Sherlock Holmesin jalanjäljillä Sveitsissä

Sherlock Holmes on kuollut – toistaiseksi. Arthur Conan Doyle halusi tapattaa sankarietsivänsä, ja paikaksi hän valitsi Keski-Sveitsissä sijaitsevan pienen Meiringenin kylän sen laitamilla sijaitsevien Reichenbachin putousten vuoksi.

Mikä onkaan klassisempi tapa tappaa koko kansan suuri sankari kuin syöstä hänen kuolemaansa yhdessä verivihollisensa kanssa näiden viimeisen suuren taistelun loppuhuipennuksena.

Doylen idea oli nerokas, ja tuo joulukuussa 1893 Strand-lehdessä ilmestynyt novelli Viimeinen tapaus oli oman aikansa kohukirjoituksia. Sen oli myös tarkoitus jäädä viimeiseksi Holmes-novelliksi. No, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan…

Lukijoiden reaktiot olivat tyrmistyneitä. Moni peruutti lehden tilauksen protestina. Ihmiset kantoivat jopa surunauhoja käsivarsissaan. Koskaan aikaisemmin ei oltu koettu mitään vastaavaa fiktiiviseen hahmoon liittyvää. Voidaan puhua jopa hysteriasta.

Meiringenista novelli teki kertaheitolla maailmankuulun paikkakunnan. Onneksi paikka on nätti, ja vuorten ympäröimänä myös sopivan majesteettinen tällaisen fiktiivisen taiston kulissiksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Oikea museo fiktiiviselle hahmolle

Meiringeniin 4.5. 1991 avattu museo on erinomainen todistus siitä, että Sherlock Holmes on elämää suurempi hahmo. Ei maailmassa kuitenkaan ole kovin montaa fiktiivistä hahmoa, jolle on pystytetty oma museo.

Museo toimii englantilaisen kirkon kellarissa, eikä se ole kovin iso. Päänäyttämönä toimii lasiseinän taakse rakennettu kopio Holmesin ja Watsonin olohuoneesta Baker Street 221B:ssä. Olohuone on kalustettu autenttisilla Holmesin ajan eli viktoriaanisilla esineillä, osa niistä on kuulunut jopa Doylelle itselleen.

Olohuoneen ulkopuolella on lasivitriinejä, joissa on lisää Doyleen ja Holmesiin liittyviä esineitä.

Museon ulkopuolella on pieni puisto, jossa on Holmesin patsas.

Ja totta kai väsyneille matkaajille löytyy myös yösija Sherlock Holmes -hotellista. Se ei kuitenkaan ole se samaa Englischer Hof, missä Holmes ja Watson yöpyivät, vaan se edustaa selvästi uudempaa aikakautta.

Funikulaarilla putouksille

Museota ja muistokävelyä suuremman vaikutuksen tekee kuitenkin vierailu Reichenbachin vesiputouksille, jonne päästään kätevästi vuonna 1899 valmistunutta minirautatietä pitkin funikulaarin kyydissä. 714 metrin matkalla kiivetään 244 metriä. Matka kestää seitsemän minuuttia.

Reichenbachin putoukset ovat vaikuttavat ja ne koostuvat kolmesta erillisestä putouksesta. Näistä ylin on suurin, ja sillä on korkeutta noin 120 metriä.