Lisää rahaa radoille, mutta kuinka käy teiden?

näin suomalaiset liikkuvat koronan aikaan

Tieliikenne kattaa ylivoimaisesti suurimman osan niin yritysten kuin yksityishenkilöiden liikkumisesta, muistuttaa Autoliitto. Teiden kunto ja elinkeinoelämän liikkumistarpeet huolettavat myös kuljetusalaa.

Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnittelu on sanahirviö, jonka saavutukset vaikuttavat kaikkien suomalaisten arkeen. 12-vuotinen suunnitelma linjaa, mitkä ovat liikenteen tulevaisuuden toimintaedellytykset, miten eri liikenneväyliin ollaan satsaamassa veroeuroja.

Parlamentaarisesti kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa työstettävän ja vasta julkitulleen suunnitelmaluonnoksen perusteella väylänpidon rahoitusta kohdistettaisiin tulevaisuudessa nykyistä enemmän rataverkolle. Painopisteen muuttaminen ei saa Autoliitolta ymmärrystä.

– On syytä kysyä, onko väylänpidon rahanjaon kaavailtu muutos perusteltua ihmisten arkikäyttäytymisen, elinkeinoelämän tarpeiden tai tutkimustiedon näkökulmista. On outoa, että valtiovalta satsaa raideliikenteeseen niin vahvasti, se kun edustaa tutkimuksen mukaan vain noin viittä prosenttia liikutuista henkilökilometreistä, Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen kummeksuu.

– Teiden kunnon kohentaminen on ensiarvoisen tärkeä investointikohde tulevina vuosina.

Viestintä- ja liikenneministeri Timo Harakka (sd.) on muistuttanut, että suunnitelmatyö on vielä kesken. Hän toppuuttele teiden kunnosta huolestuneita toteamalla, että hallituksen tekemä, vuosittainen 300 miljoonan euron lisäys perusväylänpitoon kääntää teiden korjausvelan laskuun.

Raiteisiin satsataan yhä isompi osuus rahoituksesta, mutta ministerin mukaan tavoitteena on väylärahojen määrän kasvu, jolloin tieverkon rahoituksen ei pitäisi vähentyä.

– Tienpitoon menee ensi vuoden budjetissa noin 55 prosenttia ja radanpitoon hieman vähemmän. Tämä suhde hieman tasoittuu vuosien mittaan, ministeri arvioi.

Tolvasen mukaan rahoitussuhteen muutos ei ole oikea, järkevä tai tavoiteltava suunta.

– Suomi ja suomalaiset liikkuvat aivan valtaosin kumipyörillä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tieliikenne ylivoimaisen suosittua

Autoliiton näkemyksen mukaan tieliikenteen sujuvuuden varmistaminen on ihmisten arjen sujumisen sekä Suomen kansantalouden kannalta elintärkeää. Teiden kuntoon ja liikennöitävyyteen kuten matka-aikoihin ja liikenneympäristön turvallisuuteen on syytä kiinnittää huomiota.

– Tieliikenne kattaa ylivoimaisesti suurimman osan niin yritysten kuin yksityishenkilöiden liikkumisesta. Eikä ole näköpiirissä, että eri kulkutapojen väliset suhteet olisivat millään toimenpitein merkittävästi lähitulevaisuudessa muuttumassa, Autoliiton Jukka Tolvanen muistuttaa.

– Tieliikenteen osuus henkilöliikenteestä eli kuljetuista kilometreistä on 93 prosenttia kaikesta liikkumisesta, tämän soisi näkyvän myös valtion väylien kunnostusrahojen jaossa.

Tolvanen viittaa Liikenneviraston (nykyisin Väylävirasto) Henkilöliikennetutkimukseen, jonka mukaan ihmisten kulkutapana (kuljettajana tai matkustajana) henkilöauto on suosituin: sen osuus on 79 prosenttia. Vastaavasti julkisen liikenteen osuus on yhteensä 14 prosenttia, josta raideliikenteen osuus on viisi prosenttia.

Suomalaiset liikkuvat keskimäärin 41 kilometriä vuorokaudessa. Samaisen tutkimuksen mukaan neljä viidesosaa kuljetuista kilometreistä tehdään henkilö- ja pakettiautoilla joko kuljettajana tai matkustajana. Jäljellä jäävä viidennes jakaantuu kaikkien muiden liikkumistapojen kuten joukkoliikenteen ja pyöräilyn tai kävelyn kesken.

Helsingin seudulla liikutaan henkilöautolla 38,7-prosenttisesti – junalla 5,2-prosenttisesti

Helsingin seudulla asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. HSL:n vuoden 2018 Liikkumistutkimus kertoo maan väkirikkaimman alueen arkiliikkumisesta. Helsingin seudun asukkaiden arkipäivisin seudun sisällä tekemien matkojen kulkutapajakauma on seuraava: henkilöauto 38,7 prosenttia, kävely 28,8 prosenttia, joukkoliikenne 21,8 prosenttia, pyöräily 9,5 prosenttia, muu 1 prosentti. Joukkoliikenteen suosikki on linja-auto, jolla prosentuaalinen kulkutapaosuus on 8,8 prosenttia, junan osuus jää 5,2 prosenttiin.

Autoilu on arkitarve, ei itseisarvo

Henkilöliikennetutkimuksen mukaan suomalaisten kotimaanmatkoista 67 prosenttia on kotoa tai vakinaisesta asunnosta alkavia tai sinne päättyviä. Yleisimpiä matkakohteita ovat työpaikka, päivittäistavarakauppa ja vierailupaikka.

Liikenne ja autoilu eivät ole Tolvasen mukaan itseisarvo, vaan liikenne syntyy rakennetun ympäristön ehdoilla. Mitä hajanaisempi yhteiskuntarakenne on, sitä enemmän on liikennettä. Yhteiskunta päättämä rakennettu ympäristö määrittää, paljonko ja minkälaista liikennettä minnekin syntyy, olipa liikkuja yksityinen kansalainen tai elinkeinoelämä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

SKAL: tiet ovat logistiikan elinehto

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry tähdentää, että Suomen menestyksen edellytys on toimiva tieverkko, joka on myös tehokkaan logistiikan elinehto.

– Asvaltoinnin osalta korjausvelan taittaminen vaatii vähintään 4 000 tiekilometrin päällystämistä vuodessa. Tiestöstä huolehtiminen on sekä ympäristöteko että hyvinvointiteko. Parempi tie merkitsee tienkäyttäjille lisääntyvää turvallisuutta ja työhyvinvointia sekä pienenevää polttoaineen kulutusta ja ilmastokuormitusta. Nämä tosiasiat tulee tunnustaa liikennepoliittisessa päätöksenteossa, muistuttaa SKAL tuoreessa kannanotossaan.

Autoliiton Jukka Tolvanen on samoilla linjoilla.

– On hyvä mieltää, että valtaosin, 65 prosenttisesti, tavara liikkuu Suomessa kumipyörin, ja jos lasketaan tavaraliikenteen kuljetuksen tonneittain, on maantiekuljetusten merkitys vieläkin suurempi.

Tolvanen tuo esiin, ettei ole pitkän päälle järkevää myöskään ilmastotavoitteiden kannalta, jos esimerkiksi kehnokuntoisten siltojen vuoksi asetetut painorajoitukset johtavat siihen, että tavarakuljetukset joutuvat valitsemaan matkaa pidentäviä ja aikaa syöviä kiertoreittejä.

SKAL:n edunvalvontajohtaja Ari Herrala muistutti Ylen nettiuutisessa, että ratojen suosiminen tarkoittaa pääasiassa henkilöliikenteen ja työmatkaliikenteen edistämistä. Herralan mukaan esimerkiksi päivittäistavarakauppa tarvitsee tehokkaat yhteydet pääkaupunkiseudun keskusvarastojen ja eri maakuntien jakelukeskusten välille päätieverkolla.

Rataverkolle lisää 170 miljoonaa euroa – maanteillä tarve 2–3 miljardille eurolle

Suunnitelmaluonnoksen mukaan pääväyläverkolle ja vähäliikenteisellekin rataverkolle kohdistuu suunnittelukaudella merkittäviä peruskorjaus- ja parantamistarpeita. Korjaus- ja parantamisrahoitus kasvaisi suunnittelukauden loppua kohti niin, että vuonna 2032 käytössä on jopa noin 170 miljoona euroa enemmän rahoitusta kuin nykytilanteessa.

Toisaalta maanteiden pääväylien merkittävimmät investointitarpeet ovat noin 2–3 miljardia euroa seuraavan noin 10 vuoden aikana.

Suunnitelmaluonnoksessa myönnetään, että maanteiden rahoituksen nouseminen suunnittelukauden loppua mahdollistaa korjausvelan lyhentämisen, mutta hyvin rajallisesti liikenneverkon parantamista tai kehittämistä. Toteuttamatta siis jää esimerkiksi elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta merkittäviä parantamiskohteita, akuutissa korjaustarpeessa olevia isoja siltoja sekä paljon muita pieniä kustannustehokkaita toimenpiteitä.

– Teiden kunnossapito tarvitsee riittävästi rahaa valtionkirstusta. On hullua, jos vuotavaa kattoa ei korjata ajoissa: mitä kehnompaan kuntoon tiet pääsevät, sen kalliimmaksi niiden korjaus käy, Autoliiton Jukka Tolvanen linjaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto