataus olisi täyttä nykypäivää, vaikka Hondan akku toki täyttyy ongelmitta lyhyempienkin yöunien aikana.

Honda kertoo CCS-pikalatauksen tehoksi 50 kilowattia. Ensikoeajolla emme päässeet selvittämään, mikä on latauksen todellinen keskiteho.

Ajettavuus on lyhyellä ensikoeajolla vaivatonta: yhden polkimen ajo tuntuu sujuvan varsin hyvin ja jarrutuntumakin jättää positiivisen ensivaikutelman. Varsin tasaisen asvaltin ja matalavauhtisen koeajopätkän vuoksi tarkemmat havainnot ajettavuudesta saavat odottaa pidempään ajoon, johon saamme auton varsin pian.

Tosi siisti, mutta…

Honda E on vähän ristiriitainen auto. Se on supersympaattisen näköinen ja monelta osin sen toiminnallisuus vastaa ulkonäön odotuksia. se on helppo, vaivaton ja hyväntahtoisen tuntuinen auto. Näillä elementeillä E löytänee jo aivan tarpeeksi ostajia. Toisaalta viimeisen silauksen autolle antava sähkötekninen puoli tuntuu jääneen ajastaan jälkeen: voimalinja on kilpailijoiden edellisen sukupolven tasoa.

Honda pyytää perusvarustellusta E:stä 35 624 euroa. Tehokkaampi ja hieman paremmin varusteltu Honda E Advance (mm. 17”-vanteet, pysäköintiavustin, kuolleenkulman avustin, lämmitetty ohjauspyörä ja parempi äänentoisto) kustantaa 41 986 euroa.

Koko kansan sähköautoa Honda E:stä ei siis taida tulla, mutta varakkaampien perheiden kakkosautoksi esimerkiksi BMW i3:n tilalle sillä on erinomaiset edellytykset.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen