Käytetty kesäauto: löysimme Rusan Shelliltä lajitoverin ”parasta Type R:ssä on sen puhdas racing-henkisyys”

Autoja harrastavat tietävät, että muiden harrastajien kanssa riittää usein puhetta tuntikausiksi. Moottori jalkautui Rusan Shellille jututtamaan muita harrastajia, ja eniten huomio kiinnittyi mustaan Civic Type R:ään, jonka omistajaa täytyi päästä jututtamaan enemmänkin.

Aiemmin julkaisimme raportin, kun kävimme ajamassa Moottorin käytetyllä kesäautolla korttelirallia. Tuolla reissulla näimme myös pari ”lajitoveria”, eli vastaavaa EP3-korimallin Honda Civic Type R:ää.

Aikamme kurvailtua toisaalta palasimme Rusalle, ja huomasimme toisen Civiceistä olevan yhä paikalla, ja päätimme työntyä jututtamaan mustalla yksilöllä liikkuneita kaveruksia.

Autokuntaan kuului auton omistaja Henri Teittinen, sekä Henri Lyytikäinen. Kaverukset ovat sanojensa mukaan myös tuttu näky Rusalla, missä Civicillä on tullut pyörittyä useampana viikonloppuna. Molemmat kertovat pitävänsä autoista, ja kumpainenkin myös opiskelee autoalan perustutkintoa Järvenpään ammattiopistossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Golf GTI tai Civic Type R

Type R:n hankkiminen ei ollut Teittiselle mitenkään itsestäänselvyys.

– Katselin kaksi vuotta sitten netistä kaikkia autoja maan ja taivaan väliltä, ja aluksi päädyinkin tämän seitsemännen sukupolven Civicin normimalliin, kunnes tutustuin paremmin Hondan maailmaan ja löysin Type R:n, Teittinen toteaa.

Henri Teittinen (vasemmalla) ja Henri Lyytikäinen viihtyvät autojen parissa.

– Samaan aikaan minua kiinnosti myös neljännen sukupolven Volkswagen Golf GTI sen tuning-potentiaalin vuoksi. Olin todella kahden vaiheilla kumman hankkisin, mutta jotenkin Hondan racing-tausta vei mukanaan, Teittinen jatkaa.

Pienen etsinnän jälkeen löytyi sopiva yksilö. Mustalla Civicillä on ajettu reilu neljännesmiljoona, ja siihen on tehty myös jonkin verran muokkauksia.

– Autoon oli vaihdettu koko putkisto, ja intake-puolelle oli vaihdettu Tegiwan vapaavirtausputki ja -suodatin. Lisäksi autoon oli ammattilaisella asennutettu kaiuttimet, sekä lisätty diskanttielementit eteen ja taakse. Subbari ja kolme vahvistinta on upotettu vararenkaan tilalle. Vaihteiston tukikumi oli vaihdettu uretaanipuslaan ja takapyyhin poistettu.

Hyvä sellaisenaan

Kaikkiaan Teittinen kertoo olevansa autoon hyvin tyytyväinen, eikä ole sen vuoksi itse tehnyt autoon kummempia ”tuunauksia”.

– Olen toistaiseksi keskittynyt lähinnä kosmeettiseen puoleen. Vaihdekepin kumihaitarin vaihdoin kangasmaiseen ja nupin matalaprofiilisempaan – alkuperäinen alumiininen nuppi tuntui viileämmillä keleillä liian kylmältä. Keskikonsolin päällystin hiilikuitukuvioisella vinyylillä, ikkunoihin asensin tupakkamuovit ja parkkipolttimet vaihdoin ledeiksi.

Teittisen Civicin äänentoistoa on paranneltu ammattilaisten toimesta.

Vaikka Moottorin Civic on varsin alkuperäiskuntoinen, myös siitä on poistettu takalasinpyyhkijä. Teittinen ei ole aivan tyytyväinen auton käytettävyyteen ilman pyyhkijää.

– Ainoa asia minkä edellisen omistajan modauksista olisin jättänyt tekemättä on varmaan takalasin pyyhkijän poisto. Vaikka auto näyttääkin ilman sitä paremmalta, niin talvella ja välikausina takalasista ei näe juuri mitään.

Moottorin väliraporteissa on ehditty jo useampaan otteeseen kiittelemään Civicin ajettavuutta ja hauskuutta. Myös Teittinen tuntuu allekirjoittaa Moottorin kokemukset.

Ajettavuus vakuuttaa

– Autossa parasta on sen puhdas racing-henkisyys. Se on kevyt, jämäkkä, raaka ja luotettava. Moottorin vääntökäyrä on erinomainen ja vaihteiston välitys suunniteltu niin, että joka nopeudelle ja jokaiseen mutkaan löytyy optimaalinen vaihde. Auto on niin vakaa mutkissa, että sitä tuntee ikään kuin ajavansa raiteilla. Kuppimaiset tuolit pitävät hyvin paikallaan, jotta ajamiseen voi keskittyä täysin. Vaihdekeppi on lähellä rattia, niin ei tarvitse kurotella kauas, sekä äänimaailma on ihan mieletön.

Mutta kaikista autoista löytyy myös huonoja puolia – eikä Civic Type R tee tässä poikkeusta.

– Huonointa autossa on varmaan se, ettei se ole kovin mukava moottoritiellä. 120 km/h -nopeudella ajaessa kierrokset ovat kuutosvaihteella neljän tonnin tuntumassa, ja varsinkin äänekkäällä putkistolla jatkuva mylvintä soi korvissa. Korkeat kierrokset kuluttaa paljon bensaa ja vakkarin puute työmatkoilla ei tunnu kovin mukavalta. Myöskään ohjelmointi vakio ECU:lla on vaikeaa, sillä se on lukittu tehtaalta. Sen tilalle täytyy joka ostaa uusi ECU tai valmiiksi modattu vakio, ja se kustantaakin jo 900 euroa.

Vaikka mustan Civicin kilometrilukema lähentelee jo 300 000 kilometriä, joista Teittinen on ajanut n. 24 000, ei autossa ole ilmennyt kovin kummoisia vikoja.

– Jarrusatulat piti uusia taakse, etuiskareiden yläpään laakerit on uusittu, yksi ABS-anturi vaihdettu ja nyt pitäisi korjata ilmastointivuoto. En aio luopua Civicistä toivottavasti vielä pitkään aikaan, sillä se on jo melko tärkeä auto minulle, Teittinen kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy