Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
7.4.2021

Asiantuntija: tieliikennelakiin jäi valuvikaa – tuloksena kummallisia tilanteita

Kameravalvonta_peltipoliisi

Yli 20 km/h ylinopeus voi jäädä kokonaan rankaisematta silloin, jos teko ei ole ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa. Poliisihallitus eri mieltä valuviasta. Lain tulkinnoista on kiinnostava oikeusprosessi kesken.

Viime vuoden kesäkuussa käyttöön tullut uusi tieliikennelaki yhdessä sakotusta koskevien lainmuutosten kanssa muuttivat olennaisesti myös rikkomuksesta epäillyn oikeusasemaa. Uuden tieliikennelain tulon myötä vanha liikennerikkomus -niminen rikos muuttui samannimiseksi hallinnolliseksi rikkomukseksi, jonka soveltamisalueesta nyt kiistellään.

Asiantuntijan arvion mukaan uuteen lakiin jäi valuvikaa. Liikenneoikeuteen perehtynyt asiantuntija, asianajaja Risto Tuori tuo esiin, että sakotusta koskevat lainmuutokset ja uusi tieliikennelaki ovat muuttaneet olennaisesti rikkomuksesta epäillyn oikeusasemaa.

Nyt on siis käytäntönä, että liikennevirhemaksusta valitetaan hallinto-oikeuteen, joka perii valituksen käsittelystä 260 euron oikeudenkäyntimaksun.

– Sitä ei määrätä oikeusapua saavalle henkilölle eikä silloin, jos hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi, eli hyväksyy valittajan vaatimukset. Käräjäoikeus sen sijaan ei peri oikeudenkäyntimaksua sakkoa koskevassa rikosasiassa silloin, kun syyttäjä ajaa syytettä, Tuori selvittää.

Uuden tieliikennelain mukanaan tuoma liikennevirhemaksu korvasi rikesakkojärjestelmän liikennerikkomusten osalta. Liikennevirhemaksu ei ole sakko, vaan ”hallinnollinen maksuseuraamus lainvastaisesta menettelystä.” Tyypillisimmin poliisi määrää liikennevirhemaksun vähäisistä rikkomuksista, jotka todetaan liikennevalvonnassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Valuvika johtaa kummallisuuksiin

Risto Tuori pitää uuden lain pahimpana valuvikana kummallista tilannetta, jossa yli 20 km/h ylinopeus voi jäädä kokonaan rankaisematta silloin, jos teko ei ole ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa.

– Ensimmäinen tällainen tapaus on tutkittu Pohjois-Savon käräjäoikeudessa ja asiaan saataneen jossakin vaiheessa hovioikeuden ratkaisu, Tuori kertoo.

Tuorin mukaan etenkin automaattisessa kameravalvonnassa voi poliisin olla vaikea pelkän kuvan ja ajankohdan perusteella osoittaa teon vaarallisuutta, minkä vuoksi näissä tilanteissa epäillyn olisi perusteltua valittaa sakosta.

– Toisaalta ei poliisikaan saisi sakkoa tarjota, jos selkeästi kysymys on teosta, josta ei rangaista, Tuori kiteyttää.

Tuorin mukaan poliisin ohjeistuksessa ei ole otettu edellä mainittua ongelmaa huomioon, vaan esimerkiksi liikenne- ja viestintävirasto Traficomin sivustolla olevan poliisilta saadun ohjeen mukaan yli 20 km/h ylinopeuksista seuraisi aina vähintään päiväsakkorangaistus.

– Poliisin ohjeistuksella ei voida kategorisesti määritellä, millä ylinopeudella sinänsä kielletty liikennerikkomus muuttuukin rangaistavaksi ylinopeusrikkomukseksi. Vaaran vähäisyyttä arvioidaan kaavalla vaaran todennäköisyys x vaaran vakavuus, Tuori linjaa.

Kameravalvonta_peltipoliisi

Poliisitarkastaja: ei ole valuvikaa

Poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta on eri mieltä valuviasta.

– Ei ole kyse tieliikennelain valuviasta. Yhtenä argumenttina on pidetty muun muassa sitä, että tieliikennelaki ei muuttanut rikoslain soveltamiskäytäntöä ja siksi yli 20 km/h -ylinopeus ei voi kategorisesti olla liikenneturvallisuuden vaarantaminen, Arvelin toteaa.

Myös Arvelin odottaa millainen päätös oikeudesta aikanaan tulee prosessista, joka alkoi Pohjois-Savon käräjäoikeudesta.

– Käräjäoikeus katsoi, että teko oli rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentin mukainen liikenneturvallisuuden vaarantaminen, mutta teko oli omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäistä vaaraa. Tätä asiaa ollaan käsitykseni mukaan puimassa uudemman kerran Itä-Suomen hovioikeudessa, mikä onkin hyvä, koska asia ei ole millään muotoa noin yksinkertainen.

Arvelinin mukaan yli 20 km/h -ylinopeuksia tulee nykyisin arvioida yksistään rikoslain liikennerikoksia koskevien säännösten perusteella, ellei teko jostain syystä ole törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Koska liikenneturvallisuuden vaarantamista?

Rikoslain ja uuden tieliikennelain yhteensovittamisen perusteet kulminoituvat Arvelinin mukaan lopulta siihen, onko 21 km/h -ylinopeus teko, joka kuuluu arvioida rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

– Juuri tätä lainsäätäjä on tarkoittanut ja juuri siitä yhteensovittamisessa on kyse. Myös tätä pidetään poliisitoiminnassa nykyisin lähtökohtana, Arvelin linjaa kantanaan.

Poliisi_Talvipyöräily_2019_AH

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nopeuden suhde teon vaarallisuuteen

Arvelin tähdentää myös sitä, että liikenneturvallisuuden vaarantaminen on hyvin olosuhdesidonnainen rikos.

– Pelkästä ylinopeudesta puhuminen numeerisena arvona saattaa hämärtää nopeusylityksen vaarallisuuden. Varsinkin suuremmilla nopeusrajoituksilla pelkistä numeroista puhuminen hämärtää nopeuden merkitystä entisestään.

Arvelinin mukaan kysymys on siitä, että nopeuden suhde teon vaarallisuuteen pitää tuoda näkyvämmin esille. Arvelin ottaa esimerkiksi sen, että pihakadun 20 km/h -rajoituksella 21 km/h- ylinopeus on yli kaksinkertainen ylinopeus.

– Vastaavan ylinopeuden suhteellinen suuruus 30—50 km/h -rajoituksilla on edelleen merkittävä, minkä lisäksi se vaikuttaa jo olennaisesti kuljettajan pysähtymismatkaan ja sitä kautta törmäämisnopeuteen.

Arvelinin mukaan koko keskustelun kovinta ydintä on se, että miten 21 km/h -ylinopeus näkyy maantienopeuksissa, esimerkiksi 80 km/h -rajoitusalueella.

– Tällainen ylitys on ollut yli viidenneksen suhteessa nopeusrajoitukseen (26 prosenttia). Pysähtymismatka (reaktiomatka + jarrutusmatka) hyvissä olosuhteissa on noussut melkein puolet (50 metristä 70 metriin) ja jalankulkijan kuoleman todennäköisyys törmäystilanteessa on noussut alle 60 prosentista melkein 100 prosenttiin. Nämä ovat kumoamattomia fysiikan lakeja. Tästä syystä ylinopeus on vaarallista, mutta kaikesta huolimatta tämä keskustelu aina päätyy pohtimaan sitä, onko ylinopeus vaarallista vai ei, Arvelin toteaa.

Arvelinilla on tulkintatarpeisiin ratkaisuehdotus.

– Rikoslain 23 luvun 1 §:n 3 momentin poistaminen selkeyttäisi tilannetta, koska nyt sen tarkoitusta kahden seuraamusjärjestelmän yhteensovittamisessa ei tunnisteta. Ja tietysti, jos edellä mainitussa rikosasiassa hovioikeus toteaa tieliikennelain ja rikoslain seuraamusjärjestelmien olevan ongelmallisia, tarkoittaa se myös uusien näkökulmien omaksumista poliisissa, mutta varmasti myös lainsäädännön valmistelua liikenne- ja viestintäministeriössä ja oikeusministeriössä.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto

Lue lisää

Kaikki artikkelit

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi