Tarkastaja Turkula – heikkotehoiset ajovalot ovat riski

Nykyautoihin on tarjolla aiempaa tehottomampia ksenonvaloja ilman ajovalojen pesureita. Valoteho heikkenee merkittävästi rapakelillä valonpesinten puuttuessa.

Ksenonvalot ovat olleet tunnettuja valonpesuripakosta sekä laajasta, tasaisesta ja kirkkaasta valokeilastaan, mutta uusimmissa automalleissa on otettu takapakkia.

Kustannussäästön vuoksi joihinkin malleihin on ilmestynyt heikompitehoisia ksenonvaloja ilman pesimiä.

Kun lähivalojen teho on rajattu enintään 2 000 lumeniin, valonpesimet eivät ole pakolliset. Valoteho heikkenee rapakelillä valonpesinten puuttuessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ksenonien saatavuus rajoitettu

Harvaan pikkuautoon ksenonit. Alemmassa keskiluokassa ksenonit kuuluvat yleensä vain parempien varustetasojen vakio- tai valinnaisvarustukseen. Varsinkin japanilaisissa ja korealaisissa ksenonvalojen saatavuus on kytketty varustetasoon.

Eurooppalaisissa autoissa on enemmän valinnanvaraa, mutta uusimmissa malleissa on otettu takapakkia ja korvattu ksenoneja led-valoilla.

Valonpesimien puhdistus estää valonsäteiden siroamista ja häikäisyä. Lisäksi automaattinen valojen korkeudensäätö vähentää vastaantulevien häikäistymistä.

Mersu on uusimmissa malleissaan (esim. C-, E-, ja S-sarja) luopunut ksenonvaloista ja siirtynyt heikompitehoisiin led-valoihin, joissa ei ole valonpesimiä lainkaan. Samoin on tehnyt BMW 2-sarjan Active Tourerissaan.

Peruutusvalo on himmeä kuin saunalyhty

Ovatkohan autojen suunnittelijat peruuttaneet pimeässä? Useimmat peruutusvalot ovat surkeita.

Heikkotehoista peruutusvaloista on lähinä vain peruutusvaroittimiksi.

Led-takavalot muurautuvat lumipyryssä umpeen

Nykyaikaiset led-takavalot säästävät energiaa ja ovat pitkäikäisiä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Energiatehokkaat ledit tuottavat vain vähän lämpöä, mikä ei riitä sulattamaan takavaloihin kerääntyvää lunta.

Lumisella tiellä ja lumisateessa kuskin on tarvittaessa tarkistettava takavalojen puhtaus entistä useammin, vähintään jokaisen ajotauon yhteydessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Takavalot eivät pala huomiovalojen kanssa

Monissa uutuusmalleissa takavalot eivät pala huomiovalojen kanssa. Muutamiin malleihin valojen kytkentä voidaan muuttaa korjaamossa, mutta joihinkin takavalojen kytkentä on mahdotonta (esimerkiksi Škoda Fabia vm. 2014). Huomiovalojen vuoksi ajetaan perä pimeänä, vaikka näkyvyys olisi päiväsaikaan rajoitettu esimerkiksi sateen vuoksi.

Ajovalot takavaloineen sytyttävä valoautomatiikka voi myös toimia huonosti. Joissakin malleissa hämärä kytkee automaattisesti ajovalot, toisissa lasinpyyhkijöiden käyttö kytkee ajovalot. Kuski ei ole aina tietoinen, mitkä valot ovat toiminnassa.

Ykköstien tunnelihavaintoni osoittavat, että automatiikka toimii usein luvattoman hitaasti. Auto ehtii kulkea tunnelissa perä pimeänä 200–300 metriä, ennen kuin automatiikka hoksaa kytkeä ajovalot.

Joissakin uusimmissa Fordeissa on mittaristossa selkeä näyttö, joka osoittaa takavalojen toiminnan – hyvä niin!

Mittariston selkeät merkkivalot kertoisivat kuskille, mitkä valot ovat päällä. Parasta olisi erilliset merkkivalot seisontavaloille, ajovaloille (lähi- ja kaukovaloille), huomiovaloille, etusumuvaloille ja takasumuvaloille.

Suuntavilkut edessä näkyvät huonosti vastaantulijalle

Linjakkaissa nykyautoissa etuvilkut ovat usein päävalojen yhteydessä lähellä toisiaan. Risteyksissä suuntavilkkua on vaikea havaita edestä katsottuna esimerkiksi kirkkaan ksenon-lähivalon vierestä.

Erilliset suuntavilkut näkyvät paremmin ja kauemmaksi.

Polttimoiden vaihto hankalaa

Päävalojen halogeenipolttimoiden vaihto on uusimmissa malleissa hiukan helpottunut, mutta suuntavalojen, jarruvalon, takavalojen ja rekisterikilven valojen hehkulanka-polttimot ovat usein kiusallisen hankalia vaihtaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yli 400 koeajon kokemuksella!

Timo Turkula kirjoittaa Moottorin lukijoille ratin korkeudelta: tavallisen suomalaisautoilijan näkökulmasta.

Tarkastaja Turkula -sarjan pohjana on kokemus ja näkemys, joita Timo Turkula – yksi maan kokeneimpia koeajajia – on kerännyt uransa aikana.

Turkulan hammastelu ei jää ikenillä nutusteluksi. Havaitut epäkohdat ovat perua pitkälti yli 400 uuden automallin koeajoista 15 vuoden ajalta suomalaisilla teillä vaihtelevissa ajokeleissä. Kullakin automallilla on ajettu vähintään 800 kilometriä tietyn toistettavan ajo-ohjelman mukaan.

timo.turkula(äet)kolumbus.fi

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Moottorin arkisto

Artikkeli on julkaistu alun perin Moottorissa 12/2015