Roadtrip kesäautolla: Honda Civic Type R soveltuu hyvin hitaillekin osuuksille

Moottorin käytetyn kesäauton varsinainen kesäautoilu alkoi lomien ynnä muun hömpän myötä vasta aivan loppukesästä. Elokuukin on tosin näyttänyt kyntensä hellekelien suhteen, joten kamat käytetyn Honda Civic Type R:n kyytiin ja menoksi.

Keräsimme alkukesästä Instagramissa seuraajien vinkkejä Suomen mutkateiten suhteen. Näistä koostimme itsellemme reitin, joka alkoi tällä kertaa Nilsiästä. Erään vinkin mukaan Nilsiän ja Juankosken välin piti nimittäin olla nautinnollinen ajettava.

Ja sitä se myös oli. Savolainen metsämaisema ei ole erityisen henkeäsalpaavan näköistä, mutta itse tie oli mieluinen. Mutkia tieosuudella oli paljon, joskin kuitenkin hieman loivia 80 km/h -nopeusrajoitukseen nähden. Ruuhkaa tiellä ei kuitenkaan ollut lainkaan, ja tien pintakin kohtuullisessa kunnossa paria routaheittoa vaille – hyvä startti reissulle siis.

Vasta hankitut Goodyear Eagle F1 -sporttirenkaat tuntuivat kurveissa huomattavasti tunnokkaammille kuin aiemmat ikäloput kumit, vaikkeivät ne vielä varsinaisesti ”töihin” matalasta nopeudesta johtuen joutuneetkaan. Sen sijaan Civic pääsi välittömästi loistamaan siinä missä oletimmekin sen olevan parhaimmillaan – jopa nopeusrajoituksia noudattaessa ajamisesta nautti ensimmäisestä kurvista lähtien. Vaihteen saattoi jättää suorilla neloselle, jolloin mutkan jälkeen vääntöä oli mukavasti tarjolla, ilman että kone vielä olisi siirtynyt parkumismoodiin. Hieman korkeamman nopeusrajoituksen turvin ajamiseen olisi voinut saada lisää tuntua sivuttaiskiihtyvyyden lisäksi ”kepittämisellä”.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ei makeaa mahan täydeltä

Parin kymmenen kilometrin pätkä oli kuitenkin aika nopeasti ohi. Päivä oli kuitenkin jo siinä vaiheessa, että kahvihammasta alkoi kolottamaan. Ehkä parhaiten Juice Leskisen synnyinkaupunkina tunnettu Juankoski sai siis toimia niin auton kuin kuljettajienkin tankkauspisteenä.

Kahvila Juankoskelta löytyi samasta rakennuksesta rautakaupan kanssa. Kahvin ohessa oli aikaa tutustua karttaan – seuraavaksi luvassa oli tylsähköä siirtymäajelua suoraa tietä pitkin Juvalle, josta erään lukijan mukaan kulkisi hyvä reitti Puumalaan. Viitostien puurtamisen sijaan päätettiin kuitenkin koukata Rantasalmen kautta, josko sieltä olisi tullut tarjolle edes joitain mutkia.

Turha toivo. Pienen aktiivisen ajamisen maistiaisen jälkeen suoran tien painaminen todella tuntui tylsälle, eikä siirtymän aikana käyty Teams-palaveri varsinaisesti lisännyt adrenaliinin määrää. Matkalla tietä myös työstettiin monin paikoin uuteen uskoon, joten liikenne pääsi pysähdysten yhteydessä hieman jonoutumaan.

Juvalla retkikuntaa alkoi puolestaan vaivaamaan nälkä, ja hakukoneen mukaan keskustassa pitikin sijaita pitseria. No, tieto ei ollut sinällään väärää, mutta paikka ei ollut auki – vaikka ovessa ilmoitettujen aukioloaikojen mukaan ruokaa olisi pitänyt hyvinkin olla tarjolla. Muitakaan varsinaisia lounaspaikkoja keskustasta ei pikaisella silmäyksellä tuntunut löytyvän, joten tällä kertaa tyydyttiin ketjuhuoltoaseman tarjoamiin silakoihin.

Vihdoin jotain muuta

Juvalta lähdimme suuntaamaan Puumalaan, mutta pian uskoimme joko valinneemme väärän reitin tai tulleemme hiemaan harhaanjohdetuiksi. Juvan välittömässä läheisyydessä tie ei vielä ollut nimittäin erityisen mairittelevaa. Reitin risteytyessä Sulkavalle johtavaan tiehen meno kuitenkin muuttui tyystin. Puumalaan saakka tarjolla oli mutkaa toisen perään, välillä useammankin yhdistelmiä. Osa mutkista kallisteli herkullisesti, ja korkeuserojakin oli reilusti.

Aiemmin alkanut sadekuurokaan ei haitannut menoa – vanhoilla kovettuneilla koppuroilla menosta sen sijaan olisi ollut hauskuus kaukana. Edes 80 km/h -rajoitus käytännössä koko matkalta ei haitannut lainkaan, ja osuus oli kaikkiaan erinomainen. Ja mikä parasta, Juvalla vietetyn kahvitauon ja parin paikallisnähtävyyden jälkeen pääsimme ajamaan saman osuuden toiseen suuntaan, kun seuraava määränpää oli Sulkava.

Matka Sulkavalle oli riemukas, ja reitin loppupää jota emme olleet Juvalta tullessamme ajanut oli vielä edellistäkin parempi. Toisaalta tien kuntokin hieman heikkeni loppua kohti, mutta rajoitusten mukaisesti ajaessa Civic ei ollut töyssyistä moksiskaan.

Tämän jälkeen hauskuus oli tältä päivää kuitenkin ohi. Vuorossa oli köröttely ruokakaupan kautta Punkaharjulla sijaitsevaan majoitukseen, josta mutkatiejahti saa luvan jatkua vasta seuraavana päivänä.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen