Tarkastaja Turkula – ajo-ominaisuuksissa yhä toivomisen varaa

Ajettavuuden ja ohjauksen arvostelu ei käy teknisesti mittaamalla. Arvostelu perustuu pitkälti koeajajan kokemukseen ja arviointikykyihin erilaisissa ajotilanteissa.

Tunnoton, tahmea, huonosti keskittävä, teennäisen jäykkä tai ylikevyt ohjaus heikentää tuntumaa tiehen.

Huono ohjaus pilaa ajonautinnon, suuntavakauden ja hallittavuuden etenkin liukkaalla ja äkkitilanteissa.

Autoissa on eroja. Esimerkiksi Volkswagenin autojen ajettavuudessa painottuvat luotettavuus ja hyväntahtoisuus: hallittavuus on mahdollisimman varmaa ja yllätyksetöntä eri ajotilanteissa, koska auton käyttäjäkunta on hyvin laaja.

Monella muulla merkillä kuten japanilaisilla ja etelä-korealaisilla on ajo-ominaisuuksien ja ohjauksen suhteen puutteita, vaikka useimmilla kaukoidän valmistajilla on tuotekehitystä Euroopassa, jossa tehtaan koeajajat voivat verrata autojaan eurooppalaisiin kilpailijoihin.

Haastava sähköinen tehostus

Entistä painavammat autot ja leveämmät renkaat tekivät ohjaustehostimen tarpeelliseksi, jotta ohjaus ei olisi liian jäykkä pysäköitäessä ja hitaassa ajossa.

Hydraulisen ohjaustehostimen ongelmana oli lisääntynyt kulutus, koska öljypumppu toimii kaiken aikaa, vaikkei tehostusta tarvita suuremmissa nopeuksissa. Autoissa on 2000-luvulta alkaen siirrytty kustannus- ja energiansäästösyistä sähköiseen ohjaustehostimeen, joka kuluttaa energiaa vain tehostusta tarvittaessa.

Etenkin Ford ja Peugeot ovat onnistuneet tekemään tarkkoja ja tunnokkaita ohjauksia. Aluksi sähköisesti tehostetut ohjausjärjestelmät heikensivät ohjaustuntumaa etenkin pikkuautoissa. Joidenkin pikkuautojen ohjaus oli kamala.

Esimerkiksi Opel Corsan (1.3 diesel vm. 2007) ohjaus muljahteli ikävästi. Ohjauspyörän kääntökulman mukaan vaihteleva ohjausvoima heikensi ajamisen tarkkuutta, eikä muutoin hyvä alusta päässyt oikeuksiinsa. Ero oli suuri, vaikka kelvolliseen Opel Astraan verrattuna.

Joissakin Kian malleissa ohjauksen jäykkyyden kolme asetusta eivät auta: ne vain säätävät teennäisen jäykkyyden määrää. Pienempien Hyundai-mallien (ix20 vm. 2011) ohjauksessa on outoa tahmeutta ja jäykkyyttä.

Heikko keskitys on työläs

Monien japanilaisten ja eteläkorealaisten automallien ongelmana on heikko keskitys. Loivan kaarteen jälkeen suoralla auto jää tahattomasti kaartamaan, ellei kuski tee korjausliikettä. Leveimpiä rengaskokoja käytettäessä tien urat voivat aiheuttaa vetelyä. Auto saattaa vaellella omin päin ja kuskin hetkellinen herpaantuminen voi viedä auton pois ajokaistaltaan.

Myös esimerkiksi Fiat, Peugeot, Citroën ja Opel ovat pienemmissä malleissa ottaneet takapakkia sähkötoimisen ohjaustehostuksen vuoksi.

Ajettavuus on myös mekaniikkaa

Tarkka ja tunnokas ohjaus vaatii onnistumista alustarakenteissa: pyöräntuenta, tukivarsien helat, jousitusjäykkyys ja iskunvaimennus sekä rengaskoko tulee sovittaa huolella yhteen. Yleisesti ottaen eurooppalaiset hallitsevat alustan niksit paremmin kuin kaukoidän merkit. Hyvinä esimerkkeinä tarkka ja nautittava Ford Fiesta ja tasapainoiset Volkswagen-konsernin pikkuautot (Volkswagen Polo, Seat Ibiza, Škoda Fabia ja Audi A1).

Valinnanvaraa alustan suhteen voi olla jopa pikkuautoissa: esimerkiksi Škoda Fabiaan saa vakioalustan vaihtoehtona madalletun urheilualustan tai jämerämmän huonon tien alustan korkeammalla maavaralla.

Isoihin autoihin on saksalaisilla premium-merkeillä tarjolla vakiomaavara tai jopa ilmajousitus, mersuun jo ison keskiluokan C-sarjasta alkaen. Citroën C5:n saa joko kaasunestejousituksella tai rautajousilla.

Tunnokkuutta, kiitos!

Tunnokas ohjaus on tärkeä ominaisuus – ja huono ohjaus pilaa ajonautinnon.

Tahmea, tönkkö tai muljahteleva ohjaus on epämukava, eikä kuski saa tolkullista palautetta tienpinnasta ja pidon muutoksista. Tunnoton ohjaus on pahimmillaan kaistanvaihdoissa ja ohituksissa uraisella tiellä talvella – yllättävistä väistötarpeista puhumattakaan.

Raikas ja keskittävä

Kiitettävä ohjaustuntuma on raikas, keskittää hyvin ja tehostus annostelee voimaa sopivasti.

Esimerkiksi Ford Fiesta -pikkuautosta alkaen Fordin ohjaukset ovat olleet mainioita. Myös Volkswagen-konserni (Audi, Seat, Škoda ja VW) on onnistunut tekemään tarkan ja tunnokkaan ohjauksen aina pikkuluokasta ylöspäin. Japanilaisilla ja korealaisilla riittää yhä tekemistä, etenkin pienemmissä malleissa.

Ajettavuus on turvallisuutta

Tasapainoinen ja varma ajettavuus ovat ennakoivaa ajoturvallisuutta. Hyvän auton vakaata kulkua eivät hetkauta edes raskas kuorma, tien urat, kallistukset tai sivutuulet. Hyvän auton käsiteltävyys on helppoa myös kaarteissa. Ajonvakautus tulee jouheasti tarvittaessa apuun ajovirheissä tai ääritilanteissa.

Kehno ajettavuus vaarantaa

Hutiloidusti suunnitellun auton ajokäytös on epämääräistä. Auto voi olla herkkä kuormituksen muutoksille ja pienikin ajovirhe liukkaalla tiellä voi aiheuttaa sivuluisuun. Myös etuveto- ja nelivetomallit voivat joutua sivuluisuun ajovirheen, huonon alustan tai kehnojen renkaiden vuoksi.

Ajonvakautusjärjestelmä (ESC) estää sivuluisuja eli yliohjautuvuutta sekä puskemista eli aliohjautuvuutta vähentämällä moottorin tehoa tai lisäksi jarruttamalla oikea-aikaisesti yksittäisiä pyöriä. Liukkaalla ESC:n merkitys korostuu.

Mukaan takamatkalta

Ensimmäinen japanilainen perheauto, joka ylsi ajettavuudessa silloisten eurooppalaisten tasolle, oli vuonna 1990 esitelty Nissan Primera. Valitettavasti Primeran seuraavat mallit taantuivat kilpailijoiden kehittyessä.

Toinen japanilainen perheauto, joka sai tunnustusta ajettavuudestaan, oli vuonna 2002 esitelty Mazda 6. Se voitti vertailutestejä. Seuraavat Mazda 6 -sukupolvet eivät yltäneet edeltäjänsä tasolle. Sähkötoimiseen ohjaustehostimeen siirtyminen heikensi Mazda 6:n ohjaustuntumaa.

Korealaisten autojen ajettavuus on kehittynyt japanilaisia nopeammin, mutta ihan huipulle ne eivät ole vielä yltäneet. Ohjaustuntuma on etäinen ja joskus ominaisuudet heikkenevät kuormattuna. Esimerkiksi erittäin tilavan Kia Vengan (vm. 2010) ajettavuus ja mukavuus romahtavat raskaalla kuormalla. Neljän henkilön ja 70 kilon tavarakuormalla Vengan takapää hytkyttää isoissa heitoissa.

Japanistakin tulee ajettavuudeltaan kiitettäviä autoja. Esimerkiksi Mitsubishi Lancer Evon ohjaus on esimerkillinen. Valitettavasti japanilaiset eivät satsaa ajettavuuteen läpi koko malliston. Useimmat japanilaiset perusperheautot ovat edelleen tylsähköjä ajettavia – myönteisenä poikkeuksena Mazda CX-3.

Teksti: Timo Turkula Kuva: Lauri Ahtiainen

Artikkeli on julkaistu alun perin Moottorissa 4/2016