Auto kerää tärkeää kolaritietoa – mutta kuka omistaa datan?

Onnettomuustutkijoiden on tärkeää saada käyttöön auton keräämää tietoa, jota ovat ajonopeudet, kiihtyvyydet, moottorin kierrosluku, jarrutusten kesto ja voimakkuus sekä monet muut kuljettajan eri ajotilanteissa tekemät ratkaisut.

Autot keräävät ja tallentavat runsaasti erilaista ajonaikaista tietoa, josta on hyötyä myös jälkikäteisessä onnettomuustutkinnassa.

Onnettomuustietoinstituutin teknologiapäällikkö, tekniikan tohtori Tapio Koisaari on väitöstyönsäkin kautta perehtynyt syvällisesti nykyautojen turvajärjestelmiin. Valtaosa niiden toiminnasta perustuu tietoa kerääviin antureihin.

Kerätty tieto rekisteröityy auton mustaan laatikkoon eli EDR-yksikköön. EDR kerää tietoa hetkestä ennen kolaria, kolarin aikana ja hetkistä kolarin jälkeen. Näitä tietoja ovat muun muassa ajonopeudet, kiihtyvyydet, moottorin kierrosluku, jarrutusten kesto ja voimakkuus sekä monet muut kuljettajan eri ajotilanteissa tekemät ratkaisut. Tiedot säilöö yleensä SRS-ohjausyksikkö eli passiivisten turvajärjestelmien ja airbagin ohjausyksikkö.

– Onnettomuustutkinnalle tiedot ovat arvokkaita, ne voivat paljastaa kolariin johtaneet juurisyyt tai osan syistä. Mitä pidemmälle ajamisen automaatio kehittyy, sitä kriittisempiä ajoneuvoon tallentuneet tiedot ovat tutkinnalle.

Kuka omistaa datan?

Tilanne mutkistuu, jos ryhdytään pohtimaan esimerkiksi kuluttajan oikeuksia ja yksityisyyden suojaa sekä kuka auton keräämän datan omistaa, ja kuka siitä saa ja voi hyötyä.

– Parhaillaan valmistellaan EU-tason sääntelyä asioiden internetin laitteista, joihin autokin luetaan. Sen lisäksi valmistellaan ajoneuvoja koskevaa erityissääntelyä, joskin tässä hankkeessa on ollut paljon mutkia ja uusia ilmenee jatkuvasti.

Koisaaren mukaan teoria on sinänsä selvä, eli kuluttaja omistaa oman datansa, mutta käytäntöjen hakemiseen menee aikaa.

– Käsitteellisesti aletaan liukua datan omistamisen ajatuksesta siihen, ettei dataa edes voi ”omistaa”. Kyse on lähinnä siitä, että ketä koskevasta datasta on kysymys ja kuka siitä saa taloudellisesti hyötyä. Hyödyn lisäksi tulevat toki myös kustannukset, jotka datan käsittelystä koituvat.

Sääntely valmistelussa

Koisaaren mukaan nyt valmisteltava sääntely tarkoittaisi todennäköisesti erilaista teknistä ratkaisua datan jakamiseen siihen nähden, mitä autoala on tähän asti valmistellut. Sen lisäksi pöydällä ovat muun muassa tiedon luovuttamisen sopimuskäytännöt ja datan markkinahinnan hakeminen.

– Viimeisimpänä on väännetty itse tiedon hyödyntämisen keinoista ja rajoituksista, jotka ovat viimeisimmässä luonnoksessa jo yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR) tiukempia. Näin ei toki tulisi olla, Koisaari linjaa.

Datan oltava hyvälaatuista

– Nykytilanteessa datalle ei ole vielä muodostunut toimivaa markkinaa. Autojen valmistajat ja valitut sopimuskumppanit pääsevät hyödyntämään hyvälaatuista dataa, mutta kaikille avoimilla markkinapaikoilla oleva data ei ole ollut esimerkiksi vakuutussektorin kannalta ominaisuuksiltaan riittävää, Koisaari erittelee.

Kilpailu luo haasteita

Koisaaren mukaan kiperimmät ongelmat alkavat, kun auton valmistaja alkaa hyödyntää tietoa toimialalla, jolla on vaihtoehtoisiakin toimijoita.

– Esimerkiksi Tesla on alkanut tarjota omaan dataansa perustuvia vakuutustuotteita (ulkomailla). Kuluttajan kannalta tämä järjestely ei tuota reilua kilpailutilannetta. Toimivassa järjestelmässä usea toimija kilpailee saman datan päälle tehdyillä palveluilla – paras voittakoon.

Periaate voi olla selkeä: kyse on asiakkaan tiedoista, jonka tulisi saada päättää niiden käytöstä. Käytännöt tuovat mutkia matkaan.

– Auton tapauksessa tästä tulee ongelma: miten tavoitamme kulloisenkin (auton kannalta) oleellisen henkilön? Auton omistajan tai haltijan kanssa tehty sopimus ei oikein voi velvoittaa kaikkia kuljettajia.

– ”Autoa käyttämällä hyväksyt ehdot” -tyyppinen ratkaisu ei sekään taida olla pätevä ja kattava esimerkiksi autossa matkustavien oikeuksien osalta.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Shutterstock