Tampereen Ratikka

Liikenne Uutinen 24.3.2019

Nyssestä kiskoille: Tampereen Ratikka näyttäytyi kaupunkilaisille

2021 liikennöintinsä aloittava Tampereen Ratikka tuo punaista perinteiseen katukuvaan.

Nykypäivän liikennepoliittisia valintoja ohjaa hyvin vahvasti keskustelu ilmastonmuutoksesta ja kaupunkien muuttuvasta rakenteesta. Tässä keskustelussa erilaiset raiteilla liikkuvat sähkötoimiset vaihtoehdot ovat kova sana, ja Suomessa onkin vireillä useita tämän suuntaisia hankkeita. Jopa Turku on harkinnut raitiovaunujen palauttamista katukuvaan. Pitkien keskusteluiden jälkeen Tampereella päädyttiin raitiovaunuliikenteeseen ja varsinaisen liikennöinnin on määrä käynnistyä elokuussa 2021. Kaupunkilaiset saivat nyt esimakua uudesta kulkuvälineestä.

Tampereen Ratikka

Ratikasta rollikkaan

Yksi Tampereen tunnusomaisimmista tavaramerkeistä ovat siniset bussit, jotka tunnetaan nykyään jopa virallisella nimellä Nysse. Nämä Tampereen kaupungin liikelaitoksen TKL:n, eli Tampereen kaupunkiliikenteen autot ovat kuljettaneet matkustajia luotettavasti jo yli 70 vuoden ajan.

Toiminta aloitettiin vuonna 1948 kahdenkymmenen tamperelaisvalmisteisen johdinauton voimalla; kaupungissa on pitkät perinteet sähköisen joukkoliikenteen käytössä. Sellaisten käyttöönottoa on kuitenkin suunniteltu jo paljon aikaisemmin, sillä raitiotietä alettiin Tampereella kaavailemaan jo ennen Suomen itsenäistymistä, kuten myös Helsingissä ja Turussa oli tehty. Erona oli kuitenkin se, että mainituissa rannikkokaupungeissa kuljettiin aluksi hevosvetoisilla raitiovaunuilla, kun tamperelaiset ryhtyivät suunnittelemaan alusta pitäen sähköllä toimivaa.

20 vuoden yrityksistä huolimatta Tampereella ei lopulta päädytty raitiotietä rakentamaan. Joukkoliikennettä hoitivat sotiin asti yksityiset toimijat. TKL:n toiminnassa alusta asti olleet, runsaasti mielipiteitä jakaneet johdinautot, ”Rollikat”, poistettiin käytöstä 1970-luvun puolivälissä, ja aina 2010-luvulle asti Tampere on pyörinyt dieselkalustolla.

Kuluvalla vuosikymmenellä vahvuuteen on liittynyt myös vaihtoehtoista käyttövoimaa, esimerkkinä puolalaisvalmistaja Solariksen hybridi- ja täyssähköbusseja.

Takaisin ratikkaan

Marraskuussa 2016 Tampereen kaupunginvaltuusto teki historiallisen päätöksen rakentaa kaupunkiin raitiotie – siis käytännössä kumota yli 87 vuotta vanhan päätöksensä.

Varsinaiset rakennustyöt käynnistettiin maaliskuussa 2017. Eräissä 1920-luvun suunnitelmissa raitiovaunu olisi kulkenut Rajaportin ja Tammelan torin välillä kantakaupungin halki. Nykyään Tampere on kuitenkin hurjan paljon suurempi, joten kannattavuuden nimissä raitiotien täytyy kattaa huomattavasti laajempi alue. Nyt raitiotietä alettiin rakentaa Hervannasta keskustaan päin. Ensimmäisessä vaiheessa elokuussa 2021 raitiovaunun on määrä kulkea Hervannasta Pyynikintorille haarautuen Sammontorilla Tampereen yliopistollisen sairaalan alueelle.

Tampereen Ratikka

Rakennustyön määrä on suuri. Ratikalle rakennetaan erikseen oma kaistansa Hervannasta keskustaan vievälle Hervannan valtaväylälle. Tämä tulee olemaan raitiotien pisin suora. Keskustassa raiteet rakennetaan Helsingistäkin tutulla tavalla keskelle katua. Näin ollen Sammonkatu, Itsenäisyydenkatu sekä Hämeenkatu ovat jo hyvän aikaa olleet melkoisessa myllerryksessä. Tammerkosken kansallismaiseman ylittävä historiallinen Hämeensilta on jouduttu jopa väliaikaisesti ja vaiheittain purkamaan ratatöitä sekä tarvittavia vahvistuksia varten. Tietysti myös ajolangat on asennettava kiskojen yläpuolelle.

Raitiotien ensimmäisen vaiheen on tarkoitus valmistua elokuussa 2021. Tuolloin rata kulkee aivan Hervannan kaakkoisosasta Nysse-päätepysäkkinä tunnetulle Pyynikintorille haarautuen mainitulle TAYS:in alueelle. Asemia reitin varrelta löytyy kolmisenkymmentä. Seuraavassa vaiheessa raiteet vievät Pyynikintorilta Lentävänniemeen asti. Visioissa on verkon kasvattaminen edelleen, ja 2040-luvulla sen pitäisi yltää muun muassa Ylöjärvelle, Vuorekseen sekä Tampere-Pirkkalan lentoasemalle.

Tampereen Ratikka

Ratikkaa varten kaupunki perusti Tampereen Raitiotie Oy:n, joka vastaa ensisijaisesti rahoituksesta, kalustohankinnoista, liikenteen toimivuudesta sekä brändäyksestä. Raitiotieallianssin tehtävänä on puolestaan radan, pysäkkien sekä varikon suunnittelu ja rakentaminen. Nysse, eli Tampereen seudun joukkoliikenne puolestaan yhdistää raitiotien muuhun julkiseen liikenteeseen ja ylläpitää lippujärjestelmää. Tampereen kaupunki on hankkeen poliittinen veturi.

Tampereen Ratikka

Raitiovaunu on kaupunkien liikkumismuotona hevosvaunujen jälkeen vanhin. Raitiovaunut ovat tavallaan kaupunkiensa tunnusmerkkejä, ne yhdistetään usein helposti tyylinsä ja värityksensä perusteella omalle paikkakunnalleen. Tampereen ratikkatyyli valittiin kansanäänestyksellä. Värivaihtoehtoina olivat vaaleansininen ja kirkkaanpunainen, joista jälkimmäinen voitti saatuaan 59 % kaupunkilaisten äänistä.

Tampereen Ratikka

Ratikan mallimerkintä on FCS Artic X34 Tampere. Sen valmistaa suomalainen ratakalustoteollisuuden osaaja Transtech, jonka omistaa nykyään alan suuryritys Škoda. Sama valmistaja on toimittanut myös Helsingin uusimmat Articit. Ratikan suunnittelun lähtökohtana on ollut valmistaa kokonaan matalalattiainen vaunu. Mistään ei saa löytyä kynnyksiä, ja pysäkin laiturilta täytyy olla mahdollisimman helppo siirtyä vaunuun millä tahansa tyylillä.

Tampereen Ratikka

Kaksinivelisen Ratikan pituus on tarkalleen 37,3 metriä, mikä vastaa suunnilleen 150-paikkaista matkustajalentokonetta. Raitiovaunussa tila on kuitenkin käytettävissä tehokkaammin. Istumapaikkoja on 104, joista 40 on taitettavaa mallia. Kun otetaan lukuun ”seisomapaikat”, voidaan laskea, että jos neliömetrin alueella seisoo neljä matkustajaa, vetää vaunu yhteensä 264. Viidellä matkustajalla per neliömetri mukaan mahtuu 314, ja kuudella 364 matkustajaa, jolloin tosin matkustusmukavuus ei ole enää kovin korkealla tasolla.

Tampereen Ratikka

Polkupyöräilijöitä on myös ajateltu, niille on osoitettu vaunussa 6 paikkaa, pyörätuolin käyttäjille saman verran ja lastenvaunupaikkoja löytyy 12. Ovia on yhteensä kymmenen, kuusi niistä on pariovia, joiden muodostamissa aulatiloissa nämä erikoispaikat ovat. Tampereen raitiovaunu on – kuten asiaan kuuluu – 25 senttimetriä leveämpi (leveys 2,65 metriä) kuin Helsingin malli, voi jos turkulaisillakin vielä olisi… Leveys on tietysti aina kaksiteräinen miekka, matkustajille se tietää parhaimmillaan hyviä tiloja, muille tienkäyttäjille mahdollisesti ahtaampia katuja. Raideleveys, 1 435 millimetriä, on muodostunut eurooppalaiseksi standardiksi.

Tampereen Ratikka

Ratikka liikkuu kahdeksan akselin varassa. Ajomoottoreita on myös kahdeksan, eli vaunun kaikki pyörät vetävät. Akselit on sijoitettu neljään teliin, jotka ovat kääntyvää mallia. Tyhjäpainoltaan lähes 57-tonnista vaunua liikuttavat moottorit tuottavat yhteensä 560 kilowatin eli noin 750 hevosvoiman tehon. Virroittimiin ei kannata mennä haarukalla eikä millään muullakaan koskemaan, sillä käyttöjännitettä löytyy 750 voltin edestä. Jarrutusenergia otetaan talteen ja käytetään joko ajoa tai lämmitystä varten. Nopeus kiinnostaa aina matkustajia, ja Ratikan luvataan kulkevan keskustan vilskeessä keskinopeudella 20 km/h, mutta omalla kaistalla Hervannan valtaväylällä jopa 70 km/h.

Maketti kertoo paljon

Vaunun suunnittelu valmistui loppuvuodesta 2018. Heti sen jälkeen käynnistyi valmistus Transtechin tehtaalla. Kuvia ulkomuodosta oli julkisuuteen jo saatu, mutta helmikuussa 2019 tamperelaisille tarjottiin mahdollisuus ottaa konkreettista tuntumaa uuteen kulkuneuvoonsa, niin kutsutun maketin muodossa. Maketti-näyttely järjestettiin Itsenäisyyspäivän vastaanottoakin isännöineessä Tampere-talossa 21. – 26.2. Ratikka esiteltiin kokonaisena mallina, joka oli ’katkaistu’ vajaasta puolesta välistä. Muutoin Maketti vastaa oikeaa vaunua, sen muotoilu, sisustus sekä informaatiojärjestelmä ovat hyvin lähellä todellisuutta. Mallin ohella Sorsapuisto-salissa esiteltiin kaupungin visioita lähivuosikymmeniltä, ja paikalla oli ohjelmaa muun muassa lapsille.

Tampereen Ratikka

Ratikkaa markkinoidaan lauseella ”Tamperelainen tulevaisuuden kulkuneuvo”, joten muotoilun tulisi kestää aikaa. Kotimaista suunnittelua oleva vaunu omaa selkeät linjat ja virtaviivaisen nokan. Kyljet ovat siis kaupunkilaisten päätöksellä tulipunaiset, mutta muutoin linjat, molemmista nokista katolle sekä ikkunalinjat ja ovet ovat muodikkaan tummanpuhuvat. Led-tekniikkaa voi löytää valojen lisäksi Tampereen Ratikan pyöreästä merkkikoristeesta, joka loistaa keulalla pimeässä. Esimerkki valaistuksen käytöstä muotoilussa löytyy myös tuulilasin alapuolen valojuovasta. Škoda-yhteistyöstä muistutetaan kuljettajan sivuikkunan alta löytyvällä siipinuolilogolla.

Tampereen Ratikka

Matkustamossakin on punaista, istuinten kangasverhoilun lisäksi osa pilareista on punaisia. Materiaalina on käytetty paljon muovia, mutta esimerkiksi tolpat ovat metalliset – mielikuvasta huolimatta ne tuntuvat lämpimiltä. Ilahduttavin materiaalivalinta löytyy kuitenkin istuinten runko-osista. Suuret puusomisteet muistuttavat Tampereen ja koko Suomen vanhasta voimavarasta. Istuimet eivät ole lopulliset, sillä yleisön ja tuomariston tehtävänä oli päättää kuosin suunnittelija. Valinta kohdistui muotoilija Laura Gröndahliin. Varsinainen istuinkuosi paljastuu vasta Ratikan päästessä liikenteeseen.

Tampereen Ratikka

Maketti-näyttelyssä kävi kuuden päivän aikana yli 15 000 tutustujaa, mikä ylitti odotukset kirkkaasti. Myös ohjaamossa pääsi käymään, ja sinnehän jonotettiinkin koko maketin pituudelta. Järjestäjä lupaa viedä maketin seuraavaksi Pyynikintorin vanhaan Rollikkahalliin, jossa näyttely jatkuu huhtikuussa. Maketin tärkein idea on se, että kaupunkilaiset tutustumaan Ratikan sisätiloihin ja mahdollisuuksiin etukäteen, apuvälineiden tai lastenvaunujenkin kanssa.

Tampereen Ratikka

Raitotie pohjoiseen

Tällä hetkellä maailman pohjoisin raitiotie löytyy Norjan Trondheimista. Tampere ei sijaitse paljonkaan tätä etelämmässä, joten sen voi sanoa olevan yksi maailman pohjoisimmista. Škoda Transtechin tehdas sijaitsee Kajaanissa, ja noilla leveysasteilla sijaitseva ratikkatehdas kuuluu aivan varmasti sekin maailman pohjoisimpiin.

Teksti: Benjamin Helander Havainnekuvat: Tampereen Ratikka Kuvat: Benjamin Helander

Jaa artikkeli