Liikennevirhemaksun voi kiistää, poliisin on todistettava, kuka oli kuljettaja

Uuden liikennevirhemaksun määrääminen ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai käyttövastaavalle edellyttää, että rikkomuksen tekijä on valokuvattu tai vastaavalla teknisellä järjestelmällä tallennettu siten, että hänet voidaan tunnistaa.

Uusi tieliikennelaki toi käyttöön liikennevirhemaksun, joka korvaa rikesakkojärjestelmän.

Liikennevirhemaksu ei ole sakko vaan hallinnollinen sanktio. Sakkorangaistus tulee kyseeseen vakavammissa liikennerikoksissa.

Liikennevirhemaksu rapsahtaa esimerkiksi peltipoliisin välähdettyä lievästä ylinopeudesta. Julkisuudessa on ollut epäselviä tulkintoja siitä, kenen vastuulla on todistaa, kuka oli ratissa ylinopeutta ajettaessa.

Peruskysymys on, onko ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun osalta todistustaakka yksinomaan autoilijalla vai myös poliisilla?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Poliisin puutteellinen tulkinta

Poliisitarkastaja Konsta Arvelin taustoitti uutta käytäntöä 6.6.2020 Helsingin Sanomien artikkelissa. Arvelinin mukaan automaattisessa nopeusvalvonnassa eli peltipoliisin välähtäessä ylinopeuden vuoksi, tiedotetaan ylinopeudesta ajoneuvorekisterin mukaista omistajaa, haltijaa tai käyttäjää.

Arvelin sanoi uutisessa, että ”vastuu muutoksenhausta siirtyy tiiviimmin ajoneuvon omistajalle.” Uutisessa kerrotaan myös, että uuden lain myötä henkilön itsensä on selvitettävä poliisille syyt siihen, miksi hänen mukaansa virhemaksu on perusteeton tai väärin perustein määrätty.

Tämä tulkinta on Autoliiton käyttämän liikennejuridiikkaan perehtyneen asiantuntijan asianajaja Risto Tuorin mukaan vain osa totuutta perustuen tieliikennelain 176 pykälään: "Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt liikennerikkomusta tai että virhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä. Käyttövastaava on vastuusta vapaa ilmoittamalla, kenen käytössä moottorikäyttöinen ajoneuvo oli rikkomuksen tekohetkellä taikka ilmoittamalla, että ajoneuvo tai sen rekisterikilpi on anastettu."

Rikkomuksen tekijä tunnistettava

Risto Tuori huomauttaa, että uutta lakia valmisteltaessa eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi kriittisen lausunnon, jonka mukaan ”...liikennevirhemaksussa on kyse rangaistusluonteisesta seuraamusmaksusta, jonka määrääminen lukeutuu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvien rikossyytettä koskevien määräysten alaan, ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen määräykset mm. syyttömyysolettamasta ja itsekriminointikiellosta koskevat myös ehdotettua hallinnollista seuraamusjärjestelmää.”

Lausunnolla oli vaikutusta lakitekstiin. Nyt lakiin on kirjattu, että ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun määräämisen edellytyksenä on, että rikkomuksen tekijä on valokuvattu tai vastaavalla teknisellä järjestelmällä tallennettu siten, että hänet voidaan tunnistaa.

Tieliikennelain 173 §:ään lisättiin myös säännös, jonka mukaan ajoneuvokohtaiseen liikennevirhemaksuun on liitettävä kuva.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vastuu todistamisesta poliisilla

Vaikka julkisuudessa annetuista tulkinnoista voisi muuta luulla, niin autoilijalla on yhä oikeus kiistää mielestään perusteeton liikennevirhemaksu esimerkiksi silloin, kun ajoneuvo on ollut luvallisesti toisen henkilön käytössä. Liikennevirhemaksun vastustaminen on tärkeätä erityisesti yli 10 km/h ylinopeustapauksissa, jolloin virhemaksu vaikuttaa toistuvien rikkomusten perusteella määrättävään ajokieltoon, yli 60 km/h alueilla ajokieltoa kerryttävät yli 15 km/h ylitykset.

– Ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun vastustaminen riittää, jonka jälkeen poliisi selvittää poliisitutkinnassa, kuka oli kuljettaja. Usein saattaa kuitenkin riittää, että kuljettaja tunnistetaan luotettavasti kuvan perusteella, Risto Tuori kiteyttää.

Tuori muistuttaa, että kun kysymys ei ole rikoksesta, niin esimerkiksi puhelinpaikannustietoja ei voida käyttää, eikä kenenkään tarvitse paljastaa tai ilmiantaa omia läheisiään kuten puolisoa tai lapsia.

Näin joudut maksamaan lievistä ylinopeuksista

Uuden tieliikennelain myötä lievistä ylinopeuksista selviää liikennevirhemaksulla, mutta vähän isommasta sallitun nopeuden ylityksestä koituu vähintään sakkorangaistus.

Jos suurin sallittu liikenteenohjauslaitteella osoitettu nopeus tai ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus on enintään 60 km/h ja ajaa ylinopeutta 10 kilometriä tunnissa tai vähemmän, on liikennevirhemaksun suuruus 100 euroa. Vastaavassa tilanteessa ylinopeuden ollessa yli 10 mutta enintään 15 kilometriä tunnissa, on maksun suuruus 170 euroa ja jos ylinopeus on yli 15 mutta enintään 20 kilometriä tunnissa, on liikennevirhemaksun suuruus 200 euroa.

Jos suurin sallittu nopeus on yli 60 km/h, vastaavat ylinopeudet tietävät 70, 140 ja 170 euron suuruista liikennevirhemaksua.

Yli 20 kilometriä tunnissa ylinopeus rajoitusalueesta riippumatta tietää liikennevirhemaksun sijaan vähintään kuljettajan tulojen mukaan määräytyvää sakkoa.

Näiden ylinopeusrangaistusten lisäksi liikennevirhemaksun voi saada tarpeettomasta linja-autokaistalla ajamisesta (100 euroa) tai viestintävälineen kuten matkapuhelimen käytöstä ajon aikana (100 euroa). Mikäli samalla kertaa määrätään liikennevirhemaksu useammasta liikennerikkomuksesta, virhemaksua korotetaan 40 eurolla siitä rikkomuksesta, josta on säädetty ankarin virhemaksu.

Teksti: Marko Jokela Kuva: Moottorin arkisto

Juttua päivitetty 8.6. klo 22.10: Muutettu esitutkinta-termi poliisitutkinnaksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy