Tie E18

jutut 17.12.2017

E18-tie lännestä itään: moottoriliikennetiestä motariksi

Kehä III:n jälkeen E18-moottoritie ottaa lopullisen suuntansa kohti itärajaa. Mukaan mahtuu taas hyvin eri-ikäistä tietä.

Kehä kolmosen uusimmat tietyöt tehtiin valtatie 7:n risteykseen. Jos tästä jatkaisi suoraan, kehän loppupäästä löytäisi erään logistisen keskuksen – Vuosaaren sataman, jonne luotiin kymmenen vuotta sitten uusi väylä puolitoistakilometrisine tunneleineen.

Meidän reittimme eteen osuu kuitenkin uusi, pari vuotta käytössä ollut eritasoliittymä. Se onkin korkeudessaan kenties mittavinta mitä maasta löytyy: koska moottoritie ylittää tässä paikassa Kehä III:n, itään vievä ramppi nostettiin vielä näidenkin päälle. Kolmannen kerroksen kurvissa melkein huimaa.

Muisto mollista

Tämän jälkeen E18:n eri aikakaudet törmäävät taas. Seiskatien alku valmistui vuonna 1972, minkä huomaa yhtäjaksoisena mutkikkuutena. Jatko Porvooseen, joka avautui liikenteelle vuosikymmenen lopulla, on sitten jo uudempaa ja suorempaa suunnittelua.

Porvoon ja Loviisan ohitse hujautetaan tänä päivänä ilman dramatiikkaa. Toista oli 1980-luvulla, kun kaupungit sivuutti surullisen kuuluisa säästöratkaisu, moottoriliikennetie, joka oli eräänlainen sekoitus moottoritietä ja perinteistä maantietä.

Vaikka moottoriliikennetien risteykset olivat eritasoliittymiä eikä hitaalla ja kevyellä liikenteellä ollut sinne asiaa, tietyyppi oli kaikkea muuta kuin turvallinen.

Vain yksi ajorata, moottoritiemäisen mutkainen linjaus ja leveät pientareet aiheuttivat villin ajokulttuurin ja vaarallisia ohituksia. Silti tien vetokyky ruuhka-aikoina ei ollut juuri maantietä kummoisempi.

Tie E18

Moottoriliikennetiestä, joita myös molliksi kutsuttiin, onkin monessa paikassa luovuttu rakentamalla viereen toinen ajorata – ja kas, moottoritie on valmis. Näin on tehty myös tällä Porvoosta Koskenkylän kautta Loviisaan johtavalla tieosuudella.

Rahaa toimenpiteessä tosin palaa hukkaan, kun tie pitää tavallaan tehdä kahteen kertaan. Moottoriliikennetien onnettomuuksien seurauksista puhumattakaan. Lohtua tuo sentään se, että moottoritien myötä kohtaamisonnettomuuksien, siis nokkakolarien, todennäköisyys laskee lähelle nollaa.

Töyssyjä ja taidetta

Eräs E18-tien hienouksista ovat sähköisesti vaihtuvat nopeusrajoitukset, jotka ovat matkallamme näyttäneet korkeintaan satasen nopeutta – kesäisestä kelistä huolimatta.

Tie E18

Loviisan kohdalla asiaan saadaan muutos, kun merkit vihdoin osoittavat suurimmaksi sallituksi 120 km/h. Se tosin tekee matkanteosta entistäkin epämukavampaa, sillä vaikka tämä Koskenkylästä Kotkaan elinkaarimallilla toteutettu 53-kilometrinen moottoritie on vain kolmivuotias, tien pinta on aivan tolkuttoman epätasainen. Tämä on sikälikin ihmeellistä, että tiemerkinnät näyttävät vastamaalatuilta.

Liikaa ei pidä kuitenkaan valittaa, sillä suomalaiset moottoritiet ovat pääosin erittäin hyvin tehtyjä. Esimerkiksi viitoituksia on riittävän usein ja ne ovat hyvin selkeitä, samoin liittymien numeroinnit, ja ylipäätään kaikki on hyvin standardisoitua – oli sitten kyse 1960- tai 2010-luvun tiestä. Näillä teillä on kiva taivaltaa.

Viihtyvyyttä lisää myös seiskatien varrelle kyhätty ”tietaide” – kuten mielenkiintoiset meluvallit, sutjakkaat sillat ja värikkäät valaistukset. Näitä joku voisi pitää verovarojen tuhlauksena, mutta pitkämatkalaisen arkea ne piristävät kummasti.

Tie E18

Tientekijät ymmärtävät myös retroilun päälle. Ahvenkosken kohdalla vanha valtatie ylitti, ja ylittää yhä, vesistön kapeaa kaarisiltaa pitkin. Tuo valkoinen maamerkki on kopioitu miltei samanlaisena myös vieressä kulkevan uuden moottoritien sillalle – tietenkin isommassa mittakaavassa.

Jaa artikkeli