Tarkastaja Turkula – Täydellistä autoa etsimässä

Hankalat ratkaisut, oudot viat tai hutiloiden suunnitellut yksityiskohdat harmittavat käyttäjää.

Henkilöautot ovat kehittyneet huimasti viime vuosina. Kulutus ja päästöt ovat pienentyneet. Turvallisuus, ajettavuus, mukavuus ja varustelu ovat kohentuneet autosukupolvi autosukupolvelta. Ja silti – täydellinen auto odottaa vielä syntymistään.

Mikä autoissa ärsyttää -juttusarja käy lävitse autot renkaista kattoon. Aiheina tulevat olemaan sisätilat, renkaat, kuljetuskyvyt, pysäköitävyys, ketteryys, ajettavuus, turvallisuus, kustannukset, kulutus, lämmitys ja tuuletus, näkyvyys ja valot, varustepuutteet ja -outoudet sekä hankalat käyttöliittymät.

Ostajakunnan toiveiden toteuttaminen ja kilpailijoiden tihentyvä uutuustulva luovat haasteita. Valmistajilla on kiire saada uudet mallit myyntiin.

Kehitys herättää huolen siitä, johtaako tiukka tuotekehittelyn aikapaine kehnoon käytettävyyteen tai heikkoihin materiaalivalintoihin?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Haasteena laaja malli- ja varustekirjo

Yhdeltä valmistajalta odotetaan nykyisin myös aiempaa laajempaa mallikirjoa kaupunkiautoista farmarikorisiin, katumaastureista tila-autoihin ja ladattavista hybrideistä tehoversioihin.

Ja moottoriperheessä pitää olla vaihtoehtoja. Yhdestä ja samasta voimanlähteestä voi olla maailman eri automarkkinoille lukuisia erilaisia tehoversioita.

Maailmanauton tulisi tyydyttää toiveet kaikilla mantereilla ja ajokulttuureissa.

Jos eteläisen Euroopan teillä arvostetaan mukavuuspainotteista alustaa, on moni pohjolan perukoilla autoileva hyvillään jämäkästä jousituksesta ja tarkasta ohjauksesta. Jos Aasiassa valmistetuissa autoissa on usein ratkaisuna käyttökytkimien runsaus, on Euroopassa vallannut alaa pikemminkin pelkistetty tyyli ja toimintojen käskytys kosketusnäytön avulla.

Ja siinä missä esimerkiksi farmarikoriset vallitsevat Suomen katukuvaa, ei niitä edes myydä kaikilla markkinoilla.

Nokka tai pyrstö tervassa

Laaja mallikirjo ja valinnaisvarusteiden kasvanut määrä ovat vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Teetpä kuinka tahansa, on nokka tai pyrstö tervassa.

Jos valmistaja päättää keskittyä nelivetoisiin katumaastureihin ja tila-autoihin, voivat pikkuautot jäädä voimavarojen jaossa hunningolle.

Voi kysyä, viekö haastavan uuden tekniikan kuten hybridien kehittely varoja ja ihmistyötä vaihteiston nykyaikaistamiselta tai sisätilojen muotoilulta. Käyttökokemukset ja kuluttajilta kirvonnut palaute voivat johtaa jonkin yksityiskohdan uudelleensuunnitteluun, ellei hyvä aie jää kustannuskurin vuoksi tekemättä. Omituisuudet voivat periytyä vanhasta uuteen automalliin.

Upouusienkin automallien takaisinkutsut kertovat toisaalta hyvää valmistajien laadunvalvonnasta ja valmiudesta puuttua havaittuihin ongelmiin. Toisaalta korjauskehotukset kertovat siitä, että käyttötestaus on osittain ulkoistettu autoilijoille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huimaa kehitystä

Henkilöautojen turvallisuus, mukavuus, ajettavuus ja varustelu ovat kohentuneet merkittävästi. Vielä 1990-luvun lopussa etenkin halvemman luokan autoissa ja pikkuautoissa oli merkittäviä turvallisuusvarustepuutteita. Jopa lukkiutumattomat jarrut saattoivat puuttua tai ne sai vain suolaiseen lisähintaan. Turvatyynyjä saattoi olla vain kuskille, eikä ajonvakautusta saanut edes lisärahalla.

Myös valonpesimet ja jopa ulkolämpömittari puuttuivat monesta automallista. Etenkin pikkuautojen kolariturvallisuus oli heikoissa kantimissa.

Kiitos EuroNCAP-törmäystestien, nykyautojen jämäkät ja törmäysenergiaa sitovat korirakenteet sekä runsaat turvavarusteet lukuisine turvatyynyineen ja vakiovarusteiset ajonvakautusjärjestelmät ovat merkittävästi kohentaneet turvallisuutta.

Ajovalotkin ovat parantuneet, kiitos ksenon-valojen yleistymisen. Muttei hyvää, jottei huolestuttavaakin: uusimpiin malleihin on tullut entistä tehottomampia ksenon- ja led-valoja, joiden rajatumpi teho mahdollistaa sen, että valmistaja on voinut jättää valonpesurit pois. Niille on Suomen rapaisissa ajo-oloissa usein tarvetta.

Talviautossa on vielä tekemistä

Lämmitys ja ilmastointi on usein tehty turhan hankalaksi käyttää.

Useimmat autonvalmistajat tekevät perusteellisia talvitestejä Pohjoismaissa, monet merkit vuosittain. Silti monen automallin talviominaisuuksissa on toivomisen varaa.

Ilmastointi on oiva apu huurteenpoistoon kosteilla keleillä lämpötilan ollessa plussan puolella.

Vaikka yhä useammassa autossa on automaattisesti säätyvä ilmastointi ja lämmityslaite, joskus tulee tarve säätää laitetta manuaalisesti. Muutamissa uutuusmalleissa lämpötilan, puhaltimen ja ilmansuuntauksen säädöt tehdään kosketusnäytöllä. Se voi olla ajon aikana hankalaa ja vaarallista. Valikoiden näpräämisen ja säädön ajaksi katse on siirrettävä tiestä näyttöön.

Kengät paistuvat, tuulilasi huurtuu

Useissa japanilaisissa ja joissakin korealaisissa autoissa sisätilojen lämmön jakautuminen on toteutettu jalat kuumana–tuulilasi viileänä -periaatteella, kun ilmansuuntaus on samanaikaisesti tuulilasille, sivuikkunoille ja jalkatilaan. Se kiusaa nollakelillä. Kengät paistuvat, mutta tuulilasi huurtuu ja lasinpyyhkimet jäätyvät.

Ilman sisäkierto on tarkoitettu vain tilapäiskäyttöön. Jatkuvassa käytössä kostealla ilmalla tai pakkasella ikkunat huurtuvat.

Vuosimallin 2010 Toyota Auris 1.6:n lämmityslaitteen ilmanotto kytkeytyi useita kertoja itsestään pitkäksi ajaksi sisäkierto-asentoon. Asiasta varoittava merkkivalo jäi ratin ja käden katveeseen.

Monissa muissakin japanilaisissa kuski voi kytkeä sisäkierron tahattomasti päälle.

Joissakin premium-luokan autoissa sisäkierto kytkeytyy tarvittaessa automaattisesti päälle esimerkiksi tunnelissa leijailevien pakokaasupäästöjen vuoksi. Sisäkierto myös palautuu raitisilma-asentoon automaattisesti ilmansaasteiden vähentyessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kylmää kyytiä

Kylmyydestään tunnetuissa suoraruiskutusdieseleissä on nykyään lisälämmitin. Jotkut bensiinimallit ovat sen sijaan olleet aikaisempaa mallia kylmempiä, esimerkiksi vuonna 2009 esitelty kuudennen sukupolven Volkswagen Golf 1.4 TSI. Se tarjosi kylmää kyytiä. Lämmitys oli hidas nollakelilläkin.

Kumma kyllä vastaavalla moottorilla Škoda Octavia lämpeni nopeammin.

Ilmeisesti 1.4 TSI-suorasuihkutusmoottorin jäähdytysnestekiertoon on tehty parannuksia, koska seitsemännen sukupolven Volkswagen Golf 1.4 TSI lämpeni edeltäjäänsä nopeammin.

Energiatehokkuuden parantaminen, iskutilavuuden pienentäminen ja suorasuihkutuksen yleistyminen ovat heikentäneet bensiinimallien lämmityslaitteen tehoa, vaikka hukkalämpöä piisaa polttomoottoreissa edelleen yllin kyllin.

Tarpeellinen ulkolämpömittari

Ulkoilman lämpömittari on kiitettävästi yleistynyt lähes kaikkiin uusiin automalleihin. Fiksuimmat mittarit ilmoittavat hetkellisesti näytön vilkkumisella ja/tai varoitusäänellä, kun ulkolämpötila kylmenee neljään plusasteeseen tai sen alle. Tällöin riski tienpinnan jäätymiselle kasvaa merkittävästi. Tien pinta voi olla kylmempi kuin ylempänä olevan anturin mittaama lukema.

Pohjolan oloihin tottunut kuski osaa tulkita lämpömittarin lukemien muutoksia ja osaa käyttää mittaria avukseen liukkausvaroittimena ilman ajamista mahdollisesti häiritseviä merkkivaloja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Alimitoitettu akku jättää tielle

Kattavan saksalaisen selvityksen (ADAC-tiepalveluraportti) mukaan joka kolmas auton simahtaminen johtuu tyhjentyneestä akusta. ADACin mukaan akkuongelmat johtuvat autojen sähköjärjestelmien suunnitteluvirheistä.

Tarkastaja Turkula akkukaapeli — Hyytynyt akku on ongelma myös tien päällä, sillä monissa nykyautoissa apuvirran antaminen kaapelein on kielletty.

Runsas varustelu on lisännyt autojen sähkölaitteiden määrää, joka haastaa akun ja laturin. Nykyautojen akut ja laturit voivat olla alimitoitettuja suureen sähkönkulutukseen verrattuna. Nopeasti yleistyvä moottorin sammutus- ja käynnistysautomatiikka on lisännyt akkuvikojen määrää. Pohjolan talvessa akku joutuu ankaraan rasitukseen. Polttonestetoimisen lämmittimen käyttäminen esilämmitykseen pistää akun lujille etenkin, jos ajomatkat jäävät lyhyiksi.

Säteilylämmitin on etanamaisen hidas ja tehoton

Nykyautoissa sähkötoiminen moottorin esilämmitys on entistä tehottomampi, koska jäähdytysnestettä lämmittävistä lohkolämmittimistä ollaan siirtymässä säteilylämmittimiin, jotka lämmittävät moottorin tai öljypohjan kylkeä.

Tehoton, harakoille lämmittävä säteilylämmitin vaatii pitemmän esilämmitysajan kuin perinteinen lohkolämmitin.

Mikäli lohkolämmitintä ei voi asentaa, säteilylämmittimen vaihtoehdoksi jää sähkötoiminen letkulämmitin, joka lämmittää jäähdytysnestettä. Joissakin automalleissa letkulämmitin voi sekoittaa moottorinohjausta: anturit saavat käynnistyksen kannalta virheellisiä tietoja.

Yhä useampi hankkii autoonsa lisävarusteena polttonestetoimisen lisälämmittimen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Takaluukku jumittaa

Monissa pysty- ja viistoperämalleissa takaluukun alareuna on lähellä massiivista takapuskuria, mikä ajossa kerää lunta ja loskaa puskurin yläpuolelle. Jäätyessään lumi tai loska voivat estää takaluukun aukaisemisen. Monissa malleissa takapuskurin yläosa on viisto autoon päin muodostaen lunta ja sohjoa keräävän poteron, josta lumen ja loskan putsaaminen on todella hankalaa.

Yli 400 koeajon kokemuksella!

Timo Turkula kirjoittaa Moottorin lukijoille ratin korkeudelta: tavallisen suomalaisautoilijan näkökulmasta.

Tarkastaja Turkula -sarjan pohjana on kokemus ja näkemys, joita Timo Turkula – yksi maan kokeneimpia koeajajia – on kerännyt uransa aikana.

Turkulan hammastelu ei jää ikenillä nutusteluksi. Havaitut epäkohdat ovat perua pitkälti yli 400 uuden automallin koeajoista 15 vuoden ajalta suomalaisilla teillä vaihtelevissa ajokeleissä. Kullakin automallilla on ajettu vähintään 800 kilometriä tietyn toistettavan ajo-ohjelman mukaan.

timo.turkula(äet)kolumbus.fi

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Lauri Ahtiainen, Timo Turkula ja Moottorin arkisto

Artikkeli on julkaistu alun perin Moottorissa 2/2015

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy