Tiestö kaipaa 200 miljoonaa euroa lisää joka vuosi Suomen Tieyhdistys

Liikenne Liikennepolitiikka 7.10.2022

Liikenneköyhyys – mitä se on ja kuinka se vähenisi?

Tutkija: Liikenneköyhyys on huomattavasti monitahoisempi ilmiö kuin liikkumisen kohtuuhintaisuuden vaarantuminen.

Mitä on liikenneköyhyys?

Tähän ilmiöön pureutuu tuoreessa raportissa Heikki Liimatainen, joka on liikenne- ja kuljetusjärjestelmien professori ja Liikenteen tutkimuskeskus Vernen johtaja Tampereen yliopistossa. Liimataista kiinnostaa paitsi liikenneköyhyyden ilmenemismuodot, niin myös ratkaisut sen vähentämiseksi.

Kiteytettynä liikenneköyhyys tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisten luontaiset liikkumisen tarpeet eivät täyty. Liikkumisen hinnan lisäksi ilmiön taustalla voivat olla esimerkiksi ikään tai fyysisiin rajoitteisiin liittyvät liikkumisvaikeudet sekä ongelmat julkisen liikenteen ja palveluiden saavutettavuudessa.

Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa raportissa Liimatainen tuo esiin, että pakokaasuille altistuminen ja turvattomuus liikenteessä ovat nekin liikenneköyhyyden ilmenemismuotoja.

Ihmiset ja yhteiskunta tarvitsevat liikettä

Raportti linjaa, että liikenne on välttämätön osa ihmisten hyvinvointia. Sen mahdollistuminen vaatii kuitenkin niin kykyjä kuin rahaakin.

”Liikkumiseen tarvitaan henkilökohtaisia resursseja, kuten aikaa, rahaa, taitoja ja fyysistä liikkumiskykyä, sekä asuinympäristön resursseja eli liikkumisen mahdollistavaa infrastruktuuria ja palveluita.”

Raportin mukaan kansainvälisen tutkimuksen perusteella liikennejärjestelmät ovat epätasa-arvoisia ja ihmisten välillä on erittäin suuria eroja liikkumisen nopeudessa, aktiviteettien saavutettavuudessa, liikkumispalvelujen saatavuudessa ja liikennesuoritteissa.

Raportissa tähdennetään, yksi liikkumisratkaisu sovi kaikille eikä kaikkiin liikkumistarpeisiin. Tässä kohtaa raporttia lukiessa tulee pakottamatta mieleen maan harvaan asutut seudut ja niiden heiveröinen joukkoliikennetarjonta, siis alueet, joissa esimerkiksi työssäkäynti ei luonnistuisi ilman henkilöauton käyttöä.

VR_juna_julkinen_liikenne_Helsinki_9_2022_MJ

Pienituloiset alttiita

Pienituloiset kotitaloudet ovat alttiimpia liikenneköyhyydelle, koska niillä on harvemmin auto ja ne kärsivät suhteessa enemmän liikenteen kallistumisesta.

Naiset ovat miehiä alttiimpia altistua liikenneköyhyydelle. Liimataisen mukaan selityksenä on, että naiset käyttävät joukkoliikennettä enemmän kuin miehet ja toisaalta naisvaltaisilla aloilla on vähemmän mahdollisuuksia tehdä etätöitä kuin miesvaltaisilla aloilla, joten naiset ovat riippuvaisempia julkisesta liikenteestä.

Taustalla autoriippuvuus

Raportissa tuodaan esiin, että Suomessa oma auto on monille työssäkäyville välttämättömyys. Työmatkojen keskipituus on kasvanut kaikkialla Suomessa vuosina 1990–2015.

Yhdyskuntarakenteen uudistukset ovat lisänneet autoriippuvuutta: palveluja on keskitetty ja palveluverkkoa on harvennettu.

Raportin mukaan autottomat kotitaloudet ovat sekä alttiita liikenneköyhyydelle että eriarvoisessa asemassa autollisiin kotitalouksiin verrattuna. Toisaalta myös autolliset kotitaloudet altistuvat liikenneköyhyydelle polttoaineiden hinnan noustessa, jos julkisen liikenteen tarjonta on huono.

Polttoaineen hinnat nousivat

Liimatainen huomauttaa, että liikenneköyhyys on noussut julkiseen keskusteluun erityisesti polttoaineiden hintojen ennennäkemättömän nousun myötä keväällä 2022. Liikenneköyhyydessä on tutkijan mukaan kuitenkin kyse huomattavasti laajemmasta kokonaisuudesta.

”Liikkumisköyhyyden tutkimus korostaa, että toimiva joukkoliikenne on erityisen tärkeää niille ryhmille, jotka kokevat haasteita liikkumisessa. Näin ollen panostukset joukkoliikenteeseen lisäävät näiden ryhmien hyvinvointia suoraan. Joukkoliikennettä kehittämällä myös estetään liikkumisen hintaa kohoamasta kohtuuttomaksi, ja polttoaineiden hinnan noustessa tämä merkitys kasvaa entisestään,” raportissa todetaan.

Kilometriveroko ratkaisuksi?

Liimatainen ottaa kantaa – ja aiheuttaa varmasti parran pärinää – myös liikenteestä kerättävään veropottiin ja veroeurojen jakautumiseen.

Sähköautojen yleistymisen myötä liikenteen verotaakka on siirtymässä enenevässä määrin pienituloisempien kannettavaksi. Suomessa onkin syytä siirtyä ajokilometreihin perustuvaan verojärjestelmään, jossa myös tyypillisesti suurituloiset ja paljon ajavat sähköauton käyttäjät osallistuvat verojen maksamiseen.”

Liikenteen rauhoittaminen tiheästi asutuilla alueilla samoin kuin joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn lisääminen vähentävät päästöjä ja samalla parantavat kansanterveyttä merkittävästi, raportissa todetaan.

Liimataisen näkemyksen mukaan keskiöön tulisi nostaa kestävän liikenteen kehittäminen.

– Kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä edistämällä vähennetään päästöjä ja parannetaan kansanterveyttä. Samalla edistetään liikenneturvallisuutta ja vähennetään liikenneköyhyyden riskiä, Liimatainen linjaa.

Lisää aiheesta

Jaa artikkeli