Tiesitkö tämän vetotavoista: ajettavuus talvella

Ajettavuudessa vetotapojen erot korostuvat vasta silloin, kun pidot rajat ylitetään.

Normaaliajossa, missä liikutaan pidon rajan alapuolella eli renkaat eivät juuri luista, ei vetotavalla ole väliä, vaan ajettavuuden hyvyyden ja huonouden ratkaisevat auton muut ominaisuudet, kuten alustan toiminta ja ohjauksen tunnokkuus.

Sama pätee hätätilanteissa, kuten väistettäessä tiellä olevaa estettä – auton muu dynamiikka luo ajettavuuden. Viime kädessä nykyauton ajonvakautus ottaa ohjat käsiinsä ja oikaisee auton jarruttamalla yksittäisiä pyöriä. Tällöin ei ole mitään merkitystä sillä, onko auto etu-, taka- vai nelivetoinen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Takaveto varoittaa

Rauhallisessa ajossa vetotapojen eroja on aika vaikea havaita liukkaallakaan kelillä, kunhan on ensin päästy liikkeelle. Nelivetoinen saattaa olla – autosta riippuen – vakaampi esimerkiksi maantien loskavalleja ylitettäessä, mutta muuten mennään luistoneston ja ajonvakautuksen valvonnassa.

Erot tulevat esiin oikeastaan vasta sitten, kun painetaan liikaa kaasua. Selvimmin liukkaasta kelistä varoittaa takavetoinen lipsauttamalla perää hieman sivulle, ennen kuin luistonesto ottaa tilanteen haltuunsa. Useinkaan tämä ei vaadi kuljettajalta edes korjausliikkeitä.

Jos luistonesto on kytketty pois tai sitä ei ole lainkaan, takavetoinen vaatii kuskilta jo erikoisosaamista. Varomaton kaasunpainallus saa perän selvään sladiin, joka on oikaistava luiston suuntaan ohjaamalla ja kaasua höllentämällä – tai jos ehtii, vielä parempi keino on polkea kytkin pohjaan.

Etu- ja neliveto neutraaleja

Etuvetoinen ei ole niin kriittinen luistoneston olemassaololle. Jos järjestelmä on kytketty pois, kaasun liiallinen painaminen saa auton puskemaan suoraan, mihin auttaa ohjauksen kääntökulman lievä suoristaminen ja kytkimen painaminen pohjaan.

Toki etuvetoisenkin saa peräluisuun, jos nostaa kaasua kesken kaarteen – edellyttäen että ajonvakautus on poiskytketty tai sitä ei ole autossa lainkaan. Tämä luisu on autosta riippuen joko lievä tai leveä, ja sen saa neutralisoitua painamalla kevyesti kaasua ja ohjaamalla luistoon päin.

Nelivetoinen on vauhdikkaammassa ajossa monisyisempi tapaus. Se ei ole niin herkkä kaasunkäytölle kuin etu- ja takavetoiset, vaan kulku on tiettyyn pisteeseen asti junamaisen vakaata.

Kun tuo pidon raja ylitetään ja ajonvakautus on kytketty pois, täytyy auton ominaisuudet olla ennakkoon tiedossa, sillä reippaasti kaasutettaessa saattaa joko keula tai perä lähteä luisuun.

Osaava kuski voi näitä ominaisuuksia hyödyntääkin, mutta yleensä tuolloin vauhtia on jo niin paljon, että moinen touhu sopii parhaiten suljetulle alueelle eikä yleiselle tielle – niin rallikansaa kuin ollaankin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Moottorin arkisto

"Tiesitkö tämän vetotavoista" -juttusarjan ensimmäinen osa: Liikkeellelähtö talvella

"Tiesitkö tämän vetotavoista" -juttusarjan toinen osa: Etenemiskyky talvella

"Tiesitkö tämän vetotavoista" -juttusarjan neljäs osa: Jarrutus talvella