Norjan liikenteessä kuolee alle sata, Suomessa yli kaksisataa ihmistä vuosittain

Norjassa liikenneturvallisuus on kehittynyt kiitettävästi – ja tiepoliisi on jalkautunut valvomaan liikennettä.

Norjassa yksi liikenneturvallisuuden kulmakivi on tieliikenteeseen jalkautunut poliisi. Norjassa toimii tieliikennettä valvova oma poliisiyksikkönsä ja järjestelystä ollaan ilmeisen ylpeitä.

– Liikennepoliisin toiminta alkoi jo vuonna 1937, mutta liikenneturvallisuustyö tuli poliisin työsaraksi 1960-luvun lopulta, apulaispoliisipäällikkö Roar Skjelbred Larsen kertoo.

Hän taustoittaa, että liikennepoliisiyksikkö valvoo etupäässä valtakunnanväyliä, paikallispoliisin kontolla on taajama- ja kaupunkialueet.

Liikenteen turvallisuus on Larsenin mukaan ensiarvoisen tärkeä vaalittava asia myös siksi, että kun eri tutkimuksissa norjalaisilta on kysytty, millaista rikollisuutta he pelkäävät, nousee vakava liikenneonnettomuus ja liikenneonnettomuudet ylipäätään pelkolistan kärkeen.

Norjan poliisin kakkosmies Larsen puhuu mieluummin tiepoliisista, joka tarkoittaa liikennevalvontaa, neuvontaa ja avustustehtäviä sekä erilaisten rikosten paljastamistakin tien päällä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tutut haasteet Norjassakin

Norjassa tiepoliisin valvonnan työsarka koostuu Suomessakin tutuista haasteista, joita Larsenin mukaan ovat ajonopeudet, turvavyön käyttö sekä rattijuoppous.

Tiepoliisi kirjoittaa vuosittain noin 100 000 sakkoa, kameravalvonnan kautta sakkoja kertyy noin 250 000.

– Norjassa ajetaan joka päivä noin 140 000 automatkaa alkoholin, lääkkeiden tai päihteiden vaikutuksen alaisena, Larsen kertoo ja täydentää, että ylinopeus on mukana noin kolmasosassa vakavia onnettomuuksia.

Norjassa yli 50 kilometrin ylinopeudesta ei selviä ihan helpolla vaan joutuu vankilaan.

– Se on kova seuraus ja varmasti ehkäisee huimia ylinopeuksia, Larsen toteaa.

Kysyn mieheltä ajonopeuksiin puuttumisen kynnyksestä. Larsen kertoo, että valvontaan jalkautuneen poliisin nyrkkisääntönä on kymmenen prosenttia.

– Jos ajoneuvo ajaa kymmenen prosentin ylinopeutta tai enemmän, siihen puutumme, mutta liikennetilanteen eli olosuhteiden mukaan puuttumiskynnystä sopeuttaen – kumpaankin suuntaan, Larsen kertoo.

Promillerajaa laskettiin

Autoillessa korkein sallittu määrä alkoholia veressä määritettiin Norjassa 0,5 promilleen jo vuonna 1936. Rajaa kiristettiin 0,2 promilleen vuonna 2001.

Vuodesta 2011 verestä tehtävien huumetestien seuraukset on porrastettu samalla kaavalla kuin alkoholin pitoisuudetkin: seuraukset ovat aina sitä vakavampia mitä suurempi on pitoisuus kolmiportaisesti: yli 0,2 promillea, yli 0,5 promillea ja yli 1,2 promillea.

– Esimerkiksi 0,5 promillen humalassa ajamisesta menettää ajokortin, tapauksen vakavuudesta ja muista tekijöistä riippuen puoleksi vuodeksi tai aina viideksi vuodeksi asti, Larsen avaa rangaistuskäytäntöä.

Työkierto pitää vireänä

Larsen kertoo myös erittäin mielenkiintoisesta poliisin sisäisestä työtehtävien kierrosta, jossa paikallispoliisista tulee joka vuosi 50–100 poliisia tiepoliisitöihin määräajaksi koko Norjan alueella, noin viikon koulutuksen koulimina.

– Näin saamme joka vuosi uutta verta työhömme, eikä kukaan uraudu. Tämä on ollut erittäin hyödyllinen työtapa, Larsen valottaa.

Tien päälle jalkautuvia poliiseita on töissä 285, johdossa ja hallinnossa työskentelee parikymmentä ihmistä ja 40 poliisin työpaikka on automaattisen kameravalvonnan seurauksia hoitavassa keskuksessa, jonka työpöydillä on 250 000 tapausta vuosittain.

– Erittäin tärkeä tekijä työssämme on yleisön luottamus siihen, kuinka toimimme ja kuinka avoimesti ja läpinäkyvästi viestimme toimistamme. Luottamus pitää ansaita.

Larsen tähdentää, että poliisi on Norjassa mukana kaikissa merkittävissä sosiaalisissa viestintäkanavissa missä etenkin nuoremmat ikäluokat, myös muuhun aikaan kuin virastoaikaan arkipäivinä.

Norjan liikenteessä kuolleet viisivuotisjaksoittain 1970–2019

– kuolleiden lukumäärä keskimäärin vuosittain

1970–1974 521 kuollutta
1975–1979 465
1980–1984 383
1985–1989 402
1990–1994 309
1995–1999 304
2000–2004 293
2004–2009 233
2010–2014 171
2015–2019 115

Lähde: Institute of Transport Economics

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Liikenneturvallisuustoimet täsmäytetään neljän vuoden välein

Tutkija Rune Elvik kertoo, että Norjassa on tapahtunut merkittävää liikenteen turvallisuuden kohentumista: tieliikenteessä kuolleiden määrä laski yli 70 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2021 tultaessa. Kehitys ei kuitenkaan ole tapahtunut omavoimaisesti tai ilman määrätietoisia ponnisteluja.

Elvik työskentelee Oslossa Kuljetustalouden instituutissa (Institute of Transport Economics), Norjan liikenteen tutkimuskeskuksessa. Neljänkymmenen vuoden työuran liikenneturvallisuuden parissa tehnyt Elvik kertoo, että vuonomaassa on sitouduttu vuodesta 2000 liikennekuolemien nollavisioon. Pitkänajan tavoite siis on, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla liikenteessä enää vuonna 2050.

Elvikia kuunnellessa käy selväksi, ettei liikenteen turvallisuuden eteen tehtävä työ luonnistu saatikka onnistu ilman, että ymmärretään mistä kaikessa on kyse, ilman että tutkijoiden ja eri liikennetahojen käytössä on riittävästi riittävän pätevää ja mahdollisimman ajantasaista tietoa.

Tässä työssä ehdoton merkkipaalu on ollut vuosi 2002, jolloin saatiin valmiiksi Norjan ensimmäinen kansallinen liikenneturvallisuussuunnitelma.

Norjan liikenteessä kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet 2000–2021

2000 341 1252
2001 275 1094
2002 310 1154
2003 280 1007
2004 257 995
2005 224 963
2006 242 975
2007 233 917
2008 255 904
2009 212 792
2010 208 714
2011 168 679
2012 145 699
2013 187 703
2014 147 674
2015 117 693
2016 135 656
2017 106 665
2018 108 602
2019 108 565
2020 93 627
2021 80 569

Lähde: Institute of Transport Economics

Tuorein suunnitelma on jo siis kuudes lajissaan. Kirsti Huserbråten Norjan Tielaitoksesta erittelee suunnitelman tärkeimpiä elementtejä. Hänen mukaansa tuoreimmassa suunnitelmassa on 15 tärkeintä asiakokonaisuutta, joihin keskitytään. Niitä ovat esimerkiksi ajonopeudet, päihtymys ajettaessa, tarkkaamattomuus ratissa, turvavyön käyttö, lapset, nuoret ja kokemattomat kuskit, kävelijät ja pyöräilijät sekä ikäihmiset liikenteessä.

Norjalaisia liikenteen ja sen turvallisuuden asiantuntijoita kuunnellessa ei jää epäselväksi, että Norjassa on tultu pitkä matka. Vielä 1990-luvun lopulla Norjassa ei suhtauduttu liikenneturvallisuuden kohentamiseen kovinkaan vakavasti, kuolemia ja loukkaantumisia vain sattui. Sittemmin asenteet ovat muuttuneet eri viranomaisten ja muiden työkseen liikenneturvallisuuden kanssa tekemisissä olevien keskuudessa kuin myös medioissa ja yleisön keskuudessa. Ongelmista ollaan tietoisempia ja niitä yritetään ratkaista laajalla eri tahojen yhteistyöllä.

Suunnitelmat jalkautetaan käytännöksi: onnistumisista ja epäonnistumisista otetaan opiksi.

– Tehtyjä toimia seurataan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, Huserbråten painottaa.

Liikennevahinkojen määrä Suomessa on laskenut sitten takavuosikymmenien, mutta vuotuisten kuolonuhrien määrä ei kuitenkaan tahdo laskea alle kahdensadan.

Vertailu Norjaan ei meitä mairittele.

Suomessa on tieliikenteessä noin 2,8 miljoonaa henkilöautoa, Norjassa on noin 2,9 miljoonaa henkilöautoa. Norjan tieliikenteessä kuoli 80 ihmistä viime vuonna. Suomen tieliikenteessä kuoli viime vuonna 225 ihmistä.

Vuosien 2009–2020 välillä onnettomuudet Suomen tieliikenteessä ovat vaatineet vuosittain keskimäärin 252 ihmisen hengen. Kehitys ei ole ollut kovin nopeata aivan viime vuosinakaan: 2015–2021 Suomen tieliikenteessä sattui keskimäärin 238 kuolemaa vuosittain.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela

a:1:{i:0;s:6:"126079";}