Liikenne Liikenneturvallisuus 16.9.2022
Mikä kylätie? – yksikaistainen ajonopeuksia hillitsevä ratkaisu oudoksuttaa
Autoliiton koulutuspäällikkö: ”Suurin kylätiehen liittyvä haaste on talvikeli, jolloin kavennetun ajotien tiemerkinnät peittyvät lumen ja jään alle.”
Kylätie on liikenneturvallisuuskokeilu, joka tarkoittaa kapeahkoa katua tai tietä, joka on muutettu autoilijoille yksikaistaiseksi. Näin tien molemmille reunoille vapautuu tilaa, joka on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä.
Idean taustalla on myös raha: kylätie on huokeampi turvallisuusratkaisu kuin, että rakennettaisiin esimerkiksi yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä.
Periaatteessa idea on hyvä, mutta sen käytännön toteutuksessa on vielä oudoksuttavaa ja kehitettävää.
Kylätie ei nimittäin ratkaisuna sovellu kaikkialle. Jossain tilanteessa kylätie voi olla tavoitteensa irvikuva, eikä eri kulkijaryhmien turvallisuus välttämättä kohennu.
Espoon kokeilu alkoi 2020
Vuonna 2020 Vantaan ja Espoon rajalla käynnistyi kylätiekokeilu, jossa kapeahko kaupungin katu on muutettu autoilijoille yksikaistaiseksi ja tien reunoille vapautunut tila on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä. Kyseinen tieosuus on Espoon ja Vantaan rajalla. Nopeusrajoitus tiellä on 30 km/h. Kylätien alkaessa on selkeät opastekyltit.
Pyöräilyn ja jalankulun vuoksi
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen tuntee hyvin Espoon ja Vantaan rajalla sijaitsevan kylätien, joka johtaa Espoon Jupperista Vantaan Hämeenkylään. Hän on kulkenut tien useasti.
– Tie johtaa Vantaan Hämeenkylästä Espoon Jupperiin. Kylätien keskellä on molempiin suuntiin kulkeville autoille yhteinen, usein noin kolme metriä leveä, ajorata. Sen molemmin puolin ovat tavallista leveämmät pientareet.
Vesalainen kertaa, kuinka kylätiellä tulisi liikkua.
– Moottoriajoneuvoilla ajetaan siis keskellä – paitsi kohtaamistilanteessa, jolloin väistetään tilapäisesti pientareelle. Pyöräliikenne ja jalankulkijat käyttävät heille varattua, usein noin 1,5 metriä leveää piennarta, jollainen löytyy tien molemmista reunoista.
Vesalainen kertoo, että kylätiehen on otettu mallia Hollannista, jossa samankaltaisia ratkaisuja on käytössä paljon.
– Kylätien pääasiallisena tarkoituksena on parantaa pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuutta. Kustannuksiltaan tiemerkinnöin ja muutamin liikennemerkein toteutettu kylätie on huomattavasti huokeampi kuin, että rakennettaisiin esimerkiksi yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, Vesalainen taustoittaa.
Idea ei käy kaikkialle – ja entä talvi?
Vesalainen tähdentää, ettei kylätie sovellu toteutuksena vilkkaasti moottoriajoneuvoilla liikennöidyille tieosuuksille.
– Epäilen, että suurin kylätiehen liittyvä haaste on talvikeli, jolloin kavennetun ajotien tiemerkinnät peittyvät lumen ja jään alle. Tottuneilta kylätien käyttäjiltä oikeaoppinen ajaminen sujuu varmasti talvellakin, mutta ensimmäistä kertaa kylätielle eksyvän saattaa tällöin olla vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta, vaikka käyttöperiaate varsin selkeästi liikennemerkein esitetäänkin.
Autoilua kieli keskellä suuta
Kylätiellä, sen keskellä, saa ajaa kieli keskellä suuta. Erityisen varoivainen tulee olla autojen kohtaamistilanteissa.
– Kahden moottoriajoneuvon kohtaamistilanteessa siirtyvät molemmat tulosuunnastaan katsottuna oikeanpuoleiselle reuna-alueelle (pientareelle). Jos pientareella on samanaikaisesti muita, tulee odottaa kohtaamiseen sopivaa tilannetta kevyen liikenteen turvallisuutta vaarantamatta, Vesalainen ohjeistaa.
Kun mäki peittää näkyvyyden eteenpäin, sopii toivoa, että nyppylän takaa vastaantuleva auto lähestyy asianmukaisella nopeudella. Tällaisessa paikassa Espoon ja Vantaan välillä on Autoliiton koulutuspäällikön mielestäni perusteltua varautua vastaantulijaan ja siirtyä lähemmäs oikeaa reunaa varmuuden vuoksi – muistaen, että nyppylän takana voi oikeassa reunassa olla jalankulkijoita tai pyöräilijöitä.
Pyöräilijän ja jalankulkijan kohdatessa pyöräilijä siirtyy keskikaistalle.
– Tällöin hän väistää keskikaistaa käyttävää, edestä tai takaa tulevaa. Autoilijoiden kokemaan turvattomuuden tunteeseen voi vaikuttaa se, että heidän on nyt huomioitava muita tiellä liikkuvia entistä paremmin, Vesalainen uumoilee.
Kylätie Hattulassa ei laskenut nopeuksia
Suomessa kylätie otettiin ensimmäiseksi käyttöön vuonna 2018 Hattulan Sattulantiellä Kanta-Hämeessä Hollannista saadun mallin pohjalta – paikallisen kyläyhdistyksen ja ely-keskuksen yhteistyönä. Kyläteitä on sittemmin tullut muun muassa Pyhtäälle Suur-Ahvenkosken koulun läheisyyteen sekä Espoon ja Vantaan rajalle, Mathildedaliin Salossa sekä Malmarintielle Itä-Vantaalle.
Hattulan kunnan Sattulassa otettiin vuonna 2018 käyttöön Kylätie Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallinnoimalle maantielle 13889. Kylätie on maantiellä ja siinä on käytetty jatkuvaa reunaviivaa, vaikka tiemerkintätavaksi suositellaan katkoviivaa jatkuvan viivan sijaan. Katkoviiva indikoisi selkeämmin, että viivan ylittäminen on osa normaalia ajotapaa kyseisessä järjestelyssä.
Kokemuksista tehty raportti tuo esiin, että tiemerkintätapa näyttäisi lisäävän turvallisuuden tunnetta, mutta mittauksissa ei havaittu ajonopeuksien alenemista.
”Ajonopeuksista tulee jatkossakin huolehtia normaaliin tapaan rajoituksien ja tarvittaessa hidasteiden tai muiden liikenteen rauhoittamiskeinojen avulla. Kylätiemalli on edullinen tapa parantaa jalankulkijan ja pyöräilijän turvallisuuden tunnetta tiellä tai kadulla. Kylätie tulee toteuttaa vain, jos se lisää turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta”, raportissa todetaan.
Samaisen raportin mukaan pyörätie/jalkakäytävä on edelleen monin paikoin tarpeellinen ratkaisu.
Edellytyksenä hyvä kohtaamisnäkemä
Hattulan kokemuksien keskiössä on se, kuinka eri kulkijaryhmät havaitsevat toisensa. Se kun on keskeinen edellytys liikenneturvallisuuden kohennuksille. ”Kylätien keskeisenä edellytyksenä on riittävät näkemäolosuhteet kaikkialla, jotta erityisesti vastaan tuleva liikenne voidaan havainnoida riittävän aikaisin. Lähtökohtana on silmäpisteen korkeus 1,1 metrin korkeudella (henkilöauton kuljettaja) ja kohtaamisnäkemä.”
Raportissa mainittu kohtaamisnäkemä on matka, minkä etäisyydeltä kahden kohtaavan ajoneuvon kuljettajat voivat nähdä toistensa ajoneuvot ja normaaliolosuhteissa pysähtyä yhteenajon välttämiseksi.
”Kohtaamisnäkemä otettiin mitoittavaksi tekijäksi, koska lähtökohtana on, että vastakkaiset ajosuunnat käyttävät samaa ajokaistaa.”
