Valoa iltaan vai aamuyöhön? Aikavyöhyke vaikuttaa myös liikenneturvallisuuteen

Suomessa ajetaan varsin turvallisesti ennen puoltapäivää. Sen sijaan iltapäivällä ja illalla rytisee. Valittaessa pysyvää kesä- tai talviaikaa on mietittävä, milloin haluamme pimeyden laskeutuvan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kellojen siirtäminen loppuu mitä ilmeisimmin loppuu EU:ssa vuonna 2019. Liikenneturvan projektitutkija Raimo Tengvall on selvittänyt Liikennevilkku blogikirjoituksessaan ratkaisun ja sen myötä valittavan pysyvän aikavyöhykkeen merkitystä liikenteen näkökulmasta.

Halukkuutta kellojen siirtämisestä voidaan Tengvallin mukaan pitää ainakin osittain yllättävänä, sillä Suomi EU:n pohjoisimpana maana on saanut ajan vaihtumisesta suurimmat hyödyt.

Kellojen siirron ansiosta myös auringonnousu on onnistuttu ajoittamaan Etelä-Suomessa puolet vuodesta kello 05–08 välille. Se on ihmisten heräämisrytmin kannalta varsin sopivaa, Tengvall kirjoittaa.

Ilman kellojen siirtoa tätä sopivan auringonnousun aikaa on vuodessa vain nelisen kuukautta.

Vaikuttaako liikenteessä?

Vaikka aikavyöhyke vaikuttaa joka päivä, on kellojen siirtämisen hetkellisiä vaikutuksia on korostettu enemmän. Erityisesti kesäaikaan siirtyminen keväällä on monien mielestä ongelmallinen. Väsyttävä vaikutus voi kestää muutamasta päivästä viikkoon.

Entä onko kellon siirrolla vaikutusta liikenneturvallisuuteen? Tengvallin mukaan tutkimustulokset ovat vaihtelevia.

Toisissa on havaittu joidenkin prosenttien kasvua liikenneonnettomuusmäärissä kellon siirtämisen jälkeisinä päivinä, varsinkin keväällä, toisissa taas onnettomuuksien kasvua ei ole havaittu.

Siksi projektitutkijan mukaan täytyy tutkia tarkemmin, kumpi aika olisi liikenneturvallisuuden kannalta parempi vuoden ympäri.

Alkuillasta rytisee

Erityisesti jatkuvaan kesäaikaan siirtymisestä on toiveita esitetty muuallakin maailmassa, joten vaihtoehdosta on tarjolla tutkimustuloksia. Pitkäaikaisvaikutukset ovat mittavan lähdeaineiston läpi käyneen Tengvallin mukaan lähinnä positiivisia.

Auringonlaskun aikaan liikutaan enemmän ja tapahtuu enemmän onnettomuuksia kuin auringonnousun aikaan. Iltaan saatava lisävalo hyödyttää siis enemmän kuin aamusta vähenevä valo tekee haittaa.

Oheiseen, Liikenneturvan blogissa ensijulkaistuun, taulukkoon koottu aineisto lienee ensimmäinen suomalainen laskelma pysyvän kesä- tai talviajan vaikutuksista liikenneturvallisuuteen.

Laskelma tehtiin Tengvallin mukaan Onnettomuustietoinstituutilta saatujen liikennevahinkojen kuukausi- ja kellonaikatietojen perusteella. Tiedot ovat viiden vuoden (2012-2016) ajalta, jotta yksittäisten vuosien säävaihtelut eivät vaikuttaisi suuresti. Tarkemmat tiedot tutkimustavasta löytyvät blogista.

Ensimmäinen tärkeä havainto on Tengvallin mukaan se, miten liikenneonnettomuudet painottuvat päivällä ja illalla. Aamuruuhkassa klo 7.00-8.59 ei ole yhtä onnettomuusaltista kuin vastaavaan aikaan iltapäivällä. Kaikkein eniten onnettomuuksia tapahtuu klo 15.00-16.59.

Vähiten onnettomuuksia tapahtuu aamuyöllä, illalla moninkertainen määrä.

Alla oleva taulukko on yksinkertaistettu isosta kuukausittaisesta taulukosta. Siinä näkyvät Tengvallin mukaan muutokset, joita nykyiseen verrattuna tulisi niinä kellonaikoina, joihin kellojen siirto on nyt vaikuttanut tai tulisi jatkossa vaikuttamaan.

Jos maaliskuun lopulta lokakuun lopulle ei olisi enää käytössä nykyistä kesäaikaa, aurinko nousisi ja laskisi tunnin totuttua aiemmin. Aamuvarhaisella ja aamuyöllä tästä aiemmasta auringonnoususta olisi iloa vain harvoille. Liikenneturvallisuuden näkökulmasta onnettomuuksia tapahtuu aamuyön tunteina hyvin vähän.

Sen sijaan kesäajan iltoihin vaikutus olisi merkittävämpi. Auringon laskeminen tuntia aiemmin osuisi aikaan, jolloin ihmisiä on liikkeellä ja onnettomuuksia tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin aamuyöllä.

Pysyvä talviaika heikentäisi liikenneturvallisuutta kaikkina näinä iltoina, kun liikuttaisiin tunti aiemmin pimeällä. Laskelman perusteella vaikutus olisi viidessä vuodessa hieman yli 1 850 onnettomuutta lisää, vuositasolla lisäys olisi siten hieman alle 400.

Jos taas lokakuun lopulta maaliskuun lopulle olisi nykyinen kesäaika (aikavyöhyke GMT +3), aurinko nousisi ja laskisi talvella tunnin myöhemmin. Talviseen aamuruuhkaan tulisi lisää pimeää, mutta iltapäiväruuhkaan lisää valoisaa.

Aamulla tapahtuu vähemmän liikennevahinkoja kuin iltapäivällä. Sen ansiosta aamuruuhkan turvallisuusheikennykset olisivat vain noin puolet siitä, miten iltapäiväruuhkan turvallisuus paranisi.

Näin pysyvä kesäaika kohentaisi talvikuukausien liikenneturvallisuutta ainakin jonkin verran.

Laskelman mukaan viidessä vuodessa onnettomuusmäärä vähenisi noin 1 300:lla, eli vuodessa reilulla 250:llä. Pyrittäessä parempaan liikenneturvallisuuteen myös päivänvalon lisäys yhtenä keinona on siis harkitsemisen arvoinen.

Parannus nykytilanteeseen

Valittaessa kahden vaihtoehdon välillä, pysyvän kesäajan (GMT +3) tapauksessa liikennevahinkoja olisi siis arviolta 650 vähemmän vuodessa kuin pysyvän talviajan (GMT +2) tapauksessa.

Laskettaessa liikennevakuutuksesta korvattuja henkilövahinkoja – eli kaikkea tarkastuskäynneistä lieviin ja vakaviin loukkaantumisiin – luvut osoittavat Tengvallin mukaan samaan suuntaan.

Pysyvän talviajan tapauksessa laskelman mukaan henkilövahinkoja olisi vuosittain 130 enemmän. Pysyvällä kesäajalla henkilövahinkoja olisi reilu 70 nykyistä vähemmän.

Valitsemalla pysyvän normaaliajan sijaan pysyvä kesäaika säästyisi Tengvallin laskelman mukaan siis arviolta 200 henkilövahinkoa vuodessa.

Valoisa pimeää parempi

Oheinen laskelma on projektitutkija Raimo Tengvallin mukaan vasta ensimmäinen hahmotelma aiheesta. Tarkemmalle tutkimukselle on selvästi tilausta, sillä asiasta päätetään varsin pian.

Oman näkemyksensä valittavasta aikavyöhykkeestä voi kertoa Otakantaa.fi -palvelussa.

Useissa tutkimuksissa pimeän ajan riski on pyöräilijöiden ja varsinkin jalankulkijoiden kohdalla selvästi korkeampi kuin autoilijoiden kohdalla. Myös nämä riskit tulisi Tengvallin mukaan ottaa huomioon erikseen.

Lue Liikenneturvan blogista miten oheinen laskelma tehtiin.

Lähde: Liikenneturvan Liikennevilkku-blogi, jonka kirjoittaja on projektitutkija Raimo Tengvall Kuvitus: Moottorin arkisto/Antti Hentinen