Kuinka kiistää sakko tai liikennevirhemaksu?

Autoilija on saanut sakon tai liikennevirhemaksun, mutta pitää seurausta epäreiluna tai vääränä. Kerromme kuinka silloin tulisi toimia.

Uusi tieliikennelaki tuli voimaan viime vuoden kesäkuussa ja toi mukanaan liikennevirhemaksun, joka korvasi rikesakkojärjestelmän liikennerikkomusten osalta.

Liikennevirhemaksu ei ole sakko, vaan ”hallinnollinen maksuseuraamus lainvastaisesta menettelystä.” Tyypillisimmin poliisi määrää liikennevirhemaksun vähäisistä rikkomuksista, jotka todetaan liikennevalvonnassa.

Mutta kuinka tulisi toimia, mikäli pitää saatua seurausta kohtuuttomana, epäreiluna tai vääränä. Kuinka kiistää sakko tai liikennevirhemaksu ja miten voi hakea asiassa oikaisua?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Monta kysymystä, kattavat vastaukset

Kysyimme toimintaohjeita liikenneoikeuteen perehtyneeltä asiantuntijalta, asianajaja Risto Tuorilta, joka toimii myös Liikenneoikeusyhdistyksen puheenjohtajana.

Kuinka toimin, jos haluan kiistää saamani liikennevirhemaksun?

Liikennevirhemaksu on hallinnollinen seuraamus, josta voi tehdä oikaisuvaatimuksen liikennevirhemaksun määränneelle viranomaiselle, joka voi olla poliisi, rajavartiolaitos ja eräissä asioissa Tulli. Tarkemmat oikaisuvaatimuksen ohjeet annetaan liikennevirhemaksua koskevassa päätöksessä.

Voiko oikaisuvaatimuksen tehdä sähköpostitse?

Liikennevirhemaksua koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti (sähköpostikin riittää) 30 päivän kuluessa liikennevirhemaksun tiedoksiannosta ja siinä on ilmoitettava päätös, johon vaaditaan oikaisua, sekä se, mitä ja millä perusteilla oikaisua vaaditaan. Jos oikaisuvaatimusta ei hyväksytä, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa oikaisupäätöksen tiedoksisaamisesta.

Ovatko sakot erilaisia luonteeltaan?

Kyllä. Sakkomenettelyssä voi olla kysymys sakkomääräyksestä, sakkovaatimuksesta, rangaistusvaatimuksesta tai rangaistusmääräyksestä. Menettely edellyttää kaikissa tapauksissa, että rikkomuksesta epäilty luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen sakotusmenettelyssä. Suostumus ei merkitse itse sakon hyväksymistä ja sen voi kirjallisesti peruuttaa niin kauan, kuin asiaa ei ole ratkaistu. Silloin asia siirtyy syyteharkintaan.

Miten nämä menettelyt eroavat toisistaan?

Sakkomääräys on poliisin antama ulosottokelpoinen sakotuspäätös. Sakkomääräystä ei voida antaa, jos rangaistus on yli 20 päiväsakkoa tai epäilty pyytää päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen muuttamista. Silloin annetaan sakkovaatimus, joka lähetetään syyttäjän vahvistettavaksi rangaistusmääräyksellä. Epäilty voi vielä tässä vaiheessa esittää syyttäjälle selvitystä sakotuksen perusteista.

Jos epäilty ei anna lainkaan suostumusta sakkomenettelyyn, niin hänelle voidaan silti antaa tiedoksi rangaistusvaatimus siltä varalta, että hän maksamalla sakon hyväksyisi sakkomenettelyn. Silloin asia ratkaistaan rangaistusmääräyksellä. Muussa tapauksessa syyttäjä päättää syytteen nostamisesta käräjäoikeudessa

Mistä haetaan muutosta sakotusasiassa?

Sakkovaatimus ja rangaistusvaatimus eivät ole sellaisia päätöksiä, joista voisi valittaa. Poliisin antamaan sakkomääräykseen voi hakea muutosta käräjäoikeudelta 30 päivän kuluessa sakkomääräyksen tiedoksiannosta. Jos epäilty on tyytymätön vain päiväsakon rahamäärään, sen muuttamista voi vaatia esittämällä tuloselvityksen asianomaiselle syyttäjälle kahden viikon kuluessa sakkomääräyksen antamisesta. Rangaistusmääräykseen voi hakea muutosta käräjäoikeudelta 60 päivän kuluessa suostumuksen antopäivästä, kuitenkin aina 30 päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

Miten on autoilijan oikeusturvan kanssa?

Kysyimme asianajaja Risto Tuorilta myös laajempia arvioita ja näkemyksiä autoilijan oikeusturvasta ja edellytyksistä tuoda oma kantansa esiin rikosasian käsittelyn eri vaiheissa.

Onko suomalaisen autoilijan oikeusturva sakotusasioissa kohdallaan?

Suomalainen poliisi toimii pääasiallisesti asianmukaisesti, mutta tietenkin poliisin näkemys tapahtumista saattaa toisinaan olla erilainen kuin rikkomuksesta epäillyllä. Siksi on tärkeätä, että epäilty jo poliisitutkinnassa kertoo tarkasti oman käsityksensä tapahtumasta ja pyrkii saamaan näyttöäkin, esimerkiksi henkilötodistajia, valokuvia tms. kantansa tueksi.

Onko näyttö se ratkaisevin asia?

Juuri tämä on keskeistä. Rikosasiassa poliisin ja syyttäjän asia on näyttää epäilty rikkomus tapahtuneeksi. Epäilty puolestaan voi ja usein on syytäkin esittää vastanäyttöä. Lopputulos riippuu useimmiten juuri näytöstä ja sen harkinnasta.

Onko uusi tieliikennelaki jotenkin muuttanut asetelmia?

Kyllä. Lievät liikennerikkomukset sanktioidaan liikennevirhemaksulla, ellei teko ole rikoslain 23 luvussa tarkoitettu liikennerikos. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että ns. peltikolareissa ei kirjata rikosilmoitusta eikä suoriteta esitutkintaa, jolloin niiden osalta syyllisyyskysymysten selvittely saattaa jäädä puutteelliseksi riippuen asianosaisten omasta aktiivisuudesta. Yli 21 km/h ylinopeusrikkomus voi edelleenkin jäädä sanktiotta.

Maksaako liikennevirhemaksusta valittaminen?

Liikennevirhemaksusta valitetaan hallinto-oikeuteen, joka perii valituksen käsittelystä 260 euron oikeudenkäyntimaksun. Sitä ei määrätä oikeusapua saavalle henkilölle eikä silloin, jos hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi eli hyväksyy valittajan vaatimukset. Käräjäoikeus sen sijaan ei peri oikeudenkäyntimaksua sakkoa koskevassa rikosasiassa silloin, kun syyttäjä ajaa syytettä.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuvat: Moottorin arkisto

a:2:{i:0;s:5:"91210";i:1;s:5:"93377";}