Kauheata – ja ihanaa: tässäkö on Euroopan tulevaisuus?

25.5.2025

Matkailu

Teksti Vesa Eskola

Kuva Vesa Eskola

Aina silloin tällöin elämässä sitä törmää paikkoihin, jotka valloittavat erikoisuudellaan. Ne pysäyttävät. Useimmin kyseessä on luonnon ihmeellisyys tai ihmisten saavutukset – joskus molemmat yhdessä.

Palanen Saksan teollista historiaa vaiko rappioromantiikkaa? Kulttuuriperintö vaiko elävä muistutus ihmisten luonteesta?

Duisburg Ruhrin alueella oli pitkään Saksan teollisuuden kivijalkoja. Ruhrin kivihiili sekä rauta- ja terästeollisuus pyörittivät Saksan teollisuutta toistasataa vuotta.

Nykyään yhdellä vanhalla ison tehdasalueella toimii varsin erikoinen ja omalla erilaisella tavallaan viehättävä puisto: Landschaftspark Duisburg-Nord.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kun teollisuuden jättiläiset heräsivät

Eletään viime vuosisadan alkuhetkiä. Rautaa ja terästä kuluu, kun maailmaa rakennetaan teollisen hengen mukaisesti. August Thyssen perustaa vuonna 1902 tehtaan hieman Duisburgin pohjoispuolelle tuottamaan riittävästi raaka-ainetta Bruckhausenissa sekä Styrumissa sijaitsevien Siemens-Martinin terästehtaiden pyörittämiseen.

Tehdas aloittaa toimintansa 16. toukokuuta 1903 masuuni 1:n puhalluksella. Tehtaassa on yhteensä viisi masuunia, ja ovat toiminnassa yli 80 vuotta. Sinä aikana ne tuottavat yhteensä 37 miljoonaa tonnia raakarautaa. Masuunissahan rautamalmin sisältämä rauta sulatetaan irti malmista ja hapettenut eli ”ruostunut” osa raudasta pelkistetään hiilen sekä hiilimonoksidin avulla puhtaaksi raudaksi.

Tämä on tietysti likaista hommaa. Ilmanlaatu Ruhrin alueella ei ole tunnetusti hyvä. Ilmassa on niin paljon tavaraa, että auringonlaskut ovat välillä spektaakkelimaisia, kun koko taivas hohkaa punaisena. Vastaavasti tehtaiden työläiset joutuvat pesemään kaikki vihanneksensa ja hedelmänsä moneen kertaan ennen kuin ne näyttävät syömäkelpoisilta.

Masuuni numero 3 puretaan vuonna 1968 ja masuuni numero 4 vuonna 1970. Masuunit 1 ja 2 suljetaan molemmat vuonna 1982. Ainoastaan uusin, vasta vuonna 1973 rakennettu masuuni numero 5 jää toimintaan. Sekin suljetaan lopulta vuonna 1985. Euroopan teräsmarkkinat eivät vedä enää entiseen malliin, tehtaat tuottavat liikaa tavaraa. Eurooppa elää siirtymää teollisuusmaanosasta kohti palveluyhteiskuntaa. Toimistohommat kiinnostavat haalarihommia enemmän.

Luonto voittaa

Noin 40 vuotta sen jälkeen, kun viimeinen masuuni on viilentynyt, luonto rehottaa. Etenkin tehdasalueen takana oleva maisema hehkuu näin loppukeväästä raikkaan vihreänä.

Kasvillisuuden peittämät teollisuusrakennelmat ovat jotenkin surullinen mutta samalla positiivinen näky. Luontoäiti ottaa omansa takaisin.

Vanha tehdasalue on nykyään moninaisessa käytössä. Se toimii puistona, jossa kaikki voivat kulkea vapaasti. Ainoastaan tehdasalueen vaarallisimmat osat on suljettu yleisöltä.

Alueella on myös runsaasti erilaisia aktiviteettejä. Kesäisin eräässä tehdashallissa toimii elokuvateatteri. Myös muunlaista kulttuuritoimintaa on runsaasti.

Vanhat seinät toimivat kiipeilijöiden harrastuspaikkana. Erilaisia reittejä kulkee pitkin poikin satoja.

Osa reiteistä on helppoja, melkein kaikille sopivia. Vaikeimmat reitit vaativat puolestaan jo pidempää harrastustaustaa.

Lapsille on leikkipuistoja hauskoine liukuratoineen. On hienoa nähdä, miten vanhat rakennukset ja alueet ovat hyötykäytössä ihmisten virkistämisessä.

Viimeinen ponnistus

Niille, joita korkeat paikat eivät huimaa tai loputtomien portaiden kiipeäminen ei haittaa, korkeimman tehdasrakennuksen päälle pääsee kapuamaan. Kiivettävää riittää 70 metrin edestä. Se kannattaa.

Ylhäältä aukeaa upea näköala ympäröivään Ruhrin alueeseen. Näky on yllättävän vihreä. Maisemaa halkovat suuret putket ovat ehkä selkein täällä aikoinaan vaikuttaneesta kulttuurista ympäristöön jäänyt näky.

Tehtaiden väliä kulkevia kiskoja on peitetty ja tasoitettu, niillä kulkee nykyisin kävely- ja pyöräteitä. Pyörä onkin ehdottomasti paras väline täällä liikkumiseen ja alueen vanhaan teollisuuskulttuuriin tutustumiseen. Monissa vanhoissa rakennuksissa on upeaa kulttuuritoimintaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaupunki joka pesi kasvonsa

Jos aika antaa periksi, kannattaa piipahtaa myös Duisburgissa. Ruhr oli myöhäiselle keskiajalle asti pitkälti köyhää maaseutua, poikkeuksena tietysti joen varteen kasvaneet isommat kauppapaikat tärkeimpien kauppareittien varrelle. Besserwissereille kerrottakoon, että Duisburg oli aikoinaan hansakaupunki.

Teollisuus nousi Duisburgissa merkittävään rooliin jo 1600-luvun lopulla, kun tekstiili- ja tupakkateollisuus alkoivat vallata jalansijaa Euroopassa. Ja kun Thyssenin ja Kruppin suvut alkoivat rakentaa alueelle rauta- ja terästeollisuutta 1800-luvulla, Duisburgin merkitys vain kasvoi.

Kaupunki oli luonnollisesti likainen, eikä mitenkään turisteja houkutteleva. Vanhojen saksalaisten dekkareiden ystävät muistavat murhaetsivä Horst Schimanskin ja hänen aikaisensa Duisburgin.

Duisburgissa oli esimerkiksi maailman suurin sisävesisatama, jonka kautta kulki paljon muutakin kuin pelkkää hiiltä, rautaa ja terästä. Nykyisin liikennettä ei tietenkään ole enää entiseen malliin, kun teollisuutta on ajettu alas. Sen sijaan Reinin varteen on ilmestynyt hienona pyöräteitä, rantalentiskenttiä ja muuta virkistystoimintaa.

Ruhr on siis pessyt kasvonsa, ja Duisburg on tästä paras esimerkki. Kaupungissa asuu nykyisin noin puoli miljoonaa ihmistä, ja luku on koko 2000-luvun laskeva.

Ja jos vanhan teollisuusalueen puiston haluaa nähdä parhaassa valossa, kannattaa saapua paikalle viikonloppuna illan hämärtyessä. Silloin alue loimottelee komeissa eri väreissä, kun vihreät, siniset ja punaiset lamput maalaavat vanhasta tehtaasta taideteoksen.

Landschaftspark Duisburg-Nord -puiston kotisivut: https://www.landschaftspark.de/en/