3.3.2018

Teitä päällystettiin riittävästi viimeksi vuonna 2005

tietyö

Joka vuosi pitäisi päällystää vähintään 4 000 kilometriä teitä, mutta viime vuosina päällystettä on saatu vain 2 000–3 500 tiekilometrille.

Vaikka valtateiden kunto on kohtalainen, on Suomessa jo 2 800 kilometrin verran erittäin huonokuntoisia teitä. Nämä tiet sijaitsevat lähinnä vähäliikenteisillä seutu- ja yhdystieverkoilla.

Tiepäällysteiden kunnon nykytilan säilyttäminen koko maantieverkolla vaatii vuosittain vähintään 4 000 tiekilometrin päällystystä. Tähän on ylletty viimeksi vuonna 2005.

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen tähdentää, että teiden ylläpito tarvitsee riittävästi rahaa ja sitä pitää riittää keskeisten väylien lisäksi pienemmillekin teille.

– Valtaväylät ovat teiden pääsuonisto, jonka kunto vaatii vaalimista, mutta katastrofi uhkaa, jos hiussuonisto eli pienempien väylien kunto lyödään laimin, Nieminen muistuttaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uusia keinoja kaivataan

Suomalaisen liikenneverkon rahoituksen ja ylläpidon ongelmia liki vuoden päivät ratkonut kansanedustajista ja virkamiehistä koostuva työryhmä on liikenneministeri Anne Berner (kesk.) johdolla tehnyt työnsä. Uusille rahoituskeinoille on huutava tarve, jottei teiden korjausvelka kasva ja tiet pysyvät ajokelpoisina.

Tällä viikolla julkistetussa loppuraportissa työryhmä esittää, että tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen tulisi osoittaa vuosittain vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitus. Keskiössä on myös pitkäjänteinen suunnittelu.

Poukkoilevuus vienyt ongelmiin

Valtion kirstusta ei ole herunut pitkän ajan kuluessa riittävästi rahaa päällysteiden kunnostamiseen, siltojen korjauksiin ja muihin pakottaviin väylätöihin. Arvokas tieomaisuus on päässyt rapistumaan. Oman haasteensa tieverkon kunnolle luovat Suomen talviset olosuhteet.

Työryhmän mukaan liikenneverkon rahoitustaso sekä lyhytjänteinen väyläpolitiikka ovat toimineet yhteiskunnan kehityksen esteenä. Tästä syystä liikenneverkkoa tulee kunnossapitää ja kehittää pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti vastaamaan elinkeinoelämän ja kansalaisten muuttuviin tarpeisiin.

Liikenneverkkojen kunnossapidon nykytaso ei työryhmän mukaan riitä vastaamaan myöskään liikenteen automaation ja älykkään liikenteen tulevaisuuden tarpeisiin.

Korjausvelkaa jo 2,5 miljardia euroa

Perusväylänpidon rahoitus tulee valtion budjetista, mutta rahoituksen taso ei ole ollut riittävä teiden ja muiden kulkuväylien kunnon ylläpitämiseksi. Teiden ylläpidon korjausvelka uhkaa ilman lisärahoitusta kasvaa sadan miljoonan euron vuosivauhtia.

Liikenneväylien korjausvelan suuruus on jo ylettömät 2,5 miljardia euroa. Korjausvelan vähentämiseen on vuosille 2016–2018 myönnetty valtion budjetista 600 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Näiden rahojen turvin korjausvelan kasvu on saatu pysähtymään vuoden 2017 lopulla.

Auto- ja Tieforum kiittelee Bernerin työryhmän aikaansaannoksia, mutta muistuttaa, että työtä korjausvelan vähentämiseksi pitää jatkaa erityisrahoituksella vähintään seuraavien kahden hallituskauden ajan.

Perustienpidon rahoituskehykseen tarvitaan tämän lisäksi pysyvä tasokorotus, jolloin voitaisiin varmistaa nykyisen tieverkon verkon riittävä talvikunnossapito sekä ylläpito, tähdentää ryhmä tuoreessa kannanotossaan. Auto- ja Tieforum on 29 järjestöstä koostuva vaikuttamisryhmä, joka on vuosikausia pitänyt ääntä teiden kehnosta kunnosta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Keskeisille väylille rahaa

Työryhmän mukaan korjausvelan vähentämistoimenpiteet tulee suunnata ensisijaisesti keskeiselle väyläverkostolle, missä korjausvelkaa syntyy nopeimmin. Tällöin rahoituksen vaikuttavuus on suurimmillaan. Vähäliikenteisten väylien korjausvelan vähentämistä tehdään elinkeinoelämän tarpeita priorisoimalla kansalaisten liikkumistarpeita unohtamatta.

Myös ennakointia tulee kohentaa: ennakoiva kunnossapito vaatii alan koulutuksen lisäämistä, osaamisen kehittämistä ja digitalisaatioon perustuvien menetelmien hyödyntämistä.

Käyttäjämaksut sivuutettiin

Paljon porua herättävät käyttäjämaksut työryhmä käytännössä sivuutti – muutoin tuskin olisi päästy yksimielisyyteen raportista ylipäätään. Työryhmä ei ottanut kantaa käyttäjämaksuihin maanteillä tai katuverkolla.

Valtion maanteiden ja kuntien katuverkon osalta käyttäjämaksujen käyttöönotto edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia. Käyttäjämaksujen käyttöönoton edellytyksenä väylähankkeiden rahoituksessa olisi, että kyseessä olisi aito vastikkeellinen maksu paremmasta väylän palvelutasosta, mitä ei luokitella veroksi.

Työryhmä ei tehnyt liikenteen verotusta koskevia ehdotuksia.

Taustalla vuosikausien niukkuus

Kunnostusrahaa on vuosien kuluessa pitkälti ohjattu päällystyksiin. Paksumpien päällysteiden käytöllä saadaan hyötyjä pitkäksi ajaksi, sillä ne pitävät tien kunnossa pidempään. Korjausvelkaohjelman rahoituksella tehdään myös teiden ja tierakenteiden rakenteellisia kunnostuksia.

Korjausvelkaa kurissa pitävälle hätärahoitukselle on ollut huutava tarve, sillä teiden päällystetöiden rahoitus on ollut niukkaa ainakin viiden vuoden ajan ennen lisärahoitusta.

Teiden päällysteiden ylläpitoon on käytetty vuosina 2007–2016 vuosittain 120–140 miljoonaa euroa. Tällä summalla on saatu tehtyä päällysteitä 2 000–3 500 kilometrille. Suomessa on kestopäällystettyjä teitä noin 21 000 kilometriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Haasteena vanhat sillat

Suomen maantieverkolla on 15 140 siltaa. Niiden vuosittainen hoito ja korjaus nielee 45–50 miljoonaa euroa. Useat sillat ovat tulossa elinkaarensa vaiheeseen, jossa niiden peruskorjausta ei voida enää siirtää vuosikausilla tuonnemmaksi.

Suomen tieverkostolla on noin kuusituhatta 40–50-vuotiasta siltaa.

Rakenteiden ikääntymisen vuoksi 1970-luvulla rakennettuja siltoja on pakko korjata, ja se tulee vaatimaan ensi vuosikymmenen alkupuolelta alkaen merkittäviä lisäpanostuksia rahoitukseen.

Siltojen huollon ja korjausten rahoitustarve nousee tasolle 70–80 miljoonaa euroa 2020-luvun loppuun mennessä.

Rekkojen sallittujen kokonaismassojen noston takia on monille maantiesilloille ollut pakko asettaa painorajoituksia. Vuonna 2016 tällaisia siltoja oli noin 480. Rajoitukset vaikeuttavat elinkeinoelämän liikkumistarpeita.

Harvaan asutun maan verisuonisto

Suomi on harvaan asuttu maa, jonka elinkelpoisuus edellyttää kunnollista ja riittävän tiheätä tieverkostoa, jonka ajokelpoisuus voidaan taata ympäri vuoden ja vuorokauden.

Suomessa on maanteitä yhteensä liki 78 000 kilometriä, josta kestopäällystettyjä teitä noin 21 000 kilometriä. Öljysorateitä on liki 30 000 kilometrin verran ja sorateitä yli 27 000 kilometriä.

Teksti: Marko Jokela Kuva: Moottorin arkisto Lähteet: Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Auto- ja Tieforum

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat